The Rasmuksen Eero Heinonen luopui Suomesta: ”Ilman puolison tukea olisin voinut mennä sekaisin”
The Rasmus -yhtyeen Eero Heinonen, 42, ei ole koskaan pelännyt erilaisuutta. Jo nuorena rokkari jätti alkoholin kokonaan ja keskittyi etsimään henkistä tasapainoa.
– Olen onnekas, koska puolisoni ymmärtää, mitä tarvitsen.
The Rasmus -yhtyeen Eero Heinonen, 42, ei ole koskaan pelännyt erilaisuutta. Jo nuorena rokkari jätti alkoholin kokonaan ja keskittyi etsimään henkistä tasapainoa.
Myöhäisen iltapäivän aurinko kuumottaa asvalttia Laajasalon ostoskeskuksen parkkipaikalla. On perjantai, perheet pakkaavat autoihinsa grillattavaa ja viikonlopun juomia. The Rasmus -yhtyeestä tutun muusikon, Eero Heinosen, 42, pitäisi pian olla täällä.
Itä-Helsingin Laajasalo on muusikon kotiseutua. Nykyään hän asuu Australiassa. Toukokuussa Eero matkusti Suomeen, ja perhe – vaimo ja kaksi teini-ikäistä tytärtä – jäi kotiin. Korona-aikaan Australiasta ei noin vain lähdetä. Jos lähtee, poissa pitää olla vähintään kolme kuukautta.
Nyt parkkipaikan halki harppoo pitkä, tummiin pukeutunut hahmo. Lähempää hänet on helppo tunnistaa: ruskettuneilla kasvoilla on kuvista tuttu vilpitön, hieman ihmettelevä katse.
– Ollaanko me puhuttu puhelimessa? hän kysyy hymyillen.
Kyynärpäätervehdysten jälkeen Eero ehdottaa, että haemme kaupasta ”mansikoita ja kuplavettä” ja lähdemme kävelemään kohti rantaa. Mikä ettei, lähdetään vaan!
Vaimo halusi jäädä Suomeen, mutta Eero Heinonen halusi vaimon kotimaahan
Kävelemme rinnakkain. Tänne Laajasaloon Eero Heinonen muutti parikymppisenä, mutta nuoruuttaan hän vietti Malmin seudulla Helsingissä. 15-vuotiaana hän liimaili bändijulisteita lyhtypylväisiin parhaan kaverinsa Lauri Ylösen kanssa. He haaveilivat pääsevänsä soittamaan tuhansille ihmisille itse tekemäänsä musiikkia. Julisteiden liisteröinnillä pojat saivat kokoon sen verran rahaa, että pystyivät vuokraamaan studion päiväksi ensimmäisen demon tekemistä varten.
Ennen muuttoaan Australiaan nelisen vuotta sitten Eero asui täällä Itä-Helsingissä vaimonsa ja lastensa kanssa. Heillä oli paritaloasunto lähellä merenrantaa. Oli omaa pihaa ja hyvät liikenneyhteydet. Lasten mieliin Laajasalo on jäänyt paratiisinomaisena paikkana, josta he edelleen unelmoivat. Etenkin nuorimmainen, 15-vuotias, on Suomi-fani. Hän harrastaa luistelua ja tykkää laulaa isänsä kanssa Antti Tuiskun biisejä.
Miksi Eero oikeastaan luopui ihanasta asunnostaan ja muutti pois Suomesta? Yllättäen lähtöön ei sysännyt se, että Jessica-vaimo olisi halunnut palata kotimaahansa Australiaan. Eero epäilee, että Jessica olisi mielellään jäänyt tänne. Vaimolla oli menestyvä kampaamoliike Helsingin Punavuoressa, ja hän viihtyi yrittäjänä.
Perhe kuitenkin halusi tukea Eeroa tämän haaveessa saada tutkinto elokuva-alalta. Aalto-yliopistosta opiskelupaikkaa ei irronnut, Sydneyn elokuvakouluun Eero sen sijaan pääsi. Eikä moista tilaisuutta usein tule vastaan.
Oli päiviä, jolloin Eeron oli vaikea päästä sängystä ylös.
Eero selittää, että tutkinnon saaminen on tärkeää, jotta saa rahoitusta projekteilleen. Elokuva-ala toimii pitkälti tukien varassa, ja niitä myönnetään alalla ansioituneille. Ei riitä, että osaa. Myös tittelin pitää olla kunnossa. Nyt Eero on valmistunut tuottajaksi. Millaisen elokuvan hän tekisi, jos saisi vapaat kädet?
– Haluaisin yhdistää elokuvan tarinaan musiikkia samaan tapaan kuin Freddie Mercurysta kertovassa Bohemian Rhapsodyssa tehdään, Eero sanoo.
Siis musikaaleja!
– Kyllä. Pidin myös kovasti Eminemin 8 Mile -elokuvasta. Sellaista ei ole Suomessa vielä tehty.
Myös Frozen-animaatiota Eero intoutuu kehumaan. On tärkeää, että musiikki viihdyttää ja että siitä voi antautua nauttimaan, Eero analysoi.
Saavumme Kruunuvuorenrantaan ja etsimme poukaman, josta pääsee uimaan. Kuvaaja on pian tulossa paikalle, tarkoitus on kuvata muusikko veden äärellä. Mutta sitä ennen istahdamme alas ja kaivamme mansikat esille. Ja puhumme siitä, miten Eeron elämä muuttui 19-vuotiaana, kun hän löysi meditaation.
”Kun oli jonkin aikaa juomatta, tajusin, ettei joka viikonloppu tarvitse nollata”
– Hommahan meni niin, että olin käynyt muutaman kerran meditoimassa ja olin saanut kokemuksen siitä, että mieli hiljenee ja tulee hyvä olo. Se fiilis tuntui arvokkaalta, sellaiselta, että sitä pitää tutkia lisää, Eero kertoo.
Silloin 1990-luvun loppupuolella jooga ei ollut vielä mikään valtavirran harrastus. Rokkarin oli tavallisempaa viettää perjantai-ilta baareissa kaljaa juoden kuin lähteä etsimään henkistä tasapainoa. Niin Eerokin oli siihen asti tehnyt.
Hänestä kuitenkin tuntui, että juomisesta oli kadonnut uutuudenviehätys. Täysi-ikäisenä siinä ei ollut enää mitään kiellettyä tai jännittävää. Eikä hän pitänyt siitä, että oli niin usein krapulassa.
Ystävän houkuteltua hänet erääseen joogayhteisöön hän löysi uuden tuttavapiirin, jossa huomasi viihtyvänsä. Perjantai-iltaisin saatettiin pelata lautapelejä.
– Kun olin jonkin aikaa ollut juomatta, tajusin, ettei joka viikonloppu tarvitse nollata laskuria. Enkä pelännyt erilaisuutta. Olin kokeilemassa jotain juttua, jota muut eivät tunteneet. Niin olin tehnyt aiemminkin.
Yläasteella uuden kokeilu oli kohdistunut musiikin alakulttuureihin ja ulkonäköön. Värjäämällä hiukset vaikkapa kirkkaankeltaisiksi, Eero oli osoittanut muille, ettei ”halua olla mikään insinööri”.
Toden teolla Eero innostui meditaatiosta, kun hän alkoi reissata joogaseminaareissa Italiassa, Intiassa ja Amerikassa.
– Paikalla saattoi olla 2 000 ihmistä 30 eri maasta. Miten siistii se nyt sitten oli! Enkä ollut siellä ihmettelemässä pelkästään kulttuuria. Siellä oli hyviä, hiljaisia meditaatioita, ja tapasin fiksuja ihmisiä.
”Siellä kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, olinko joku julkkis”
Se oli vastapainoa rokkitouhuille. Siihen aikaan Rasmuksen suosio oli kovassa nousussa. Kun Eero oli 22-vuotias, F-F-F-Falling-kappaleesta tuli jättimäinen hitti kotimaassa.
– Lavalla ja ihailun kohteena olemisessa on tietynlainen vire. Jooga- ja meditointihommissa vire oli ihan erilainen. Siellä kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, olinko joku julkkis.
Bändin jätkillä oli sulattelemista basistinsa elämäntapamuutoksessa. Silti he tukivat häntä kuin veljet, lempeästi naljaillen.
Kun meditoiminen tuli osaksi Eeron elämää, alkoholi jäi kokonaan. Aiemmin juominen oli auttanut tilanteissa, joissa piti jutella ventovieraille.
– Olin viehtynyt alkoholiin ujouden rikkomisessa. Se antoi itsetunnolle terästystä.
Nyt itsevarmuutta toi jooga.
”Jos jätän meditoinnin väliin useampana päivänä, on vaikea keskittyä mihinkään”
Eero harjoittaa tiettyä meditaatiotekniikkaa, jolla haetaan mielenrauhaa.
– Ihmisen sisällä on kundaliinivoima. Kun ihminen meditoi ja pyytää sitä nousemaan, se nousee selkärankaa pitkin ja tulee päälaelta ulos. Samaan aikaan kun se nousee, se hiljentää mielen.
– Se voima korjaa ihmisessä asioita, jotka ovat epävireessä tai epätasapainossa, Eero uskoo.
Nykyään Eero meditoi päivittäin 20–30 minuuttia. Joskus meditaatiohetki on yhteinen Instagram-seuraajien kanssa, joskus perheen kanssa. Ilman meditaatiota olo muuttuu levottomaksi.
– Jos jätän meditoinnin väliin useampana päivänä, on vaikea keskittyä mihinkään. Tuntuu siltä kuin asiat eivät menisi niin kuin niiden pitäisi.
Meditointi antaa Eerolle perspektiiviä siihen, miten elämää ylipäätään voi hallita.
– Olen ihminen, joka tekee paljon ja haluaa olla puikoissa. On hyvä muistaa, että suuri osa elämästä on sellaista, mihin ei voi vaikuttaa. Pitää osata myös antautua.
Sen läksyn Eero oppi viimeistään silloin, kun näytti siltä, että bändin suosituimmat hetket olivat takana päin.
”Niin ison elämänmuutoksen setviminen vie aikaa ja voimia”
Melkein lapsesta saakka bändi on ollut Eeron elämässä. Levy levyltä Rasmus oli edennyt kellarista isommille areenoille, kunnes viides albumi, Dead Letters, kiidätti sen kansainvälisille areenoille vuonna 2003.
Silloin Eero oli 24-vuotias ja juuri tullut isäksi. Vaimonsa Jessican hän oli tavannut joogaretriitissä Intiassa pari vuotta aiemmin.
Seurasi tiiviitä vuosia maailmalla, välillä lavalla, välillä studiossa maailman huipputuottajien kanssa. Vuonna 2008 ilmestynyt Black Roses ei kuitenkaan myynyt niin hyvin kuin oli odotettu, eikä esimerkiksi Suomessa ylittänyt kultalevyn rajaa.
Bändin jäsenillä alkoi olla haasteita yksityiselämässään. Oli pieniä lapsia ja eroa ilmassa. Eeron liitto kesti, mutta esimerkiksi laulaja Lauri Ylönen kävi läpi avioeron.
– Niin ison elämänmuutoksen setviminen vie aikaa ja voimia. Ei se käy ihan kahdessa viikossa.
Bändissä into himmeni, tahti hiipui.
– Se oli sokki. Sitä voi verrata siihen, että on pitkään ollut jossain työpaikassa, ja sitten alkaakin yt-neuvottelut. Tajusin, että kakkosammatti olisi hyvä juttu.
Eero ymmärsi, että elokuvapuolella hänelle voisi aueta uusi ura. Sen rakentaminen tuntui vain kestävän kohtuuttoman kauan.
Tasapaino järkkyi. Oli päiviä, jolloin Eeron oli vaikea päästä sängystä ylös. Jos hän aiemmin oli tehnyt töitä 25 päivänä kuussa, nyt töitä oli enää neljälle päivälle. Taloudelliset huolet painoivat.
– Mielenrauha on isompi ja syvempi asia kuin taloudellinen toimeentulo, mutta on helpompi pitää kiinni tasapainosta, jos ei joudu stressaamaan siitä, miten maksaa vuokran.
Eero katsoo alas ja poimii rantahiekasta lasinsirun. Hän sivelee sormillaan sen himmeää pintaa, jonka aallot ja hiekka ovat hioneet. Vuosikymmenen takainen ajanjakso on jäänyt Eerolle mieleen epämääräisen harmaana, sellaisena, josta on vaikea muistaa tarkemmin mitään.
– Minulla on kuitenkin olo, etten heittänyt sitä aikaa hukkaan. Tein kuvauskeikkoja muille ja olin tukemassa niitä, joilla oli meneillään hyviä juttuja.
Eero sai tukea niin bändiltä kuin perheenjäseniltäänkin.
– Olen onnekas, koska puolisoni ymmärtää, mitä tarvitsen. Hän osaa hoputtaa minua siihen suuntaan, mihin minun kannattaa mennä. Jos hän ei olisi ollut tukenani, olisin voinut mennä sekaisin.
”Olin tehnyt bändihommia pitkään eikä minun tarvinnut ajatella meneväni töihin”
Oli vihdoin pakko aikuistua, kolmikymppisenä. Vaikka bändi oli merkinnyt toimeentuloa, siinä soittaminen ei ollut tuntunut niin järjestelmälliseltä työltä kuin vaikkapa tv-sarjan tuottaminen nykyään. Ennemmin se oli taiteen tekemistä.
– Olin elänyt jatkettua nuoruutta. Olin saanut tehdä bändihommia pitkään eikä minun ollut tarvinnut ajatella meneväni töihin, Eero sanoo.
– Edelleen Rasmus on minulle tärkein juttu, leffa-asiat ovat vain tulleet siihen rinnalle.
Auringon valo on jo saanut illan kultaisen sävyn. Kuvaaja houkuttelee Eeroa veteen kuvien ottamista varten. Eero asettelee paljaita jalkojaan kivikkoiselle rantaviivalle ja jutustelee parille uimarille, jotka kuivattelevat itseään kalliolla.
– Kävitte uimassa? Miten lämmintä se oli?
Viileäähän se. Eeron mukaan Australiassa veden lämpötila on kesällä 23 tai 24 astetta. Hän asuu perheineen rivitalossa Newcastlessa, parin tunnin päässä Sydneystä. Usein aamuisin kuuden aikaan hän pakkaa surffilaudan auton kyytiin ja ajaa kymmenen minuutin matkan rantaan.
Aalloilla käyminen on samalla treeniä. Eero Heinonen väittää, ettei ole kovin hyvä surffaamaan – että surffatessaan hän on epämukavuusalueellaan. Hyväntuulisena hän lisää, että juuri siksi se on niin jännittävää.
Tutun ja turvallisen sijaan hän haluaa tutkailla sitä, mikä vielä on tuntematonta.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous