Julkkikset

Uusperheestä onnen löytänyt Jonna Tervomaa: ”Minulla on avoin suhtautuminen perheeseen ja rakkauteen”

Muusikko Jonna Tervomaa, 45, sanoo, ettei ydinperhe ole hänelle mikään ihanne. Hän kasvoi uusperheessä ja löysi sellaisesta aikuisena onnen itsekin. Parisuhteessa parasta on, jos saa olla itsekäs, mutta haluaa luonnostaan olla myös epäitsekäs.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Jonna Tervomaa

Muusikko Jonna Tervomaa, 45, sanoo, ettei ydinperhe ole hänelle mikään ihanne. Hän kasvoi uusperheessä ja löysi sellaisesta aikuisena onnen itsekin. Parisuhteessa parasta on, jos saa olla itsekäs, mutta haluaa luonnostaan olla myös epäitsekäs.

Terävöitynyt. Niin Jonna Tervomaa, 45, kuvaa tämänhetkistä itseään. Ikä ja kokemukset – lapsen syntymä, ero lapsen isästä ja oman isän kuolema – ovat muuttaneet häntä.

– Kun osaa ja saa olla puhtaammin oma itsensä, on parempi siinä, mitä ikinä tekeekin, hän sanoo.

Paljon Jonna on tehnytkin. Hän oli kymmenvuotiaana lapsitähti, sitten koripalloilija ja opiskelija. 25-vuotiaana hänestä tuli uudestaan muusikko, ja muutama vuosi sitten hän palasi toisen paussin jälkeen lavoille.

”Olen ymmärtänyt olleeni lapsesta asti yliherkkä”

”Joka syksy tulee hetki, jolloin hätkähdän, että joko vuosi meni. Minulle uusi vuosi alkaa syksystä. Nytkin ajattelen, että olenko todella 45-vuotias.

Toisaalta tunnen itseni ikäisekseni, ja vuodet ovat tuoneet mukanaan monia hyviä asioita. Olen esimerkiksi ymmärtänyt, että olen ollut lapsesta asti yliherkkä. Reagoin voimakkaasti toistenkin tunteisiin ja ympäristöön. Jatkuva fiilisten poimiminen on rasittavaa, joten välillä toivon, että voisin ohitella ärsykkeitä taitavammin.

On tärkeää kohdata tunnereaktiot, mutta yritän ottaa ne entistä kevyemmin. Voin laittaa kiihkoni ikään kuin lepäämään hetkeksi olkapäälle: tältä tuntuu, hyvä näin. Pelastukseni on, että kaikki tunteeni valuvat musiikkiin. Sen sisällä voin jakaa kaiken paljaana ja turvallisesti ihmisten kanssa.”

”Vaikeinta parisuhteessa on säilyttää tasa-arvo”

”Minulla on ollut monta naisen, miehen ja parisuhteen mallia. Äitini oli 17-vuotias, kun synnyin, ja olin kuusivuotias, kun vanhempani erosivat. Äidinäiti hoiti minua, ja lähipiiriin kuului serkkuja sekä muuta sukua.

Olen onnekas, kun sain kymmenvuotiaana äidin puolelta pikkuveljen ja pari vuotta myöhemmin siskon. Isän puolelta minulla on parikymmentä vuotta nuoremmat sisarukset.

En ajattele ydinperhettä ainoana ihanteena tai normina, vaan minulla on avoin suhtautuminen perheeseen ja rakkauteen. Perhe on joukko ihmisiä, jotka pitävät toisistaan huolta, joilta saa tukea ja joiden luona voi tuntea olevansa turvassa.

Tein vuosia sitten laulun Miten tahansa voi elää. Näin todella ajattelen. Parisuhteessa tärkeä asia on ollut oppia, että jokainen hakee ihmissuhteesta eri asioita. Minulle parisuhde on jakamista, yhdessä ihmettelemistä, yhteistä matkaa ja tilan antamista toiselle.

Vaikeinta parisuhteessa on säilyttää tasa-arvo ja miettiä, mistä jatkuvat kompromissit johtuvat – ja miten paljon niitä tarvitaan.

Olin äskettäin läheiseni häissä, jossa morsiusparin äitien yhteinen sanoma oli selkeä: puoliso ensin. Se on hyvä neuvo, jos tavoitteena on ensisijaisesti pitkä avioliitto. Mielestäni ideaali tilanne on se, että saa olla itsekäs, mutta haluaa luonnostaan olla myös epäitsekäs.

Emme ole naimisissa nykyisen kumppanini kanssa, mutta olemme asuneet vuosia yhdessä. Näen itseni tulevaisuudessakin mieluummin parisuhteessa kuin yksin. On suloinen ajatus, että on joku, jonka kanssa voi jakaa arkiset hetket.”

Miten Jonna suhtautuu ikääntymiseen ja ulkonäön muutoksiin? Miten isän kuolema neljä vuotta sitten muutti hänen elämänasennettaan, ja mitä hän ajattelee henkisyydestä? Lue Jonna Tervomaan Tässä iässä -haastattelu Annan numerosta 38/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X