Robin: ”Elän kahta erilaista arkea”
Robin on tehnyt faniensa kanssa Yhdessä-kirjan, jossa pohditaan muun muassa rakkautta ja erilaisuutta.
Julkkikset

Täysi-ikäistynyt Robin: ”Toteutan suurinta haavettani ja teen sen sata lasissa”

Hiljattain 18 vuotta täyttänyt Robin Packalen on tehnyt pitkiä työpäiviä jo vuosia. Palloilu koululaisen ja poptähden elämien välillä ei ole aina mutkatonta.
Teksti: Christina Boman Kuvat: Tommi Tuomi/Otavamedia

Tärkein arkirutiinini on koulunkäynti. Käyn lukiota. Koulu- ja keikka-arki jakavat elämäni kahtia: elän jatkuvasti kahta täysin erilaista arkea, ja niiden yhdistäminen on toisinaan haastavaa. Olen koulussa yleensä kahdeksasta tai kahdestatoista kolmeen. Sen jälkeen istun pariksi tunniksi autoon, jota usein ajaa isäni, ja suuntaan Helsinkiin esimerkiksi studiolle muutamaksi tunniksi. Sitten palaan kotiin Turkuun. Päivät venyvät pitkiksi, ja joudun olemaan paljon pois koulusta. Opettajat ovat suhtautuneet asiaan hyvin, eikä koulukavereidenkaan keskuudesta ole kuulunut soraääniä. Itse pääsisin helpommalla, jos olisin enemmän paikalla, eikä minun tarvitsisi lukea niin paljon.

Minulla ei ole paljon vapaa-aikaa, mutta jatkuvasti menossa oleminen sopii minulle. Kesän keikkojen välissä vietin kymmenen päivän loman ja lähdin kavereideni kanssa veneilemään Maarianhaminaan. Vanhemmillani on purjevene ja myös minulla on oma pieni paatti.

Täysi-ikäistyminen on jännittävää, ja olen odottanut erityisesti klubikeikoille pääsyä ja ajokortin saamista. Moni ei tiedä, että olen oikea autohullu, ja oma autokin on jo valmiiksi tallissa odottamassa. Katson paljon autovideoita, ja vaikka moottoria en sentään osaisi koota, voisin väittää tietäväni aika paljon autoista. Olen seurannut kavereideni täysi-ikäistymistä kuluvan vuoden aikana. Luulin etukäteen, että täysi-ikäisen elämä muuttuu kuin sormia näpäyttämällä, mutta samoja tyyppejä he ovat edelleen. Tuskin minäkään radikaalisti tulen yhdessä yössä muuttumaan.

Vietän eniten aikaa viikossa managerini, valokuvaajani ja bändini jäsenten kanssa. Kuvaajani Heikki Salonen on hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme olleet seitsemänneltä asti samalla luokalla. Huomasin jossain vaiheessa, että hän on tosi lahjakas kuvaaja, ja hiljalleen hänestä tulikin luottokuvaajani. Kuvaaja kuvaa kaikki keikat ja niitä edeltävät fanitapaamiset sekä esimerkiksi studiosessioita, videokuvauksia ja mediatapahtumia. On hienoa jakaa myös tätä puolta elämästäni hyvän ystävän kanssa.

Ärsyynnyn helposti, jos en onnistu jossakin. Esimerkiksi jos studiosessio ei ole mennyt purkkiin yhtä onnistuneesti kuin olin etukäteen ajatellut. En ole perfektionisti, mutta olen tarkka asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Haluan hoitaa hommani hyvin. Enää minun ei tarvitse perustella muille, miksi teen musiikkia. Urani alussa, ensimmäisen hittini Frontside Ollien ilmestyessä moni pohti, onko kyseessä vain läppä tai ohimenevä kokeilu. Nyt ihmiset ovat ymmärtäneet, että toteutan suurinta haavettani ja teen sen sata lasissa.

Julkisuudessa haastavinta on se, että joskus joudun panttaamaan asioita läheisiltäni. Saatan olla todella innoissani jostakin tulevasta julkaisuihin tai kiertueisiin liittyvästä asiasta, enkä millään malttaisi pitää suutani kiinni. Turussa ja Helsingissä voin kulkea aika vapaasti ilman, että minua pysäytellään kaduilla. Toisinaan mietin kauppaan lähtiessäni, millaisiin otsikoihin mahdan tällä reissulla päätyä.

Nukun hyvin jopa keikkabussissa. Se on hyvä taito. Riittävä unensaanti on työni kannalta todella tärkeää, jotta jaksan painaa pitkää päivää. Haluan olla lavalla energinen ja antaa kaikkeni, eikä se onnistu liian väsyneenä.

Tarvitsen liikuntaa. Se auttaa minua purkamaan energiaa, ja saan sen avulla rauhoitettua itseäni. Urheilusuorituksen jälkeen minun on taas helpompi istua hetki paikoillani. Hyvä kunto auttaa myös lavalla, ja se motivoi liikkumaan. Käyn salilla, lenkkeilen, laskettelen ja teen temppuja trampoliinilla. Nautin myös thainyrkkeilystä ja purjehduksesta.

Näen ystäviäni niin usein kuin mahdollista. Sovimme Mitä tänään? -nimisessä WhatsApp-viestiketjussa yhteisistä menoista. Käymme leffassa tai ajelemme mopoilla Turun keskustassa. Tärkeintä on kuitenkin yhdessä tekeminen. Minulla on tiivis ja tärkeä kaveriporukka, olemme pitäneet yhtä ekalta luokalta asti.

Lue myös:

Aikuistuminen haastaa sisarussuhteen

Testaa, oletko aikuinen

X