Julkkikset

Uuden elämän New Yorkissa aloittanut Kiira Korpi selvisi uupumuksesta: ”Tuntui kuin syntyisin ja kuolisin samaan aikaan”

Kun Kiira Korpi, 30, oli lopettanut kilpauransa ja muuttanut puolisonsa Arthur Borgesin työn perässä New Yorkiin, hän tunsi hetken olevansa tuuliajolla. Suurkaupunki tuntui hälyisältä ja oma identiteetti oli hukassa. Nyt Kiira on aloittanut psykologian opinnot ja haaveilee omasta lapsesta.
27.9.2018 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Sampo Korhonen/Otavamedia

Ei tämä ole minun paikkani. Eihän täällä voi perhettäkään perustaa! Kiira Korpi, 30, oli muuttanut New Yorkiin kesällä 2016 miehensä työn perässä eikä oikein viihtynyt. Koti sijaitsi keskellä Manhattania ja ympärillä kiehuva kaupunki oli hälyisä ja kuluttava. Tuntui kuin olisi koko ajan vähän eksyksissä.

Hukassa Kiira oli myös omassa elämässään. Koko ikänsä hän oli tavoitellut yhtä päämäärää: tulla maailman parhaaksi taitoluistelijaksi. Urheilu-uran päättymisen jälkeen elämältä puuttui suunta.

Viidentoista vuoden äärimmäisen kurinalaisen jakson jälkeen vapaus tuntui toki huumaavalta. Oli ihanaa haahuilla kaupungilla ilman aikatauluja. Pitkään Kiira sysäsi syrjään kaikki tulevaisuuteen liittyvät ahdistuksen ja epävarmuuden tunteet. Lopulta hänen oli pakko tunnustaa itselleen kaipaavansa taas merkityksellistä tekemistä ja tavoitteita.

– Mietin, mitä jää jäljelle, kun luistelijaidentiteetti riisutaan pois. Kuka olen nyt, kun en enää ole huippu-urheilija Kiira Korpi?

Oli luotava täysin uusi Kiira.

”Tuntui kuin syntyisin ja kuolisin samaan aikaan”

Loppuun puristettu pesusieni. Sellainen, joka on ensin rutistettu muodottomaksi möykyksi ja sitten vielä käännetty kierteelle, jotta sisältä on saatu valumaan viimeinkin tippa ulos. […] Sellainen olo minulla oli lopettamisen jälkeen.

Näin Kiira kuvailee kesän 2015 tuntoja juuri ilmestyneessä Jere Nurmisen kirjoittamassa kirjassa Ehjäksi särkynyt. Takana oli täydellinen epäonnistuminen Shanghain MM-kisoissa maaliskuussa. Elokuussa Kiira ilmoitti lopettavansa kilpauransa.

– Luistelijan kuoreni murtui niin pahasti, että minun oli pakko alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. En ollut koskaan pystynyt pysähtymään. Kun se viimein tapahtui, tajusin, kuinka hirvittävän väsynyt olin.

Uupumuksen pahimman terän taituttua Kiira alkoi opetella uutta rytmiä. Hän kävi rauhallisilla kävelylenkeillä, liikkui luonnossa, kahvitteli ystäviensä kanssa. Osallistui Pilates-tunneille ja alkoi ahmia henkistä kirjallisuutta.

– Kun nostin katseen omasta navastani, koko universumi näyttäytyi uudesta näkökulmasta. Tuntui kuin syntyisin ja kuolisin samaan aikaan. Osa minua karisi pois ja uudet puolet lähtivät kasvamaan.

Rakkaus jäähän ei ole kadonnut. – Mutta enää se ei ole identiteettini perusta, Kiira toteaa.

Pikkuhiljaa Kiira on rakastunut myös uuteen asuinpaikkaansa. Päätettyään, että New Yorkissa on nyt koti, hän alkoi määrätietoisesti etsiä yhteisöjä, joihin voisi kuulua. Yksi sellainen löytyi yliopistolta.

Tänä syksynä Kiira aloitti opinnot The New School -yliopistossa Manhattanilla. Häntä kiinnostaa erityisesti positiivinen psykologia, joka keskittyy ihmisen hyvinvoinnin, vahvuuksien ja voimavarojen lisäämiseen. Jos intoa riittää, hän jatkaa maisteriohjelmassa Pennsylvanian yliopistossa.

– Suunnitelmani on hyödyntää oppejani urheilijoiden ja muiden suorittajien kanssa. New York on siihen mitä mainioin paikka. Täällä menestyjät napsivat usein lääkkeitä, jos heitä ahdistaa tai masentaa. Voisin auttaa heitä kohtaamaan nuo tunteet ja löytämään tasapainon.

Jossain kohtaa Kiira haluaisi toteuttaa erään suuren unelman. New York ei ehkä sittenkään ole mahdoton paikka perustaa perhe.
– Haaveilen lapsista. Mutta ehkä nyt ensi alkuun suoritan opinnot loppuun.

Mitä Kiira katuu kilpaurheilijavuosiltaan ja miten hänen arvomaailmansa on sen jälkeen muuttunut? Millä tavalla aviomies Arthur Borgesin tapaaminen mullisti Kiiran elämän? Lue Kiiran haastattelu Annasta 39/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Kommentit (1)

Kovan luonteen ja kilpailuvietin omaava normielämääkin elävä Ihminen ei opi itseään säästämään ennenkuin viimeinen pisara on sinusta väännetty.
Onneksi kroppa reagoi .
Terveytensä tärkeys, itsensä pelastautuminen ja irtipäästäminen turhasta voi alkaa.
Jälkeen päin uupumuksesta yli päässeenä voi omalle tyhmyydelleen hymyillä ja nauttia elämästäänkin.

Kovan luonteen ja kilpailuvietin omaava normielämääkin elävä Ihminen ei opi itseään säästämään ennenkuin viimeinen pisara on sinusta väännetty.
Onneksi kroppa reagoi .
Terveytensä tärkeys, itsensä pelastautuminen ja irtipäästäminen turhasta voi alkaa.
Jälkeen päin uupumuksesta yli päässeenä voi omalle tyhmyydelleen hymyillä ja nauttia elämästäänkin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *