Touko Aalto.
Psykoterapia auttoi Touko Aallon masennukseen.
Julkkikset

Uupumuksen koettelema Touko Aalto oppi terapiassa armollisuutta – ”Kaikessa ei tarvitse onnistua täydellisesti”

Viisi vuotta sitten vihreiden silloinen puheenjohtaja Touko Aalto jäi sairauslomalle työuupumuksen takia. Kahden vuoden psykoterapia johti itsensä syvällisempään tuntemiseen.
Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Petri Blomqvist

”Olen kärsinyt työuupumuksesta, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Vuonna 2018 jouduin jäämään sai­rauslomalle työuupumuksen takia.

Olen saa­nut apua psyko­terapiasta, jossa kävin säännöllisesti kaksi vuotta.

Psykoterapian aloittaminen jännitti minua. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun joudun hakemaan apua. Pohdin myös, mitä muut minusta ajattelevat.

Viitisen vuotta sitten terapias­sa käymisestä ei puhuttu vielä niin avoimesti kuin nykyään. Päätin kertoa mieleni pulmista julkisuudessa hälventääkseni aiheeseen liittyvää stigmaa. Koen, että puhe on yhteiskunnallinen lääke.”

”Oli vaikeaa asettua autettavan rooliin ja puhua kipeistä asioista”

”Sopivan terapeutin etsiminen vei aikaa. Kun löysin sellaisen, alkoi luottamussuhteen rakentaminen.

Minun oli vaikeaa asettua autettavan rooliin ja puhua minulle oikeasti kipeistä asioista. Voihan terapiaistunnot käyttää rupattelemalla vaikkapa säästä tai harrastuksista, mutta silloin hoidosta ei saa hyötyä. Vain epämukavuusalueelle astuminen vie eteenpäin.

Terapiassa opin katsomaan itseäni, ajatteluani ja toiminta­mallejani eri näkökulmista. Tämä johti itseni syvällisempään tuntemiseen. Ymmärsin, kuka olen, mistä tulen ja miksi käyttäydyn tietyllä tavalla. Terapeuttini osasi esittää sellaisia kysymyksiä, joita en ollut aiemmin ajatellut.

”Tunne itsesi” on mielestäni erinomainen elämänohje. Kun oma mieli tulee tutuksi, tunnesäätely ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa helpottuvat.”

Lue myös: Milloin terapiaan kannattaa hakeutua ja miten valita itselle sopiva psykoterapeutti? Asiantuntija vastaa

”Elämä ei ole tasapainoa, vaan pyrkimystä tasapainoon”

”Terapiassa ymmärsin, mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Minulle hyvinvointi rakentuu turvallisen kodin, mielekkään työn ja innostavan liikuntaharrastuksen ympärille. Nämä kaikki tuovat elämääni merkitystä.

Ehkä tärkein terapiassa oivaltamani asia on se, että elämä ei ole koskaan tasapainoa, vaan pyrkimystä tasapainoon. Kun juuret ovat tukevasti kiinni omissa hyvinvoinnin lähteissä, puu pysyy pystyssä, vaikka se välillä huojuisi.

Terapia opetti minut vaalimaan myös armollisuuden ajatusta. Kaikessa ei ­tarvitse onnistua täydellisesti, vaan epäonnistuminen kuuluu elämään. Riittää, kun yrittää parhaansa.

Psykoterapiassa käyminen auttoi masennukseeni. Sain työkaluja, joilla ymmärrän itseäni paremmin ja tunnistan tarpeeni. Tiedän, että masennus voi uusia, mutta en pelkää sitä. Osaan hakea apua, jos sitä tarvitsen.”

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 6/2022.

X