Trilleritähti A.J. Finn: ”En uskonut itseeni kirjoittajana”

Trilleritähti A.J.Finn, 38, on todellisuudessa newyorkilainen kustannustoimittaja Daniel Mallory. Esikoiskirjan miljoonamenestystä edelsivät vaikeat vuodet: pitkä masennus ja epäusko omiin kykyihin.

Dekkaristi A.J.Finn alias Daniel Mallory istahtaa Fleuriste-kahvilan pöytään uupuneena mutta hyväntuulisena. Kierrettyään vuoden markkinoimassa esikoistrilleriään Nainen ikkunassa kirjailija myöntää kaipaavansa omaa sänkyään.

– Olen nukkunut asunnossani New Yorkissa vain 22 yötä tänä vuonna. Muun ajan olen kiertänyt Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Kanadaa.

Psykologinen trilleri on julkaistu 43 maassa, ja sitä on myyty yli miljoona kappaletta. Se on tänä vuonna yksi myydyimmistä kirjoista maailmassa. Esikoiskirjailijalle jättimenestys tuli yllätyksenä. Siitäkin huolimatta, että Daniel on ammatiltaan kustannustoimittaja ja vieläpä opiskellut rikoskirjallisuutta Oxfordin yliopistossa. Hänen kuvittelisi tienneen, kuinka täydellinen trilleri kirjoitetaan.

– En todellakaan tiennyt. Olin yllättynyt, että kirjani ylipäätään julkaistiin. En uskonut itseeni kirjoittajana.

Hän oli kustannustoimittajana myös nähnyt kirjailijan työn nurjan puolen. Sen, miten onnettomia monet kirjailijat ovat ja kuinka helposti kirjat floppaavat ja jättävät kirjoittajansa tyhjän päälle. Siksi kesti kauan ennen kuin Daniel uskalsi heittäytyä täyspäiväiseksi kirjailijaksi.

– Menestys on yhdistelmä taitoa ja onnea. Kirjoittajana minua on auttanut eniten se, että olen lukenut lapsesta saakka valtavasti.

Daniel kirjoitti tarinaansa salassa öisin ja viikonloppuisin

Daniel varttui varakkaassa, konservatiivisessa ja äänekkäässä nelilapsisessa newyorkilaisperheessä. Rakkaus rikoskirjallisuuteen syttyi jo tuolloin.

– Kaikki perheenjäsenemme ovat kovaäänisiä, suuria persoonia. Kesät vietimme mökillämme nauraen ja riidellen. Iltaisin kaikki hiljentyivät rikosromaaniensa ääreen. Rakastin sitä rituaalia, koska lapset pääsivät sen kautta osallisiksi aikuisten maailmasta.

Daniel ahmi Agatha Christietä ja Sherlock Holmesia. Teini-iässä Alfred Hitchcockin elokuva Psyko teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hitchcockin vaikutus näkyy myös Danielin kirjassa. Tarina alkoi hahmottua hänen mielessään kesken kotisohvalla vietetyn elokuvaillan.

– Katsoin Hitchcockin Takaikkunaa asunnossani eräänä elokuisena iltana. Yhtäkkiä kiinnitin huomiota valoon vastapäisen talon ikkunassa. Näin naisen laittavan päälle olohuoneensa lampun. Päätin vakoilla häntä hetken. Nainen tavoitteli television kaukosäädintä kylmänkalpeassa valossa. Hän näytti yksinäiseltä ja surulliselta.

Niin syntyi kirjan 38-vuotias erakko Anna Fox, joka tarkkailee naapureitaan ja todistaa samalla rikoksen vastapäisen talon asunnossa. Kahden vuorokauden kuluttua tarinan juoni oli jo kasassa. Danielista tuntui luontevalta laittaa kirjansa päähenkilö sairastamaan masennusta. Hän oli nimittäin itse juuri toipunut 15 vuotta kestäneestä vakavasta masennuksesta.

– Kesti 15 vuotta ennen kuin sain kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin. Tunsin itseni uudelleensyntyneeksi, kun sain viimein oikean lääkityksen.

Daniel kirjoitti tarinaansa salassa öisin ja viikonloppuisin. Tunnettuna kustannustoimittajana hän ei halunnut tarjota käsikirjoitusta omalla nimellään.

– Suurin osa kustantajista tuntee minut. Halusin, että he arvioisivat käsikirjoitustani tuntematta todellista identiteettiäni. Heti saatuani kustannuspäätöksen, kirjoitin kustantajalle kirjeen, jossa paljastin itseni.

”Yritän kirjoittaa tuhat sanaa joka päivä”

Kirjailija kertoo olevansa sinkku, kuntoilevansa paljon ja olevansa lähes absolutisti. Lisäksi hän suunnittelee muuttavansa New Yorkista Lontooseen. Tekeillä on uusi kirja: San Franciscoon sijoittuva psykologinen trilleri. Kirja on saanut inspiraationsa Agatha Christien klassisesta etsiväkirjallisuudesta. Tarinan päähenkilö on jälleen nainen.

– Mieluiten kirjoittaisin työpöytäni ääressä, kuuntelisin elektronista musiikkia ja kävisin välissä kuntosalilla tai uimassa. Olosuhteiden pakosta olen opetellut kirjoittamaan bussissa, lautassa, koneessa ja hotellihuoneessa. Yritän kirjoittaa tuhat sanaa joka päivä. Se on myös Stephen Kingin suosittelema metodi.

Esikoiskirjan valtavan menestyksen jälkeen toisen kirjan onnistuminen painaa kirjailijan hartioita.

– Haluan kirjoittaa kirjan, joka vainoaa lukijaa kauan vielä sen jälkeen, kun hän on kääntänyt viimeisen sivun.