Julkkikset

Tiedätkö, miksi Happoradion Aki Tykki pitää aina pipoa päässä? Aki paljastaa pipon salaisuuden

Happoradion solisti Aki Tykki sanoo olevansa lavan ulkopuolella aika tavallinen espoolainen perheenisä. Mutta lavalla miehen tavaramerkiksi on muodostunut musta pipo. Nyt Aki kertoo, miksi ja miten.
22.5.2018 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Niclas Mäkelä/Otavamedia, happoradio.net

Missäs täällä oli se hoikentava peili?

Aki Tykki pyörii ympäri ahdasta, miedosti tunkkaiselta haisevaa tilaa, jonka seiniä peittävät töherrykset lattiasta kattoon. Olemme Tavastian rock-klubin legendaarisessa takahuoneessa. Akin bändi Happoradio on esiintynyt Tavastialla kymmenkunta kertaa, ja aina fiilis on noussut kattoon. Yhtyeen keulakuva uskoo sen johtuvan – ainakin osaksi – hoikentavan peilin itsetuntoa kohottavasta vaikutuksesta.

Ensimmäisen kerran Happoradio nousi Tavastian lauteille vuonna 2002 lämmittelemään Don Huonoja, joka eli tuolloin loiston päiviään.

– Olihan siinä aikamoinen kontrasti meidän epävarmojen itäsuomalaisten esiintymiseen.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Bändi on tahkonnut listahittejä, kultalevyjä ja jopa tuplaplatinaa.

Moni osaa hyräillä biisin Puhu äänellä jonka kuulen, mutta harva tietää, kuka on Aki Tykki saati miltä hän näyttää. Tai ainakin näin oli, ennen kuin Vain elämää -ohjelman uusi kausi käynnistyi huhtikuun lopussa.

Aikaisemmin ajatuskin lauluohjelmiin osallistumisesta ”ahisti” Akia. Tähän hän suostui empien.

– Vähän pelotti, pärjääkö tämmöinen sisäänpäin kääntynyt ihminen porukassa vai sulkeudunko kuoreeni. No, taisin avautua vähän liikaakin!

Happoradio vuonna 2002. 

Ihan tavallinen perheenisä

Ennen kuin valokuvaaja aloittaa työnsä, Aki riisuu aktiivisuusrannekkeen. ”Jotta edes jonkinlainen rock-uskottavuus säilyisi.”

– Lavan ulkopuolellahan olen ihan tavallinen espoolainen perheenisä.

Aki ehti viettää pitkitetyn nuoruuden. Hän muutti parikymppisenä Joensuusta Helsinkiin ja opiskeli kauppaoppilaitoksessa ja yliopistossa, ennen kuin bänditouhu vei mennessään. Siinä ohessa tuli kierrettyä taajaan Kallion kuppiloita.

Humuvuosina mielen perukoilla kyti ajatus, että olisi kiva saada jälkikasvua sitten joskus, jos oikea kumppani löytyisi. Sellainen löytyi, ja häitä vietettiin 2013.

Leevi-poika syntyi kolme vuotta myöhemmin. Lapsen saaminen ei ollut parille aivan ongelmatonta, sillä keskenmenoja tuli useampikin. Sitä suurempi oli riemu, kun vastasyntynyt asetettiin isän hupparin alle iho ihoa vasten.

– Istuimme kolme varttia kahdestaan kiikkustuolissa. Kerroin vauvalle kaikenlaista: missä me asutaan ja mikä auto meillä on. Isyys on ehdottomasti elämäni hienoin juttu.

Puolisentoista kuukautta Aki vietti tiiviisti kotona opettelemassa vanhemmuutta. Sitten oli lähdettävä keikoille.

– Ikävä on tietysti kova. Mutta on siinä puolensa, että pääsee välillä kavereiden kanssa tien päälle ihan luvan kanssa. Ja siitä vielä maksetaan.

Luovuutta perhearki ei ole tyrehdyttänyt. Viime aikoina Happoradion keikat ovat päättyneet Leevin lauluun, jonka Aki kirjoitti tuutulauluksi pojalleen: Linnunpoika liepukkani hei, ruiskukka, nurmen nukka, kauniin kääntöpiirin alla olet tallessa.

– Jäin miettimään, onko liepukka edes mikään sana. Kehtolaulujen historiaa tutkiessani huomasin, että äidit ovat kautta aikain keksineet omia sanoja laulaessaan pienokaisilleen. Joten liepukka on ihan käypä ilmaisu.

Biisi osoittautui varsin toimivaksi. Vauva rauhoittui aina, kun se laitettiin soimaan.

Mustasta piposta tuli tavaramerkki vahingossa

Kevään mittaan Aki on valmistautunut siihen, että kun Vain elämää alkaa, kotikonnuilla Espoon Lidlissä naama ehkä tunnistetaan. Hänellä tosin on ovela naamioitumiskeino. Ei tarvitse kuin riisua pipo.

Mustasta myssystä tuli Akin tavaramerkki vähän vahingossa. Vuonna 2005 Happoradio kiersi Lapin hiihtokeskuksissa ja esiintyi myös ulkosalla. Eräällä keikalla oli niin kylmä, että Aki nousi lavalle pipo ja aurinkolasit päässä. ”Sähän näytät ihan rokkitähdeltä”, totesi bändikaveri. Siitä asti pipo on kuulunut lavarekvisiittaan.

– Eipä tarvitse miettiä, miltä tukka näyttää.

Yksityisyyttä suojelee myös taiteilijanimi, jonka muuan bändikaveri keksi hänelle parikymmentä vuotta sitten. Kotona Aki ei ole Aki. Vaan mikä? Sen hän toivoo pysyvän salaisuutena.

Akin lempipaikka

Tavastian backstage, Urho Kekkosen katu 4, Helsinki

Käytkö täällä usein?

”Olen esiintynyt täällä kymmenkunta kertaa ja usein käyn myös katsomassa muita bändejä. Viimeksi taisin olla juhlimassa CMX:n A.W.Yrjänän viisikymppisiä.”

Mitä tilataan?

”Rommitoti. Koska flunssa. Tosin enhän minä tätäkään voi kuin maistaa, sillä olen autolla liikkeellä.”

Millä mielellä tänään?

”Vähän väsyttää, sillä flunssa on valvottanut. Kavereiden kanssa tehty kolmen päivän pokerireissu Tallinnaan tuntuu myös vielä kropassa.”

Ajankohtaista

Aki Tykin päivää vietetään Vain elämää -ohjelmassa 31.5. ja 1.6.

Kommentit (2)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *