Julkkikset

Ujosta Maarit Tastulasta kasvoi hyvä kuuntelija ja palkittu toimittaja: ”Minua on vaivannut aina ulkopuolisuuden tunne”

Maarit Tastula on luonnoltaan seikkailija. Mutta ennen kuin hän uskaltautui tutkimusretkille maailman ääriin, piti voittaa sietämätön ujous. Eläkeikää lähestyessä Maarit odottaa yhä, mitä kivaa elämä seuraavaksi tarjoaa.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen

– Uudessa ohjelmasarjassani pääosassa on huumori ja hulluttelu, Maarit Tastula kertoo.

Maarit Tastula on luonnoltaan seikkailija. Mutta ennen kuin hän uskaltautui tutkimusretkille maailman ääriin, piti voittaa sietämätön ujous. Eläkeikää lähestyessä Maarit odottaa yhä, mitä kivaa elämä seuraavaksi tarjoaa.

”Seikkailuviettini syttyi jo varhain. Syytän siitä kirjoja. Ne avasivat kaltaiselleni työläisperheen tytölle oven maailmaan, jota piti lähteä tutkimaan. Halusin elää kuin Ernest Hemingway! Äiti teki puolestani koulun käsityöt, jotta minä sain keskittyä pohtimaan suuria linjoja.

Annoin itselleni tehtäväksi ymmärtää, mistä elämässä oikein on kysymys. Sehän ei oikein onnistu muuten kuin elämällä.

Minua on vaivannut aina ulkopuolisuuden tunne. Olin hirvittävän arka ja ujo tyttö. Pelkäsin jäädä samaan huoneeseen vieraan ihmisen kanssa ja pärähdin itkemään, jos joku tuntematon puhutteli.

Vielä opiskeluaikana olin ihan hukassa. Kaikki muut tuntuivat tietävän, mitä olivat yliopistolla tekemässä. Minulla ei ollut aavistustakaan.

Tutkimusmatkalle lähteäkseni minun oli voitettava ujouteni. Hoksasin, että kyseleminen on turvallinen tapa lähestyä ihmisiä. Minusta tuli hyvä kuuntelija. Se on ollut toimittajan ammatissa tärkeä ominaisuus.

”Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että täytyisi työskennellä isossa ryhmässä.”

Nykyisin selviän jo vallan mainiosti ihmisten keskellä ja monet pitävät minua jopa sosiaalisesti taitavana. Olenkin, mutta se vaatii toimittajan roolin tai tutun ympäristön. Vieraissa tilanteissa olen edelleen vähän pulassa. Esimerkiksi Linnan juhlissa aikoinaan minua ujostutti kamalasti, ei tullut mieleenkään liittyä johonkin seurueeseen puhumaan small talkia. Lopulta muuan kadetti haki minua säälistä tanssimaan. Se oli ainoa varsinainen ihmiskontaktini sinä iltana.

Edelleenkään en ole laumaihminen. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että täytyisi työskennellä isossa ryhmässä. Osaksi se johtuu vapaudenkaipuusta, mutta tunnistan siinä myös pelkoa siitä, etten tule hyväksytyksi. Olen ratkaissut ongelman olemalla äärettömän itsenäinen.”

– Joskus mietin, pitäisikö minun jo unohtaa ulkopuolisuudentunteeni maailmassa, jossa minulle on käynyt näin hyvin.
– Joskus mietin, pitäisikö minun jo unohtaa ulkopuolisuudentunteeni maailmassa, jossa minulle on käynyt näin hyvin.

”Uskallan jo pitää puoliani”

”Olen herkästi syttyvä ja intohimoinen, mutta murheitani en kauheasti näytä ulospäin. Nuorena sain kritiikkiä älykkömiestoimittajilta siitä, että ohjelmissani käsitellään ’turhanpäiväistä tunnehöttöä’. Nyt asetelma on keikahtanut päälaelleen. Lähes kaikki tv-ohjelmat tehdään tunne edellä, ja oma tyylini edustaa viileää rationaalisuutta.

Aloitellessani tv-toimittajan uraa Ajankohtaisessa kakkosessa 1980-luvulla minut laitettiin usein tekemään juttuja kulttuurista ja sosiaalialasta. Vain miehet pääsivät politiikan-, talouden- ja ulkomaantoimittajiksi.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X