Toimittaja Susanne Päivärinta: ”En ole kuumakalle edes liikenteessä”

Tiukka päättäjien tenttaaja Susanne Päivärinta ei hermostu herkästi, sillä suorissa lähetyksissä pitää olla hyvät hermot. Vapaa-aikanaan hän viihtyy mieluiten perheensä kanssa.

Toimittaja Susanne Päivärinta kertoo arjestaan ja elämästään Annan Juuri nyt -juttusarjassa.

”Olen epärutiini-ihminen. Säännöllisintä arjessani on ruokailu perheen kanssa, läksyjen tarkistus ja koiran ulkoilutus. Luen myös iltaisin lapselle iltasadun – tosin yhdeksänvuotias poika lukee nykyisin itse, ja minä kuuntelen.

Rentoudun juoksemalla, se on paras tapa saada happea ja nollata ajatukset. Yritän irrottautua työmoodista nopeasti, mutta työt seuraavat välillä kotiin, mistä tulee huono omatunto. En käy kekkereillä, vaan vietän mieluusti vapaa-aikani perheen kanssa. Amalfi ja Mallorca ovat kuusihenkisen perheemme suosikkimatkakohteita. Oma lempimaani on Italia, olen paitsi ilmasto- myös temperamenttipakolainen.

Arvostan laadukasta ruokaa, mutta en ole erityisen hyvä kokki. Tuoreet raaka-aineet ja italialainen oliiviöljy on kaiken perusta, mutta teen liiaksi samoja ruokia, erilaisia kasvispastoja ja parsarisottoa. Himoitsen artisokkaa, mutta bravuurini on vuohenjuustosalaatti ja jälkiruoat.

En ärsyynny helposti. Suorissa tv-lähetyksissä on oltava hyvät hermot, sillä mitä vain voi tapahtua. En ole kuumakalle edes liikenteessä, mutta viime aikoina on ärsyttänyt Suomen sää. Oli luonnotonta, että kesälläkin piti palella.

Italialaisia nahkasaappaita ei voi olla liikaa

Rahankäyttäjänä en ole pihi, mutta arvostan löhöilyä enemmän kuin shoppailua tai luksustuotteita, ja autot eivät kiinnosta minua pätkääkään. Joitakin vuosia sitten ostin uuden auton, joka oli sitten eräänä päivänä hinattu kadulta pois. Kun selvittelin, missä se on, en osannut kysyttäessä sanoa, mikä on sen rekisterinumero tai merkki. Sen sijaan italialaisia nahkasaappaita ihminen ei voi omistaa liikaa, ja matkustamiseen uponneita euroja en kadu.

Ystävät ovat minulle tärkeitä. Iän myötä – ja myös italialaisilta – olen oppinut, että ystäville annetaan aikaa, kun puhelin soi tai ovi käy. Yhden parhaista ystävistäni olen tuntenut nelivuotiaasta saakka, ja olemme yhä läheisiä. Ystäväperheiden kanssa kokoonnumme syömään yhdessä ja teemme myös yhteisiä matkoja.

Työviikkoni on koti- ja ulkomaisen median seuraamista, ideoimista, vieraiden metsästystä, käsikirjoittamista sekä taustojen selvittelyä. Viikon huipennus on IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta -lähetys, joka nauhoitetaan suoran lähetyksen omaisesti ennen ulostuloa keskiviikkoisin. Mukana on aina vähintään kaksi ajankohtaista ja kiinnostavaa vierasta.

Rakkautena Rooma

Hoidan kauneuttani aika huonosti. Töissä on onneksi ammattimaskeeraaja lähetyksiä varten, ja vapaa-ajalla en juuri mieti, miltä näytän. Minulla on atooppinen iho, joten puhdistamisesta en pinnaa: en mene koskaan meikit kasvoilla nukkumaan.

Juoksu ja kävely ovat minun lajini, ne eivät kysy aikaa ja paikkaa. Olen kokeillut joogaa ja erilaisia jumppia, mutta säännölliset tunnit eivät sovi allakkaani. Olen aina asunut veden äärellä ja tietenkin osaan uida, mutta Suomessa en ui kesälläkään, sillä olen hirveä vilukissa.

Voisin elää ilman televisiota. En koskaan katso esimerkiksi aamu-tv:tä tai seuraa televisiosta sarjoja. Netflixin voin avata illalla läppäriltä, jos siltä tuntuu. Kotimaiset ja italialaiset uutiset voi myös katsoa sieltä nopeutettuna, jos lähetyksissä on epäkiinnostavaa kamaa. Lehtiä luen sekä printtinä että netistä.

Olisi mukava lentää Roomaan vaikka joka viikonloppu. Istuisin mielelläni piazzoilla kahviloissa lasillinen proseccoa edessä ja katselisin ihmisiä. Vuonna 2004 toteutin unelmani ja asuin vuoden Italiassa. Siltä reissulta jäi ystäviä, kielitaitoa sekä rakkaus maahan ja kulttuuriin. Viimeksi olimme siellä mieheni kanssa heinäkuussa, tällä kertaa Ponzan saarella.

Odotan juuri nyt työhihojen käärimistä ja kiinnostavaa uutissyksyä, sillä politiikassa kuhisee. Ja tietysti seuraavaa Rooman-matkaa.

Lue myös:

Tutustu Roomaan kävellen! 

Juontaja Ella Kanninen: ”Hevosen selässä ajatukset muuttuvat valoisammiksi”

Matti Rönkä: ”Opettelen vasta puhumaan tunteistani”