Koomikko Ulla Tapaninen istuu pöydän ääressä. 
Ulla Tapaninen kuvailee hyvää komediaa rytmitajun ja tarkkuuden riemuvoitoksi.
Julkkikset

Ulla Tapaninen jaksaa vuodesta toiseen luomisprosessin kauheuden: ”Haaveeni on, että esityksestä tulee siedettävä”

Ulla Tapaninen tekee komiikkaa tarkasti käsikirjoittamalla. Ihmisten viihdyttämiseen näyttelijäkonkari suhtautuu kuolemanvakavasti.
Teksti: Maria Mäkelä  Kuvat: Sampo Korhonen

Ihan kamala työsarka. Täyttä helvettiä, voisi sanoa. Huolimatta siitä, että näyttelijä Ulla Tapaninen on vetänyt komediamonologejaan pian 30 vuotta, uuden esityssarjan kyhääminen on aina tuskallista.

Parhaillaan Ulla ja käsikirjoittaja Raila Leppäkoski ideoivat Lava-ammuntaa-esityssarjan seitsemättä kautta. Maaliskuuhun mennessä Ullan on määrä nousta Ryhmäteatterin lavalle ja vetää Seven up -niminen show. Enää pitäisi keksiä ideoita – mielellään hauskoja –, käsikirjoittaa esitys, opetella se ulkoa, rytmittää monologi lavalle, aktivoida lava-Ulla ja antaa palaa.

Ulla pohtii hetken, että mikä työvaiheista mahtaisi olla vaikein ja päätyy siihen, että kaikki.

– Kyllä siinä saa monena olla.

Tällä hetkellä Ulla ja Raila tapaavat liki päivittäin ja käyvät läpi, mitä kaikkea pöljää yhteiskunnassa on meneillään.

– Pää voi olla tyhjä, mutta maailma ei onneksi koskaan ole. Aiheitahan löytyy, sen kun vain avaa päivän lehden.

Yksi aihe on jo noussut ylitse muiden. Valehtelu. Sitä ei Ullan mukaan voi tähän maailmanaikaan sivuuttaa. Kyytiä ovat saaneet ja tulevat saamaan myös kaiken maailman presidentit, joiden edesottamukset ovat pitäneet koomikot leivässä jo vuosia.

– Kun sitä vouhkaamista katsoo… Siinä on pohjaton aarrearkku.

Ideointivaiheessa täytyy olla jatkuvasti valppaana, sarvet pystyssä. Sellainen on väsyttävää, mutta Ulla on hyvä nollaamaan. Siihen tarvitaan vain kotisohva.

– En todellakaan ole sitä tyyppiä, joka olisi tuottelias vuorokauden ympäri.

Ulla Tapaninen: ”Sarkasmi on vaikea laji”

Kyky löytää asioista koominen puoli on Ullalle myötäsyntyistä, mutta aihiosta on vielä pitkä matka käsikirjoitettuun komiikkaan. Miten kääntää aihe omannäköiseksi – sellaiseksi, jota Ulla voisi luontevasti monologissaan ihmetellä. Jos vinkkeliä ei löydy, Raila ja Ulla hylkäävät aiheen.

– Jos jokin juttu ei huvita meitä, on selvää, ettei se yleisöäkään naurata.

Ulla ei halua naureskella huono-osaisille tai sairauksille. Mutta periaatteessa hän on sitä mieltä, että kaikesta voi tehdä huumoria, kunhan lähestymistapa on oikea.

– Kyse on näkökulmasta, itselleen saa nauraa.

Ullan lempilajeja ovat sarkasmi ja musta huumori. Tarkkana saa olla, ettei loukkaa ketään, jolla on erilainen huumorin kieli.

– Sarkasmi on vaikea laji, mutta en minä helpoimman kautta halua mennäkään. Hölöpölöhöppönpöö-huumorin ystävä en ole ollenkaan.

Ulla Tapaninen istuu pöydän ääressä. 

– Mitä helpommalta monologi lavalla näyttää, sitä suuremman työn se on vaatinut, Ulla sanoo.

Viihdyttäminen on vakava juttu

Lavalla esiintyvä hahmo muistuttaa kovasti Ullaa; se on samannäköinen, -kokoinen ja -oloinen. Lava-Ulla ei kuitenkaan ole yhtä kuin arki-Ulla.

– Se ei ole kovin kaukana minusta, mutta tarpeeksi kaukana.

Lavalla Kainuussa varttuneen Ullan murre paksunee, mielipiteet kärjistyvät, ilmeet ja eleet korostuvat. Lava-Ullan tärkein tehtävä on viihdyttää yleisöä – ja siihen arki-Ulla suhtautuu kuolemanvakavasti. Henkilökohtaisen elämän ongelmat eivät saa lavalle seurata.

– Lavalle ei mennä lepsuilemaan. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat.

Ulla myöntää, että hänessä saattaa olla perfektionistin vikaa.

– Joskus olen antanut vain ysin, vaikka kymppiä lähdin antamaan. Kyllä siitä niin kurja olo tulee. Ja häpeä!

Satunnaiset virhelyönnit hän on urallaan opetellut sallimaan.

– Enhän minä mikkään kone ole. Mutta täytyy kehdata katsoa peiliin, kun palaa pukuhuoneeseen.

Onnistuneen keikan jälkeinen tunne on syy siihen, että Ulla jaksaa vuodesta toiseen käydä läpi luomisprosessin kauheuden.

– Suurin haaveeni on se, että esityksestä tulee siedettävä ja välillä hauskakin. Ja että yleisö tulee kahtomaan ja vielä tykkääkin. Sehän se on, se päämäärä.

Ulla Tapaninen: ”Olen hirveän huono nauramaan”

Mistä tietää, että koomikkoa naurattaa? Ullan tapauksessa ei mistään. Jos jokin huvittaa, hän hymyilee sisäänpäin. Ja jos sattuu jotain ihan ratkiriemukasta, hän saattaa hymähtää ääneen.

Perinteisille vitseille ja komedioille, erityisesti romanttisille, Ulla on onneton yleisö. Sen hän kertoo pahoittelevaan sävyyn, naama asianmukaisen vakavana.

– Minua ei naurata mikkään, olen hirveän huono nauramaan.

Entä jos yleisössäkään kukaan ei naura? Toistaiseksi näin ei ole käynyt, mutta se mahdollisuus on aina olemassa. Siitäkin selviäisi, Ulla arvelee.

Toisaalta – kävi jo selväksi, ettei nauraminen ole ainoa huvittumisen merkki. Kun Ulla esiintyy kotiseudullaan Kuhmossa, yleisö seuraa esitystä välillä hipihiljaa. Yksikään sana ei saa mennä ohi korvien.

X