Tiina Lymi opetteli hidastamaan tahtia – uusi työ antoi siihen mahdollisuuden: ”Nyt minun pitää malttaa pysähtyä ja asettua toisen asemaan”

Näyttelijä Tiina Lymi on aina ollut nopearytminen, kova puhumaan ja tehnyt montaa asiaa yhtä aikaa. Nyt hän on opetellut hidastamista. – Hiljentäminen on haasteeni.

Pientä sählinkiä, aikataulut joskus elävät, näyttelijä Tiina Lymi, 48, pahoittelee pientä myöhästymistään sekä valittelee hytisten lokakuun viimaa.

Kello on pian kuusi illalla, mutta ilta-ajasta huolimatta Tiina tilaa cappuccinon Kulttuurikeskus Korjaamon baarissa. Tiukalla kahvilla on paikkansa, sillä Tiina tulee paikalle suoraan työpalaverista. Hän työstää parhaillaan useita projekteja.

– Kahvi piristää sopivasti, sillä kiirettä riittää, hän sanoo.

Työmäärästään huolimatta hän ei kuitenkaan myönnä olevansa väsynyt.

– Tykkään työstäni niin hirvittävästi, varsinkin ohjaamisesta. On hienoa, kun voin toteuttaa omia ideoitani.

Yksinhuoltajan elämä mietityttää

Viime vuosien aikana Tiina on ohjannut neljä täyspitkää elokuvaa. Uusin niistä on marraskuussa ensi-iltansa saava Tarhapäivä, joka on suositun Yösyöttö-elokuvan jatko-osa.

Elokuvassa Petteri Summasen esittämällä päähenkilöllä on vastuullaan kaksi pientä lasta. Lapsiperhearki ei ole vierasta Tiinallekaan. Hänellä itsellään on 11-vuotias poika, ja hän elää tällä hetkellä uusperhearkea. Kokemusta hänellä on myös yhden aikuisen lapsiperhearjesta. Se ei ole aina yksinkertaista.

– Eihän lapsi täytä kaikkia aikuisen tarpeita, ja elämä yksin lapsen kanssa on kotiin sidottua ja liiankin toisteista: tarhaan, töihin, lapsi tarhasta, kauppaan, kotiin…

Tiina kertoo pohtineensa paljon yksinhuoltajan jaksamista ja yksinäisyyden tunnetta.

– Mielestäni Tarhapäivän tarinan lohtu on siinä, että jokaisella perheellä on oikeus tehdä asiat omalla tavallaan. Jokaisella on omat tapansa selviytyä. Mielestäni ei esimerkiksi ole niin kamalaa, jos vanhempi vaikka kiroilee, sillä tärkeintä on, että lapsella on perusturva ja läsnä oleva aikuinen.

– Väsynyttä voi lohduttaa pelkästään ajatus siitä, että hän on ihan hyvä vanhempi ja kelpaa juuri sellaisena kuin on.

Tiina haluaa elokuvallaan myös näyttää, että ihmisille voi tapahtua hyviä asioita milloin ja minkä ikäisenä tahansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla onnelliseksi.

Tiina Lymi on opetellut hidastamaan

Onnea ja energiaa Tiina itse saa kiinnostavasta työstään ja ystävistään.

– Myös liikunta on minulle tärkeä jaksamisen lähde, se että pysyn itse kunnossa. Käyn säännöllisesti lenkillä, kuntosalilla ja joogatunneilla.

Hän täytti kuukausi sitten 48 ja on huomannut olevansa nyt monissa asioissa erilainen kuin parikymppisenä. Elämä on opettanut.

– Ainakin olen kärsivällisempi. Olen luonteeltani nopeatempoinen ja saatan selittää montaa asiaa samaan aikaan. Vauhtini voi olla joillekin liikaa, ja olenkin tietoisesti opetellut hidastamista, hän sanoo.

Mitään erityistä kikkaa Tiina ei osaa nimetä, mutta häntä auttaa se, että muistuttaa välillä itseään: hei hiljennä, ei ole kiire minnekään.

Myös työvuodet ovat koulineet häntä kärsivällisemmäksi. Ryhmän vetäjänä täytyy luoda jokaiselle turvallinen työympäristö.

– Olen iloinen Me too -keskustelusta. Siitä on hyötyä kaikilla aloilla, ja sen myötä on herätty vaatimaan entistä parempaa tasa-arvoa työelämään. Jokaisen pitää kokea, että omaa työtä arvostetaan, hän sanoo.

Ohjaajana Tiina kokee olevansa esimiesasemassa ja vastuussa koko projektista. Siinä pitää tietää oma paikkansa, mutta kunnioittaa työtovereita. Hän on työnsä vuoksi opetellut tietoisesti kuuntelemaan muita yhä tarkemmin. Hän ei ole korottanut ääntään tai huutanut muille harjoituksissa. Jotain opeteltavaa hänellä silti on.

– Tässäkin haasteeni on hiljentäminen. Minun pitää malttaa pysähtyä ja asettua toisen asemaan. Täytyy yrittää ymmärtää, ei tuomita. Jos katsanto on kauhean kapea, myös taiteen tekeminen kapenee.

Mitä Tiina itse arvostaa muissa?

– Sydämen viisautta, sitä mikä on välinpitämättömyyden vastakohta. Häkellyn aina, kun kohtaan empatiavajetta.