- Äiti oli minulle tärkeä, mutta nainen olentona merkitsee minulle muuta: seksuaalisuutta ja parisuhdetta tai sitä, että hän on omien lapsieni äiti, sanoo muusikko Tuure Kilpeläinen.
Julkkikset

Tuure Kilpeläinen kipeistä parisuhdekokemuksistaan: ”Tiedän, miltä petos tuntuu”

Jos muusikko Tuure Kilpeläiseltä kysytään, miehellä on lupa tanssia, pukeutua kauniisti, puhua tunteista ja katsella naisen rintoja. Mutta entäs isänmurha, pitääkö se aina tehdä? Totta vai tarua -juttusarjassa tunnetut miehet pohtivat suhdettaan mieskliseisiin.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: Ari Heinonen/Otavamedia

Rokkarit ja jalkapalloilijat saavat aina naisia. Totta vai tarua?

Varmaan totta. Ainakin jalkapalloilijat….

Sen takiahan kitaraa ruvetaan alun perin rämpyttämään, että saataisiin mimmejä. Olen miettinyt monesti musiikkia kuunnellessani, onko siinä seksiä. Jos ei ole, ei se kiinnosta – oli musiikki sitten naisen tai miehen tekemää.

Seksi ja tietynlaiset soidinmenot ovat selkeä osa rock- ja pop-musiikkia. Ne puhuttelevat ja vetoavat primitiivisellä tasolla.

Auto on miehelle peniksen jatke.

Voihan se jollekin olla. Minulla on vain kerran, parikymppisenä, ollut auto. Se oli pieni ja sinapinvärinen Datsun 100 A, ei mikään kummoinen peniksen jatke!

Armeija tekee pojasta miehen.

Hahaa. Suuresti epäilen. Miksei tytöstä naista, nythän armeijassa on naisiakin?

Armeija käydään ikävaiheessa, jolloin muutetaan pois kotoa, opitaan tulemaan toimeen oudoissa ympäristöissä ja nähdään erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista tulevaa porukkaa. Se varmaan muuttaa ja yhteisöllistää ja tekee siinä mielessä hyvää. Mutta ei armeija vielä tee miestä – mieheksi tullaan pikkuhiljaa.

Mikä ylipäätään on mies? Jokaisessa ihmisessä on miestä, naista, lasta ja vanhusta, sielua. Ihminen on niiden mosaiikki. Eri puolet korostuvat eri tilanteissa, ja se on kivaa ja rikasta.

Itse en ole armeijaa käynyt, mikä vei aikoinaan välirikkoon isäni kanssa. Isälle olisi ollut merkittävää se, että oma poika olisi käynyt armeijan, mutta minulle ajatus armeijaan menemisestä oli kerta kaikkiaan mahdoton. Olen pasifisti, en voi osallistua organisoituun, ylhäältä ohjattuun väkivaltaan.

Mies tekee päätökset järjellä, ei tunteella.

Näinhän se ei ole. Itse teen kaikki isot päätökset fiiliksellä, vaistonvaraisesti. Kun esimerkiksi mietin, millaisia askelia minun pitäisi ottaa työssäni, fiilis ratkaisee aina.

Olen impulsiivinen ja helposti tunteen vietävissä. Kokemus on kuitenkin opettanut, että jos joka juttuun lähtee ihan pelkällä fiiliksellä mukaan, on pian pulassa. Tunnepitoisia ratkaisuja kannattaa miettiä yön yli, punnita ja sulatella. Niihin liittyy usein muitakin ihmisiä, ja on kurjaa, jos heidät tulee innostaneeksi mukaan johonkin, mikä ei sitten toimikaan.

Äiti on miehen elämän tärkein nainen.

Tähän ei ole yhtä vastausta. Onhan olemassa äidittömiä miehiä. Äiti oli minulle tärkeä, mutta nainen olentona merkitsee minulle muuta: seksuaalisuutta ja parisuhdetta tai sitä, että hän on omien lapsieni äiti.

Kun on pitkään parisuhteessa, kumppanista tulee ehdottomasti miehen elämän tärkein nainen.

Jokaisen miehen pitää rakentaa perheelleen talo.

Halu rakentaa pesää on biologinen ja hormonaalinen vietti. Sitähän ruuhkavuodet tarkoittavat: tulee lapsia ja hankitaan isompi kämppä, jota yleensä pitää rempata. Pian onkin jo helvetti valloillaan, kun aika ei riitä mihinkään.

Koin sen itsekin silloin, kun meille ex-vaimoni kanssa tuli lapsia. Muutimme puutaloyhteisöön, ja remppaamisen ohessa aloin rakentaa pihalle huvimajaa muiden samassa elämäntilanteessa olevien, yhtä kädettömien muusikoiden kanssa. Välillä rakentaminen oli hauskaa ja välillä kaikkea muuta, mutta se maja – siltä tuntui – oli ihan pakko saada valmiiksi.

Käsillä tekeminen on arvokas taito, joka tekee päälle tosi hyvää. Kun vuolee voiveistä puusta, ehtii miettiä kaikenlaista.

Isyys tekee miehestä aikuisen.

Ennemminkin se menee niin, että lapset alkavat kasvattaa miehestä isää tai vanhempaa. Lapset tuovat mukanaan vastuun koko laumasta, perheestä. Sitä elämän ulottuvuutta ei ilman lapsia saa.

Alussa lasta suojelee kolhuilta, mutta sitten fyysinen suojeleminen vähenee, ja yhtäkkiä vanhemmilla on edessään lapsi, joka alkaa kysellä heidän arvojensa perään. Niitä selitellessä tulee samalla pohtineeksi, mitä asioista ihan oikeasti ajattelee. Se aikuistaa.

– Elämä on pariinkin kertaan räiskäissyt märän rätin kasvoilleni ja antanut hyvät oppirahat. Tiedän, miltä petos tuntuu. Ehkä sen ansiosta vältän itse tekemästä sellaista.

Mies on perheen pää.

No joo ei ole. Piste.

Miehet ovat kotona tossun alla.

No eivät ole. Kyse on parisuhdedynamiikasta, siitä, miten kelläkin on hyvä. Joistakin pariskunnista näkee heti, että toinen on kapteeni ruorissa ja toinen peesaa. Todellisuus voi silti olla toinen: arjessa hiljaisena esiintyvä voi liidata taustalla, vaikkei tunnekaan tarvetta puuttua pieniin arkisiin asioihin.

Mies haluaa parisuhteessakin säilyttää vapautensa.

Mitä on vapaus? Ideaalitapauksessa parisuhteessa ollaan vapaita yhdessä, niin ettei kumpikaan kahlitse toista olemaan jotain muuta kuin sitä, mitä hän luontaisesti on. En siis ymmärrä vapaudella sitä, että mies olisi vapaa polyamoriseen sekoiluun, irtosuhteisiin tai muihin naisiin. Parisuhteessa pitää keskustella pelisäännöistä. Jos tuntuu siltä, että vapaus on jotenkin riistetty, se on syytä tehdä näkyväksi. Kysymys on siitä, mitä toivoo ja haluaa ja mitä odottaa toiselta.

Mies jää lasten synnyttyä helposti ulkopuoliseksi perheessä.

Suomessa on aika tiukat raamit ja konventiot siitä, miten lapsiperheissä pitää olla. On tietty sosiaalinen kehys, ahdas malli, johon jokaisen perheen pitäisi mahtua. Se on ihan hemmetin tylsää.

Ensimmäisen lapsen kohdalla vanhempien epävarmuus on huipussaan. Etenkin äidille tulee tarve ottaa homma jotenkin haltuun, ja silloin aletaan etsiä ohjeita itsen ulkopuolelta. Siinä vaiheessa mies ehkä helposti ulkoistetaan koko kuviosta.

Tasa-arvoisuus ei ole sitä, että parisuhteen dynamiikka laitetaan ehdoin tahdoin sekaisin siksi, että se näyttää ulospäin hyvältä ja modernilta. Yritys häivyttää rajaa sukupuolten välistä vaikuttaa esimerkiksi parien seksuaalisuuteen. Jos tasajako ei ole luontaista, sitä ei kannata tehdä, vaan kuunnella itseä ja etsiä perheen oma tapa elää.

Miehet eivät puhu tunteistaan.

Se ei ole niin. Kaihon Karavaani -bändissämme puhumme koko ajan paljon siitä, miltä asiat tuntuvat.

Nuorempana, juuri Kouvolasta Helsinkiin muuttaneena parikymppisenä olin vielä aika eksyksissä ja varautunut. Vuosien mittaan olen avautunut. Mitä enemmän itse on auki, sitä enemmän muutkin ympärillä ovat.

Minua parikymmentä vuotta nuoremmat muusikot puhuvat tunteista selkeästi eri tavalla kuin oma sukupolveni. Heidän on helppo sanoa, että ihanaa, että me ollaan tavattu, sä oot nasta tyyppi, kiva tehdä sun kanssa töitä. He hehkuttavat ja kohottavat toista sanoin. Se on uutta ja hieno juttu.

Kun mies on ahdistunut, hän on hiljaa.

Välillä joo. Mutta eikös ahdistus vaadikin hetken itsetutkiskelua? Kun on ensin itse pohtinut, mistä on kysymys, osaa sanoittaa tunteitaan paremmin.

Loputtomiin pelkkä yksinäinen pohtiminen ei kuitenkaan kannata. Taakka kevenee heti, kun sen saa purkaa jollekin, joka osaa kysyä oikeat kysymykset ja asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tai vaikka vain lohduttaa.

Mies ei petä ystäväänsä.

Varmasti pettää, olen itsekin sen kokenut. Elämä on pariinkin kertaan räiskäissyt märän rätin kasvoilleni ja antanut hyvät oppirahat. Tiedän, miltä petos tuntuu. Ehkä sen ansiosta vältän itse tekemästä sellaista.

On olemassa tuhat tarinaa siitä, kuinka mies kusettaa toista, vie rahat tai naisen. Sitä on tapahtunut maailman sivu: Sinäkin, Brutukseni.

Mies ei koreile vaatteilla.

Koreilee tietenkin. Vaatteet ovat käsityötä, kauneutta ja tyylikkyyttä, oman olemisen jatke. Niistä tulee tietynlainen fiilis. Esimerkiksi esiintymisasulla on todellakin väliä.

Kaihon karavaani -bändissämme neljällä on aika samanlainen maku. Käymme yhdessä kirppareilla, fiilistelemme, sovittelemme vaatteita ja sanomme, että tuo sopii sinulle hyvin. Me myös ostamme vaatteita toisillemme. Tämän nyt päälläni olevan Turon puvun sain lahjaksi bändikaveriltani Rokalta, joka oli ostanut sen kirpputorilta Porista kympillä.

Mies haluaa olla paras rakastaja, joka naisella on ollut.

Totta kai! Ja huutomerkki! En tiedä ketään miestä, joka haluaisi kuulla, että tämä on ihanaa seksiä, olet toiseksi paras rakastaja, joka minulla on koskaan ollut!

Miehen seksuaalinen huippu on parikymppisenä.

En usko. Mieli ja henkinen puoli liittyvät seksuaalisuuteen niin isosti, eivät ne parikymppisellä kokemattomalla poikasella ole vielä kauhean kehittyneitä. Miehen seksuaalinen huippu on varmaan aina siinä, missä hän itse juuri silloin menee. Kaikki on koko ajan parempaa.

Mies ajattelee seksiä 60 kertaa tunnissa.

Kyllä se on liikaa. Ehkä se on ennemminkin 58 kertaa tunnissa.

Miehet eivät voi olla katsomatta naisten rintoja.

Voivat olla, mutta ovathan naisen rinnat tosi kiinnostavat. Jos nainen on alasti, niitä ei voi olla katsomatta. Se on biologiaa.

Eikä se ole niin vakavaa. Ei sillä ole tarkoitus loukata eikä mitenkään tehdä naisesta objektia. Miehistä tehdään tässä asiassa usein pölvästejä, harvemmin puhutaan siitä, mitä naiset katsovat.

Kyllähän ihmiset muutenkin katsovat toistensa vartaloita estoitta. Kun istun jossain ulkona, minäkin katselen ihan kaikkia ruumiinjäseniä, otsaa, olkapäitä, sääriä… Se on elämän kauneutta, enkä näe siinä mitään pahaa.

Mies ei tanssi.

Minä ainakin tanssin, se on tosi makeeta. Tanssi on yksi musiikin alue, siinä pääsee musiikkiin mukaan keholla ja parhaimmillaan unohtaa sen, että tanssii.

Olin mukana hauskassa illanvietossa, jossa nuori jäbä veti nykytanssisession. Tanssimme silmät kiinni, täysin vapaasti. Kun ei tarvinnut kelata, miltä näyttää ulospäin, minusta tuli esiin ihan uusia puolia, esimerkiksi feminiinisiä. Se oli hillittömän hienoa ja meni jopa tunteisiin.

Suomessa tanssiin liittyy monenlaisia häpeän kokemuksia: tämä ei kuulukaan minulle, tai minä en osaa tätä. Siksi moni välttää tanssimista. Mutta ei tanssimisesta mitään huonoa seuraa, sitä kannattaa kokeilla.

Miehet eivät itke.

Vanhanaikainen ajatus, jonka taustalla on vanha kunnon syy, sota ja siihen liittyvä ankaruus.

Itkeminen liittyy auki olemiseen ja tunteiden ilmaisuun. Oma isoisäni ei näyttänyt itkuaan muille. Isäni itki joskus harvoin.

Itsekin olin pitkään itseäni kohtaan aika armoton ja syyttelevä. Kelasin liikaa olemistani ja käytöstäni: sanoinkohan jotain väärin tai loukkasinkohan vahingossa jotakuta. Se on usein turhaa ja vie hirveästi energiaa.

Nalkuttava nainen on pahinta, mitä mies tietää.

No, ehkä sota nyt on pahempaa!

Nalkuttaminen on tosi epäseksikästä, tekee sitä mies tai nainen. Itsekin olen syyllistynyt siihen. Nalkutin aikoinaan vaimolleni, se oli ihan järkyttävää.

Nalkuttamisessa inhottavaa on se, että siinä ei tunneta kunnioitusta toista eikä myöskään itseä kohtaan. Kunnioituksen pitäisi kuitenkin mennä kaiken edelle. Nalkuttamalla pienentää itseään. Se on arjen haaskausta.

Miehen pitää tehdä isänmurha.

Totta. Mieheksi tulemisen ja ihmiseksi kasvamisen kannalta on olennaista erottautua omista vanhemmistaan. Voi ainakin yrittää välttää asioita, joiden on nähnyt tekevän vanhemmilleen pahaa.

Itse mietin varmaan loppuelämäni suhdetta isääni. Isäni, nyt jo kuollut, tuli köyhistä oloista. Hän oli kiinnostunut kaikesta ja luki koko ajan, mutta joutui hautaamaan haaveensa korkeammasta koulutuksesta, kun lapsia alkoi tulla jo parikymppisenä.

Lähtökohtiensa takia elämä oli isälle kamppailua, jossa pyrittiin pääsemään aineelliseen, keskiluokkaiseen hyvään. Isä halusi myös, että pärjääminen näkyy.

Isäni sai 58-vuotiaana sydänkohtauksessa happivajeen, jonka seurauksena hänen muistinsa hetkeksi katosi. Se palautui, mutta ennen sitä hän ehti antaa minulle elämänohjeen: yritä elää niin, ettet koskaan ole minkään koneiston osa.

Pari kuukautta myöhemmin olimme isän kesäpaikassa, jossa isä kertoi tajunneensa, ettei ihmisen tarvitse elämässä sittenkään niin paljon pyristellä. Hänkin voisi tehdä vielä vaikka mitä. Seuraavana päivänä hän sai uuden sydänkohtauksen ja kuoli.

Lue lisää:

Kaksi avioeroa kokenut tähtitieteilijä Esko Valtaoja: ”Rakkaus on pysyvää, vaikka se välillä otetaankin pois”

Pitäisikö erota, jos parisuhde kyllästyttää? 9 keinoa, joilla rakkaus ja kipinä löytyvät jälleen

Jatkuva yhdessäolo voi ajaa eroon – Oma aika on tärkeää parisuhteessa

Miehensä huomiosta nauttiva Marja Hintikka: ”Rakkautta ei voi ulkoistaa timantteihin tai hienoihin ravintolaillallisiin”

 

X