Julkkikset

Teemu Keskisarja on historioitsijoiden rock-tähti: ”Kuolleet kiinnostavat minua enemmän kuin elävät”

Joskus kutsumuksen löytäminen vie vuosia. Etsikkoaikoinaan historioitsija Teemu Keskisarja pelasi shakkia, työskenteli rakennuksilla ja hurvitteli. Päästyään kolmekymppisenä yliopistoon hän omistautui historialle.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Niclas Mäkelä

– Minulla ei ole työhuonetta, vaan kirjoitan missä milloinkin, historioitsija Teemu Keskisarja sanoo.

Joskus kutsumuksen löytäminen vie vuosia. Etsikkoaikoinaan historioitsija Teemu Keskisarja pelasi shakkia, työskenteli rakennuksilla ja hurvitteli. Päästyään kolmekymppisenä yliopistoon hän omistautui historialle.

Tuoleja kannetaan lisää ja penkkirivejä tiivistetään. Siuntion kirjaston henkilökunta ei ole osannut varautua yleisöryntäykseen.

Illan esiintyjä ilmestyy paikalle itselleen tyypillisessä univormussa: verkkarit, huppari ja lenkkarit, olalla nylon-reppu. Jos tarkkaan katsoo, hihasta voi erottaa koirankarvoja ja ehkä vauvan puklua. Mies näyttää perheenisältä, joka on sattumalta eksynyt paikalle iltalenkillään.

– Olen Teemu Aleksis Keskisarja ja teen kirjoja kuolleista ihmisistä, hän esittäytyy.

Keskisarja on historioitsijoiden rock-tähti. Suorasuu, joka ei silottele sanomisiaan edes presidentin edessä. Keväällä hän totesi Sauli Niinistön läsnä ollessa ymmärtävänsä niitä, jotka vuoden 1918 vankileirien kansanmurhan takia tuntevat tarvetta töhriä Mannerheimin patsasta tai virtsata Svinhufvudin haudalle.

Hän on myös mukaansa tempaava esitelmöitsijä, joka pystyy helposti puhumaan tunnin ilman minkäänlaisia muistiinpanoja.

Tänään aihe on Aleksis Kivi, josta Keskisarja teki kirjansa Saapasnahkatorni. Kivi on kiehtonut häntä lapsesta asti. Historioitsijalla on hauskoja yhtymäkohtia kansalliskirjailijaan. Vanhemmat antoivat hänelle toisen nimen Kiven mukaan, ja Teemukin on hahmo Nummisuutareissa. Keskisarjan esikoislapsi näki päivänvalon 10. lokakuuta eli Aleksis Kiven päivänä.

Enemmän kuin Kiven teokset Keskisarjaa kiinnostaa tämän elämä poikkeusyksilönä.

– Suuria lahjakkuuksia yhdistää se, että he ovat osanneet tarttua momentumiinsa ja keskittää voimansa siihen, missä ovat hyviä.

Niin teki Aleksis Kivi. Ja niin tekee myös Teemu Keskisarja.

Tulevaisuuspakoa

Kun Teemu Keskisarja saapuu luennoimaan paikkakunnalle, jossa ei ole ennen käynyt, hän suuntaa ensimmäiseksi hautausmaalle. Hautakivien vuosilukuja ja titteleitä tutkittuaan hän tietää jo paljon pitäjän elinkeinorakenteesta ja merkkihenkilöistä. Samalla mieli rauhoittuu ja omat ongelmat asettuvat oikeaan mittakaavaan.

Kirkkomailla Teemu on pyörinyt pienestä pitäen.

– Minua ovat kuolleet kiinnostaneet aina enemmän kuin elävät. Kai se on jonkinlaista todellisuuspakoa – ja tulevaisuuspakoa. Elän mieluummin menneisyydessä.

Teemu kasvoi seitsenpäisen sisarussarjan esikoisena. Oliko hän lahjakas lapsi? Vaikea sanoa. Historioitsijaksi hän muistaa harmittavan vähän omista varhaisista vuosistaan. Kirjallisia dokumenttejakaan ei ole säilynyt. Ei vauvakirjaa, piirroksia tai ainekirjoituksia, vain muutama valokuva.

– Aikuisiällä muutin läävästä ja murjusta toiseen. Ei siinä tullut arkistoja kerättyä.

Perhe vaihtoi kotia usein jo Teemun lapsuudessa. Asuttiin eri puolilla Vantaata, Pornaisissa ja Porvoossa. Äiti oli puheterapeutti, isä opetti ammattikoulussa suomea. Kun Teemu oli kolmannella luokalla, isä perusti kouluun shakkikerhon. Se oli menoa.

Seuraavat parikymmentä vuotta Teemu paneutui shakkiin intohimoisesti. Illat hän opiskeli pelitaktiikoita ensin kirjoista, myöhemmin tietokoneelta. Viikonloput kuluivat turnauksissa eri puolilla maata.

– Vain shakkia harrastanut tietää, kuinka voimakas huume ja pakkopaita se on. Häviämisen kokemus on paljon totaalisempi kuin vaikkapa jalkapallossa. Shakkia pelataan koko persoonalla. Jos häviät, se tarkoittaa, että olet tyhmempi ja psyykeltäsi heikompi kuin vastustajasi. Sellainen murentaa mieltä.

Shakin pelaajat ovatkin Teemun mukaan yliedustettuina mielenterveys- ja itsemurhatilastoissa. Myös hän masentui ja ahdistui tappioista.

– Jos olisin pärjännyt, olisin jatkanut hamaan hautaan saakka. Mutta huolimatta maksimaalisesta omistautumisesta ja harjoittelusta en vain ollut riittävän hyvä. Lopulta sain tarpeekseni pään seinään hakkaamisesta.

Kolmekymppiseksi asti Teemu ajelehti. Kävi töissä rakennuksilla, asui kommuuneissa, ryyppäsi. Hän on tunnustanut seisseensä leipäjonossa, jotta vähäiset lantit säästyisivät baariin.

Shakki oli tuonut päiviin jonkinlaista ryhtiä, ja lopettaminen jätti elämään tyhjiön. Sen tilalle astui uusi vanha intohimo, historia.

Teemu keksi pyrkiä lukemaan Suomen historiaa Helsingin yliopistoon ja pääsi sisään alimmilla mahdollisilla pisteillä. Tarkkaa urasuunnitelmaa hänellä ei tuolloin ollut. Ajattelipa vain kohottaa opinnoilla sosiaalista statustaan.

Valjastettuaan shakissa opitun keskittymiskyvyn hyötykäyttöön Teemu valmistui maisteriksi kahdessa vuodessa. Siitä kahden vuoden kuluttua hän oli jo tohtori.

Momentum, ratkaiseva käänne, koitti syksyllä 2003, jolloin yliopiston käytävällä Teemua vastaan käveli professori Markku Kuisma.

Teemu Keskisarja ja karavaani: Amalia-vauva, Salli-koira ja muistiinpanovälineet.
Teemu Keskisarjan karavaani on tuttu näky Helsingin Paloheinässä. Lenkillä kulkevat mukana Amalia-vauva, Salli-koira ja muistiinpanovälineet.

Uraputkessa

Helsingin Paloheinän kirjaston edessä nähdään usein kytkettynä chesapeakelahdennoutaja Salli. Se odottelee isäntäänsä, joka ahkeroi sisällä tietokoneen ääressä. Kesällä syntynyt tyttövauva vetelee samalla sikeitä vaunuissaan. Sessio kestää yleensä puolitoista tuntia.

– Siinä ajassa saa paljon aikaiseksi, kun keskittyy täysin eikä samalla someta, käy pornosivuilla ja vastaile sähköposteihin, Teemu toteaa.

Kirjailijanura käynnistyi syksyllä 2003, jolloin professori Kuisma tarjosi Teemulle kuukausipalkkaista tilaustyötä Paloheimo-suvun veljesten historiikin laatimiseen. Aiemmin Teemu ei ollut sorvannut edes novellia pöytälaatikkoon. Piti siis opetella kirjoittamaan.

Hän astui suoraan uraputkeen. Nykyään Keskisarjalta ilmestyy kirja vuodessa, kolme parhaassa. Tehokkaan työskentelyn mahdollistavat arkistoja koluavat tutkimusapulaiset, joiden palkan Teemu maksaa omasta pussistaan. Tekstinsä hän sanelee vaikkapa koiralenkillä nauhalle, jonka avustaja purkaa. Viimeistelytyön hän tekee itse.

Paitsi kansallissankareista, kuten Kivi ja Mannerheim, Keskisarja on kirjoittanut muun muassa sarjamurhaajasta ja eläimiinsekaantujista, sodista, terrorista ja monenlaisista veritöistä.

Karmaisevat aiheet eivät vie yöunia.

– Paljon raskaampaa oli tutkia talvisodassa kaatuneita tuhansia nuoria miehiä. Kaikki minua nuorempia, useimmat myös ahkerampia ja kunnollisempia. He saivat musertavan kohtalon täysin vailla omaa syytään.

Mutta miksi yksikään nainen ei ole kelvannut Keskisarjan kirjojen päähenkilöksi?

– Naisista on tallella kovin vähän lähteitä. Näytäpä minulle 1700-luvulla elänyt suomalainen nainen, josta löytyy kirjeenvaihtoa ja päiväkirjoja. Tartun siihen riemumielin.

Menneisyyden vanki

Kirjojen lisäksi Teemu Keskisarja tekee vuodessa satakunta puhujakeikkaa ympäri maata ja toimii asiantuntijaoppaana Viipuriin ja luovutettuun Karjalaan suuntautuvilla bussireissuilla. Häntä voitaneen aiheellisesti kutsua työnarkomaaniksi.

Näennäisesti kirjailija viettää normaalia lapsiperhearkea. Hän käy ruokakaupassa, pelaa sulkapalloa, vie nuorimmaistaan vaunulenkeille ja toimii apulaisvalmentajana kahden edellisestä avioliitosta syntyneen lapsensa, Olavin ja Malvan, juniorijalkapallojoukkueessa. Mutta jopa pelikentän laidalla pilli suussa Teemu sanoo elävänsä omassa kuplassaan, haahuilevansa jossakin 1700-luvulla.

– Valveilla ollessani ei mene tuntiakaan, etteivät historian tapahtumat pyrkisi mieleeni. Olen menneisyyden vanki, jos näin voi sanoa.

Normi-ihminen menee sieneen tai marjaan tai kylpylälomalle saadakseen ajatukset irti työnteosta. Teemulle kaikki tekeminen palvelee yhtä asiaa eli tuottaa ideoita kirjoittamiseen.

Sanelin ja muistiinpanovälineet kulkevat aina mukana prinsessakuvioidussa käsilaukussa. Kyllä, prinsessakuvioidussa. Siellä myös matkailijoiden passit ja rahat ovat turvassa opasreissuilla itärajan takana.

Nuorempana Teemulla oli tapana kirjoittaa yökaudet, jopa pari vuorokautta putkeen. Joskus hän saattoi samalla naukkaillakin. Eikä mitään punaviiniä vaan kirkasta viinaa.

– Tekeillä olleen kirjan kannalta ne sessiot saattoivat olla hyviä, mutta aivoille äärimmäisen vahingollisia.

Enää alkoholi ei juurikaan maistu, mutta edelleen Teemu nukkuu ”kammottavan vähän”, muutamia tunteja yössä. Unettomuus on hänen akilleenkantapäänsä.

– Aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla. Valvominen syövyttää ihmistä sisältä päin. Se huonontaa muistia ja muita henkisiä suorituksia. Olen kenties tehnyt itselleni jo peruuttamatonta vahinkoa.

Silti mies ei osaa hellittää. Teemu sanoo työskentelevänsä myös jouluna ja juhannuksena. Lomaileeko hän lainkaan?

– Juu. Mutta kun vuokraamme lomamökin, se valitaan sillä perusteella, että siellä on hyvä työskennellä. Olen jäänyt vapaasta tahdostani kirjoittamisen vangiksi. Kun on himo kirjoittaa, sitä vastaan on turha taistella. Olisi teeskentelyä yrittää olla viikko tekemättä töitä, jotta sielu muka puhdistuisi. Minulle se olisi silkkaa kärsimystä.

Turvallinen peruskallio

Julkisten esiintymistensä ja haastattelulausuntojensa perusteella Teemu Keskisarja on jokseenkin erikoinen tyyppi. Kulmikas ja aina hieman poissaolevan näköinen. Yhden asian mies, kuten hän itse sanoo. Mutta ehkä kyse on myös brändin rakentamisesta. Millainen hän mahtaa olla kotiloissa?

– No, minulla ei ole käytöstapoja enkä ole sisäsiisti. Minua ei ole koskaan kiinnostanut itseni tai vaatteideni puhdistaminen. Ruokaa en ole laittanut ikinä, hän linjaa.

Entä kumppanina?

– En minä vaan tiedä. Soita muijalle!

”Muija” on hellittelynimi Jenna-vaimolle, johon Teemu tutustui reilut kaksi vuotta sitten. Pirautetaanpa.

Hei Jenna, miten kuvailisit puolisoasi?

– Hän on hyvin kiltti, lojaali, luotettava ja huolehtivainen. Turvallinen peruskallio.

Omien sanojensa mukaan Teemu viihtyy paremmin kuolleiden kuin elävien seurassa. Onko näin?

– Teemu ei hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin, joissa pitäisi puhua small talkia uusien ihmisten kanssa. Mutta lähipiirissä hän on hyvinkin kiinnostunut, kuuntelevainen ja empaattinen. Hän on kieltämättä hyvin työorientoitunut, mutta ei hänkään sentään ihan koko ajan töitä tee.

Puolisosi ei kuulemma ole koskaan laittanut ruokaa. Pitääkö paikkansa?

– Teemu on kotitöissä äärimmäisen epäkäytännöllinen. Mutta kyllä hän tekee kaikkea, mitä pyydän: käy kaupassa, siivoilee ja laittaa joskus keittoa tai munakasta.

Onko hän mielestäsi sisäsiisti?

– Kun muutin Teemun asuntoon, siellä piti tehdä täydellinen lattiasta kattoon -siivous. Puhtaus ja siisteys ovat hänelle täysin merkityksettömiä asioita. Erilaisissa elämäntyyleissämme oli kieltämättä aluksi yhteensovittamista. Minua huomioidakseen hän on parantanut tapojaan tosi paljon.

Vaikuttaa siltä, että historioitsija Keskisarja on kumppanina vähintäänkin kehityskelpoinen.

Sotahistorioitsijana tunnettu Teemu Keskisarja ei ole käynyt armeijaa. – Sain hullun paperit.
Sotahistorioitsijana tunnettu Teemu Keskisarja ei ole käynyt armeijaa. – Sain hullun paperit.

Tavoitteena oman sielun pelastaminen

Hautausmaiden lisäksi Teemu Keskisarja viihtyy kirkoissa. Viime aikoina yhä paremmin. Keväällä hän liittyi evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi ja hänet kastettiin ja konfirmoitiin. Valtavirtaa vastaan toimiminen ei ollut mikään manifesti kirkon puolesta. Teemu arvelee, että esimerkillään hän tuskin innostaa ketään liittymään seurakuntaan. Päinvastoin, hänen möläytyksensä saattavat jopa lisätä joukkopakoa.

– Ei minulla ole mitään annettavaa niille, jotka pohtivat hengellisiä ratkaisuja. Ainoa tavoitteeni on oman sieluni pelastaminen. Siinä riittääkin hommaa, hän tokaisee.

– Minulle on tärkeätä, että on olemassa jokin muukin kuin loputtoman kuluttamisen maailma. Myös yhteys menneisiin sukupolviin löytyy helpommin kirkosta kuin ostoskeskuksesta.

Kirkko toimii linkkinä tuleviinkin sukupolviin. Teemu halusi ehdottomasti, että kesällä syntynyt kuopus kastetaan. Amalia Julian ristiäistilaisuus oli hänen mukaansa hyvin kaunis tapahtuma. Suvussa kulkenut nimi Amalia tarkoittaa muuten työtä ja taistelua.

Omasta konfirmaatiostaan Teemu sen sijaan poistui jo ennen tilaisuuden päättymistä. Oli kiire sulkapallon nelinpeliturnaukseen.

Juttu on julkaistu Annassa 42/2019.

Lue myös: Mikä on suomen kielen kaunein sana, historioitsija Teemu Keskisarja?

X