Uutisankkuri Eva Polttila, 72, kertoo uusimassa Kotiliedessä Olga-mummonsa koskettavan tarinan. Mummo itse oli kertonut kaiken jo vuosikymmeniä sitten Ylen arkistoihin unohdetussa haastattelussa. ”Onneksi haastattelu tuli tehtyä. Enää ei olisi ketään, keneltä kysyä suvun tarinoista”, Eva sanoo lehdessä.
Uutisankkuri Eva Polttila kertoo uusimmassa Kotiliedessä sukunsa vaiherikkaista käänteistä.
Evan mummo, Olga Polttila, oli Pietarista Suomeen pakolaisena tullut emigrantti. Eva oppi tuntemaan hänet Käpylän-mummona, joka myöhemmin muutti Amerikkaan. Evan tyttärelle Veera Ikoselle, 43, mummo oli puolestaan Amerikasta takaisin Suomeen palannut mummo, jonka tapaamista hän jopa hieman jännitti.
”Mummo oli kokenut sodan ja pakolaisuuden. Hän oli jämerä toiminnan ihminen ja pelasti henkeni”, Eva sanoo lehdessä.
Eva paljastaakin lehdessä myös sen, kuinka mummo elvytti Eva-vauvan takaisin henkiin, kun tämä oli lakannut hengittämästä kesken päiväunien. Olga-mummo tiesi jo tuolloin, että kuolema voi kohdata myös muita kuin vanhoja ihmisiä.
Pakolaisena Pietarista
Eva Polttila kertoo Kotiliedessä, että hänen mummonsa elämäntarina vangittiin Ylen haastattelunauhalle jo vuonna 1981, mutta nauha jäi käyttämättä. Sen kaivoi lopulta esille Evan tytär Veera, joka kiinnostui sukunsa juurista.
Evan mukaan Olga-mummon elämä Pietarissa oli kansainvälistä ja sivistynyttä. Sitten isä kuoli ja syttyi maailmansota. Nauhalla Olga muisteleekin sitä, kuinka koko hänen siihenastinen elämänsä muuttui joksikin aivan muuksi: rakennusten alakerrokset tulvivat, vesi jäätyi kuolleiden ihmisten ja hevosten päälle, ihmiset näkivät nälkää, söivät hevosia ja murhasivat toisiaan.
Suomeen Olga pääsi, koska onnistui harhauttamalla saamaan passiinsa turistiviisumileiman.
”Olgaa onnisti. Hänen sisarensa pakotettiin kävelemään Pietarista Alma Ataan työleirille 3 600 kilometriä”, Eva sanoo lehdessä.
Eva ja Veera kertovat Kotiliedessä pohtineensa sitä, olisiko Olga saanut nyky-Suomessa pakolaisstatuksen. Se ei ole itsestään selvää, vaikka ihmisiä ajavat pois kodeistaan yhä samat syyt: nälkä, kärsimys, kuolemanpelko.
”Monet, kuten mekin, ovat pakolaisten jälkeläisiä. Siitä ei vain ole puhuttu kauheasti”, Eva Polttila toteaa lehdessä.
Lue lisää uusimmasta Kotiliedestä!
Kommentit
Monet meistä todellakin ovat pakolaisten jälkeläisiä. Ja vielä useammalla meistä on sukulaisia, jotka ovat lähteneet ”elintasopakolaisina” toisiin maihin, Amerikkaan 1900 -luvun alussa ja Ruotsiin 1960- ja 1970 -luvuilla.
Kommentit
Monet meistä todellakin ovat pakolaisten jälkeläisiä. Ja vielä useammalla meistä on sukulaisia, jotka ovat lähteneet ”elintasopakolaisina” toisiin maihin, Amerikkaan 1900 -luvun alussa ja Ruotsiin 1960- ja 1970 -luvuilla.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous