Tanssii tähtien kanssa -juontaja Vappu Pimiä: ”Nelikymppinen Vappu peittoaa kolmekymppisen mennen tullen”

Sitkeydestä, topakkuudesta ja hyvästä itsetunnosta on ollut Vappu Pimiälle hyötyä niin uralla kuin parisuhteessakin. Nyt, kun nuoruuden epävarmuus on jäänyt taakse, hän myös tietää paremmin mitä osaa ja on ylpeä siitä. – Uskallan myös pyrkiä vielä korkeammalle, Vappu sanoo.

Yrittäjä ja juontaja Vappu Pimiä, 40, vastasi Annan Totta vai tarua -kysymyksiin. Juttusarjassa tunnetut naiset pohtivat, pitävätkö naiseutta kosketavat kliseet paikkansa.

Hormonit vievät naista teini-iästä lähtien. Totta vai tarua?

Hormonit kannattelevat ainakin raskaan vauva-ajan yli. Minulle tuli ensimmäinen kova vauvakuume vasta toisen lapsen syntymän jälkeen.

Esikoisen synnyttyä ajattelimme, että toinenkin tehdään, ehkä jopa kolmas. Yöheräämisten aikana mieheni Teemu havahtui todellisuuteen ja ilmoitti, että kaksi kyllä riittää. Tämän ikäisenä valvominen ottaa koville.

Kun kuopus täytti vuoden, minulle tuli voimakas luopumisen tunne. Tämä on viimeinen vauvani! Haluan olla vielä kerran jollekin elintärkeä! Päätin, että jos vielä vuoden kuluttua tunne on yhtä voimakas, yritän ylipuhua Teemun. En usko, että se olisi ollut vaikeata. Mutta kun siskoni sai taannoin vauvan, kummipoikamme, huomasin kuumeeni laskeneen.

Äidin ja tyttären suhde on haastava kehdosta hautaan.

Täysin eri mieltä. Äitini on persoonana hyvin erilainen kuin minä, muistutan enemmän voimakastahtoista isääni. Äiti on aina ollut sovittelija ja neuvottelija välissämme.

Omista tyttäristäni Viola, 5, on isänsä kaltainen, rauhallinen ja harkitseva. Selma, 3, taas on samanlainen temperamenttinen tättähäärä kuin minä. Rohkaisen tyttöjäni puhumaan avoimesti kaikesta. Mistään asiasta ei tarvitse pelätä kertoa äidille.

Ulkonäkö on naiselle arempi asia kuin miehelle.

Ulkonäkökeskeisyys on minulle tosi vierasta, mutta tv-ala on julma. Julkinen haukkuminen on ammattini haittapuolia, mutta määräänsä enempää ei kenenkään tarvitse sietää.

Ensimmäisen kerran sain kuraa niskaani juontaessani tv-chatia. Olin ajatellut olevani normaalipainoinen ja muutenkin tavallisen näköinen. Sitten joku katsoja moitti, että olen lihava. En oikein tiennyt, miten suhtautua. Totta kai ikävät kommentit kirpaisevat, mutta vuosien varrella nahkani on paksuuntunut. Niin kauan kuin arvostelu kohdistuu ulkonäkööni, ammattitaidossani ei ilmeisesti ole valitettavaa.

Naisen mielestä hänellä on aina viisi ylimääräistä kiloa.

On minullakin toki päiviä, jolloin mikään vaate ei näytä hyvältä päälläni. Raskaudet ovat muuttaneet kehoani. Minulle kertyi molempien raskauksien aikana lisää painoa yli 20 kiloa. Jotkut neuvoivat, että kun syö terveellisesti ja urheilee raskausaikana, ei liho. Ei pidä paikkaansa! Jokainen keho on erilainen ja reagoi raskauteen eri tavalla.

Nelikymppisenä ikä tuntuu kehossa. Pitkistä työpäivistä palautuminen kestää kauemmin ja suolan syönti turvottaa: rapuillallisten jälkeen sormukset eivät mahdu sormiin. Liikunnan ja oikeiden ruokailutottumusten avulla pystyn pitämään kropan vetreänä.

Viime syksynä teetätin fustra-ohjaajani innoittamana kehonkoostumusmittauksen, sillä hän halusi seurata kehittymistäni. Viime vuoden elokuussa kehoni kuntoa kuvaava aineenvaihdunnallinen eli metabolinen ikäni oli 35. Reilussa puolessa vuodessa se putosi 26:een. Kroppani alkaa palautua raskauksien jälkeen.

Treenaan 3–5 kertaa viikossa fustraa ja juoksemista, joskus nyrkkeilyä. Arkena syön normaalia, terveellistä ruokaa, viikonloppuisin nautiskelen.

Nainen haluaa itseään menestyneemmän miehen.

En ajattele, että miehen pitää olla minua menestyneempi. Miten menestys edes mitataan? Minusta se, että tekee sitä, mitä rakastaa ja asettaa itselleen tavoitteita, on menestystä. Tienestit ovat toissijainen asia. Mieheni on yhtä kunnianhimoinen kuin minä, ja suhteessamme on helppo olla. Toisenlaisiakin kokemuksia on.

Taloudellinen riippumattomuus parisuhteessa on minulle todella tärkeätä. En halua olla taloudellisesti riippuvainen miehestäni tai kenestäkään. Ajatuskin on minulle täysin mahdoton. Omasta toimeentulosta huolehtiminen on iskostettu minuun jo lapsuudessa. Aloitin työnteon lehdenjakajana 12-vuotiaana, kun halusin Levikset. Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut yrittäjä. Tv- ja radiotöiden ohella olen osakkaana Ruokaboksi-palvelussa, joka suunnittelee reseptejä ja toimittaa raaka-aineet kotiovelle.

Meillä on Teemun kanssa omat tilit ja lisäksi yhteinen taloustili perheen menoille. Yritämme toimia niin, että kulut menevät suunnilleen tasan. Lomalle lähtiessä toinen maksaa lennot ja toinen hotellit. Silti äitiyslomalle jäädessäni ajattelin kauhulla tilannetta, jossa joutuisin pyytämään rahaa mieheltäni. Minun luonteellani se olisi ollut vaikeaa. No, onneksi en joutunut. Palasin töihin, kun vauva oli kolmekuinen.

Valitettavasti raha vaikuttaa usein vallanjakoon parisuhteessa. Se, jolla on enemmän varallisuutta, saattaa käyttää valtaansa väärin. Ihmettelen naisia, jotka sanovat, etteivät heitä kiinnosta talousasiat tai politiikka. Luulisi kiinnostavan! Ne ovat samanlaisia perusasioita kuin hengittäminen, syöminen ja nukkuminen. Jos nainen on ollut pitkään pois työelämästä, avioeron sattuessa hän voi jäädä tyhjän päälle.

Yli nelikymppisen naisen on vaikea saada töitä.

Bullshit! Me naiset vain hoemme tuota. Olen tosin itsekin syyllistynyt ihmettelemään, mahtaako tämän ikäiselle enää löytyä töitä. Miksei löytyisi? Äitini opiskeli vielä viisikymppisenä uuden tutkinnon ja vaihtoi alaa. Olen saanut sellaisen työnteon mallin, että teen, mitä päätän.

Vasta äitiys tekee naisesta naisen.

On paljon naisia, jotka eivät voi saada lapsia, vaikka haluaisivat. Olisi julmaa kyseenalaistaa heidän naiseuttaan. Jokainen on nainen omalla tavallaan. En tunne olevani yhtään enemmän nainen synnytysten ansiosta. Synnytyskokemukset ovat meidän naisten inttitarinoita. Parin skumppalasin jälkeen alamme ylvästellä ponnistusvaiheen kestolla.

Äitiys on vahvemmin geeneissä kuin isyys.

Olemme mieheni kanssa tasavertaisia vanhempia lapsillemme. En ole koskaan pelännyt jättää tyttöjä miehen hoitoon. Toki laitan lasten vaatteet valmiiksi ja neuvon tarvittaessa puhelimitse, mistä jääkaapistamme löytyy puolukkahillo. Aina sekään ei auta.

Juuri mies ihmetteli, miten Violan vaatteet ovat ihan liian pienet. Kävi ilmi, että hän oli pukenut esikoiselle kuopuksen asukokonaisuuden. Välillä mietin, miten tuo voi toimia pörssiyrityksen toimitusjohtajana (naurua). Teemu on fiksuin ihminen, jonka tunnen, mutta arjen askareet tuottavat joskus vaikeuksia.

Nainen selviytyy erosta paremmin kuin mies.

Tarua. Toipumisen nopeus riippuu usein siitä, kumpi on lähtijä. Lähtijä on ehtinyt työstää eroa pidemmän aikaa. Jos lähtijä on mies, hänellä on yleensä jo uusi valmiiksi katsottuna.

Oma avioeroni kymmenen vuotta sitten oli oikea päätös, mutta helppo se ei ollut. Käsittelin asiaa kauan, myös takautuvasti. Tunteet heittelivät laidasta laitaan: oli irti päästämisen vaikeutta, helpotusta, tuskaa ja kyyneleitä. Luonteeseeni kuuluu, että katson asiat aina loppuun saakka. Joskus kannattaisi ehkä luovuttaa nopeammin. Hyvä puoli on se, että päätöksen tehtyäni minun ei tarvitse jossitella.

Miehet etsivät seksiä, naiset rakkautta.

Höpö höpö, tuo liittyy täysin elämäntilanteeseen. On hetkiä, jolloin nainen etsii pelkkää seksiä ja mies puhtaasti rakkautta. Itselläni on kokemusta molemmista. Sinkkuaikoinani pakitin nopeasti, jos mies ensitreffeillä alkoi puhua äidin syntymäpäiville osallistumisesta ja yhteisestä juhannuksesta. Kiitos ei! Tietysti omakin sydän särkyi muutaman kerran, kun kiinnostuksen kohde oli vaikkapa varattu.

Minussa on sen verran metsästäjää, että haluan vähän jahdata. Nykyisen aviomieheni kanssa leikimme alkuvaiheessa kissa ja hiiri -leikkiä puolin ja toisin. Teemu asui tuolloin Yhdysvalloissa ja oli välillä vaikeasti tavoiteltava. Hän pelkäsi, ettei suhde onnistu välimatkan takia.

Kun kyllästyin ja sanoin, että antaa sitten olla, puhelin alkoi taas piipata. Lopulta ilmoitin miehelleni, että nyt pitää päättää, olemmeko yhdessä vai ei. Sen jälkeen kaikki oli selvää. Teemu tuli Jenkeistä kahden timanttisormuksen kanssa ja sanoi, että saan päättää, kumman säästän häihin. Koon hän oli urkkinut ystävältäni Susanna Laineelta. Sormukset olivat aluksi vähän väljät, mutta kahden lapsen jälkeen ne alkavat olla sopivat.

Miehen ja naisen välillä on aina seksuaalinen jännite.

Minulla on ollut nuoresta asti paljon mieskavereita, joiden kanssa aikoinaan saunottiinkin yhdessä. Miesten puolesta en tietenkään voi puhua, mutta itse ajattelen, ettei välillämme ole minkäänlaista seksuaalista virettä. Tykkään miesten suorapuheisuudesta, koska olen itsekin sellainen. Kun sinkkuaikoina mietin, onko joku treffikumppani kiinnostunut minusta, sain mieskavereiltani suoran arvion. He osaavat tulkita miesten käytöstä eri kantilta kuin naisystävät.

Me too -kampanjasta ajattelen, että se on tärkeä keskustelunavaus. En tunne yhtäkään naista, jota ei olisi koskaan ahdisteltu seksuaalisesti. Omista kokemuksistani en halua julkisesti avautua. Mutta käsittääkseni kampanja liittyi alun perin nimenomaan työelämän vallankäyttöön ja työssä minua ei ole koskaan ahdisteltu. Pestin saamiseen ei ole ikinä liittynyt epämääräisiä ehtoja, eikä kukaan mies ole kohdellut minua työpaikalla huonosti.

Nainen vertaa itseään koko ajan muihin naisiin.

Ei pidä paikkaansa. Eniten vertaan itseäni nuorempiin versioihin itsestäni. Onneksi nelikymppinen Vappu peittoaa kolmekymppisen mennen tullen. Minulla oli kamala kolmenkympin kriisi: erosin, muutin ekaa kertaa yksin, osa kavereista jäi. Oikeastaan kaikki muu muuttui, paitsi työ.

Uskon, että seuraavat kymmenen vuotta ovat elämäni parhaat vuodet. Nuoruuden epävarmuus on jäänyt taakse: tiedän mitä osaan ja olen ylpeä siitä. Uskallan myös pyrkiä vielä korkeammalle. Uskon, että tulevaisuudessa olen mukana erilaisessa yritystoiminnassa.

Ihmiset haikailevat aina jotakin: toteutan unelmani sitten joskus. Miksei nyt, saman tien? Kaikkein turhinta on haikailla mennyttä, sitä ei voi muuttaa. Vain tulevaan voi vaikuttaa.

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu Heinä 31, 2018 kello 2.41 PDT

Naiset pelkäävät feministiksi leimautumista.

Osa naisista karttaa f-sanaa ehkä miehiä miellyttääkseen. Mutta tosimies kannustaa ja nostaa feministejä. Oma mieheni on vahvasti tasa-arvoinen. En osaisi edes kuvitella olevani naimisissa sovinistin kanssa.

Naiset eivät osaa myydä ideoitaan yhtä hyvin kuin miehet.

Totta kai osaavat. Saan paljon myönteistä palautetta siitä, että olen suora ja rehellinen. Olen opetellut miehistä röyhkeyttä palkkaneuvotteluissa. Miehillä on usein pokkaa pyytää isompaa liksaa kuin ehkä uskoisivat edes ansaitsevansa. Tällä alalla palkka ei ole sukupuolikysymys. Se, jolla on eniten talenttia ja kokemusta, voi pyytää korkeampaa liksaa.

Yrittäjänä käyn vuodessa aika monta palkkaneuvottelua. Kun minua pyydetään keikalle, kerron kiertelemättä hintani. Jos toiveet ovat kovin kaukana toisistaan, on turha tuhlata aikaa diskuteeraamiseen. Tiedän arvoni, enkä myy osaamistani alihintaan.

Monelle naiselle on ilmeisesti kiusallista puhua rahasta. Niin kauan kuin pelkäämme hinnoitella osaamistamme oikein, naisen euro on 80 senttiä.

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen.

Tytöt pääsevät minne tahansa! Sen haluan opettaa omille tytöilleni. Kun Viola ilmoitti ryhtyvänsä astronautiksi, sanoin, että siitä vain.

Vappu Pimiän Totta vai tarua -haastattelu julkaistiin Anna 30/18 -numerossa.