Väestöntutkija Anna Rotkirch kertoo, miksi kotiin sidotut äidit tuntevat ahdistusta
Väestöntutkija Anna Rotkirch, 53, tutkii, miksi suomalaisia syntyy vuosi vuodelta vähemmän, ja pohtii, miksi kolmikymppiset alkoivat pelätä lasten olevan taakka.
Väestöntutkija Anna Rotkirch, 53, tutkii, miksi suomalaisia syntyy vuosi vuodelta vähemmän, ja pohtii, miksi kolmikymppiset alkoivat pelätä lasten olevan taakka.
– Monelle naiselle on vapauttavaa kuulla, ettei hänen kuulukaan tulla toimeen ja olla onnellinen yksin, sanoo Väestöliiton tutkimuslaitosta johtava Anna Rotkirch, 53.
Hän viimeistelee parhaillaan Valtioneuvoston kanslian toimeksiantamaa väestöpoliittista selvitystä, jonka tavoitteena on muun muassa kartoittaa syntyvyyden laskun syitä ja seurauksia Suomessa.
Miksi lapsia ei enää haluta?
Annan esikoinen, Ariel, syntyi vuonna 1996. Hänellä on ikätovereita noin 61 000, kun viime vuonna lapsia syntyi enää noin 45 500.
Syntyvyyden lasku on ollut viime vuosina yksi väestöntutkijoita Suomessa eniten puhuttanut asia. Kymmenessä vuodessa syntyvyys on laskenut meillä neljänneksellä. Kehitys, jonka arvioitiin tapahtuvan 30 vuodessa, on toteutunut vajaassa vuosikymmenessä.
Nykyisen syntyvyyden laskun suurin syy on se, että esikoisia syntyy vähemmän kuin ennen.
Anna miettii, mikä nuorten elämässä on muuttunut sitten hänen nuoruutensa.
– Vaikken halunnut naimisiin, en ajatellut koskaan, etten saisi lapsia. Asuin naisten kommuunissa, jossa kyseenalaistimme perinteiset parisuhteet mutta emme lasten saamista.
Lapsien pelätään olevan taakka ja este unelmille
Kun Väestöliiton perhebarometrissa on kysytty, mikä on suurin syy olla saamatta lapsia, yleisin vastaus on ollut ”muut kiinnostavat asiat”. Niiden pelätään jäävän liian vähälle, jos lapsia tulee.
Anna pohtii, mistä on tullu ajatus, että lapset olisivat taakka ja este unelmille.
– Johtuuko se siitä, että elämme alhaisen syntyvyyden kierteessä? Lapsia näkyy yhteiskunnassa koko ajan vähemmän. Puuttuvatko meiltä jo luontevat viestit lapsista ja lasten saamisesta?
Anna muistuttaa, että ihminen on harvinaislaatuinen tapaus myös siksi, että lapsiamme kasvattavat muutkin kuin emo ja omat vanhemmat. Panemme lapsemme päiväkotiin ja kouluun ja luotamme heidät vaikka isovanhempien hoitoon. Näin ei ole muiden isojen apinoiden kohdalla.
– Vanha afrikkalainen sanonta, että kylä kasvattaa, on ihmisille totta, Anna sanoo.
Hänestä on siis luonnollista, että äiti voi tuntea ahdistusta, jos hänet on sidottu yksin kotiin kahden taaperon kanssa.
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Minna Juti. Jutussa Anna Rotkirch kertoo muun muassa siitä, miksi hän vannoi parikymppisenä, ettei mene ikinä naimisiin ja miksi hän lopulta avioitui. Lisäksi Anna pohtii sitä, miksi isoa ikäeroa parisuhteessa paheksutaan yhä helposti. Lue koko juttu Annasta 33/2020 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
”Monelle naiselle on vapauttavaa kuulla, ettei hänen kuulukaan tulla toimeen ja olla onnellinen yksin, sanoo Anna Rotkirch”.
Olipas raikas tuulahdus 1950 -luvulta. Lasten lukumäärä on laskenut kaikkialla aina sitä mukaa, kun tasa-arvo, naisten kouluttautumis- ja työskentelymahdollisuudet sekä laillinen oikeus hallinnoida ja omistaa omaisuutta ovat edistyneet. Se välittää sellaisenaan hyvin yksinkertaisen viestin: kun äitiyteen ei enää ole biologista, taloudellista tai sosiaalista pakkoa, lapsiluku laskee.
Taloustutkimuksen tuoreen mittauksen mukaan noin kolmasosa suomalaismiehistä katsoo Suomen tarvitsevan lisää lapsia. Yli 90% naisista vastasi, että Suomi EI tarvitse lisää lapsia. Saman tutkimuksen mukaan 80% lapsettomista oli tyytyväisiä elämäntilanteeseensa eikä muuttaisi sitä. Tämä kertonee aiheesta kaiken tarpeellisen: paluuta 50-luvulle ei ole, mikäli yhteiskuntarakennetta ei siirretä takaisin aikaan, jona äitiys ei ollut valinta, vaan olosuhteiden pakko.
Kommentit
Toisaalta olen noin 35 miehenä ollut kyselyiden kohteena jossa ikätoverit toivovat että olisin avustamassa raskautta. Molemmissa tapauksissa on tullut mieleen että on viimeinen tilaisuus. Viisikymppisenä on turha katua.
PS. Vastaukset oli ei. Olen parisuhteessa.
Yksi syy syntyvyyden laskuun on myös se että sinkkujen määrää on kasvannut vuosi vuodelta, nykyään noin puolet kaikista kotitalouksista on yhdenhengen talouksia.
Ja yksi syy on myös se että nykyään erotaan paljon ja erittäin harva elää pitkässä parisuhteessa.
Väitän siis että suurin ”syy” alhaiseen syntyvyyteen on se että todella moni on sinkku tai asuu yksin.
Jokainen päättäköön oman elämänsä sisällöstä.
Rahan perässä juokseminen on suurin syy ja huoli sen riittävyydestä on monen lasten haluamisenkin takana. Pätkätyöt ym.epävarmuudet ruokkii em. aina.
Yksin eläjäkin selviäisi lapsen kanssa, jos työelämä on kunnossa. Itsekkyyttä on ja helppoa elämää ruokkii usein kaupunkiympäristö, ja siellä elävä jäädä lapsettomaksi.
Kuka uskaltaa heittäytyä epävarmaan taloudelliseen, ympäristön katastrofit ym. tulevaisuuteen lapsen kasvatuksen kulut niskassa ja jatkuva huoli mukana.
Yhteiskunta ja Työnantajat viis veisaa muuta kuin kaunopuheissaan nämä tosiasiat.
Orpoja on maailma täynnä, riittäisi hyviä koteja täältäkin monelle. Yksin ei tarvitsis jäädä niinkään.
Anna taitaa esittää nyt hieman väärän kommentin. Miksi lapsia tarvitsisikaan haluta? Miksi ihmiset pitäisi saada haluamaan jotain, johon heillä ei ole sisäsyntyistä tarvetta? Hyvin monet voivat elää aivan yhtä onnellisen elämän lapsettomana, joten olisi turha ottaa niitä suuria riskejä, joita lapsiin ja vanhempana olemiseen liittyy.
Minäkin olen Annan tapaan tehnyt tutkimusta. Usein ja oikeastaan ainoa syy minkä olen kuullut on, että lapsia ei yksinkertaisesti haluta. Osa on ennen ollut varmojaa, mutta sitten ymmärtäneet että eivät ole oikeasti halunneetkaan.
Sille ei ole mitään väestötutkimuksen rakastamia selityksiä sopivan kumppanin löytyy misen hankaluudesta, rahasta tai ilmastoon liittyvistä peloista. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksei asiasta voida vihdoin alkaa puhumaan että isoin syy on ettei mitään sisäsyntistä halua ja tarvetta saada lasta enää ole.
Lapset ovat raskaita sanotaanpa mitä hyvänsä, ne vaativat myös rahaa. Ne estävät tai voivat estää unelmien toteutumisen tai etenemisen useimilla, kun fokus ihan aiheellisesti siirtyy lastenhoitoon vuosikausiksi eteenpäin. Pidetään elämästä sellaisena kuin se on, ja monille riittää mainiosti sukulaisten, ysvien tai sisarusten lapset. Osa lapsettomista ei pidä lapsista ollenkaan, mutta useat rakastavat kyllä niitä lapsia joita lähipiirissä on.
Ihan oikeasti. Toivottavasti Anna ottaisi koppia aiheesta ja löytäisi sellaisia haastateltavia, joiden vapaaehtoista lapsettomuutta ei oudosti käännettäisi jonkin helpon selityksen tai puhtaan itsekkyyden piikkiin. Lapsia ei haluta. Miksi pitäisi haluta? Se on tässä se perimmäinen kysymys; miksi. pitäisi. haluta?
”Monelle naiselle on vapauttavaa kuulla, ettei hänen kuulukaan tulla toimeen ja olla onnellinen yksin, sanoo Anna Rotkirch”.
Olipas raikas tuulahdus 1950 -luvulta. Lasten lukumäärä on laskenut kaikkialla aina sitä mukaa, kun tasa-arvo, naisten kouluttautumis- ja työskentelymahdollisuudet sekä laillinen oikeus hallinnoida ja omistaa omaisuutta ovat edistyneet. Se välittää sellaisenaan hyvin yksinkertaisen viestin: kun äitiyteen ei enää ole biologista, taloudellista tai sosiaalista pakkoa, lapsiluku laskee.
Taloustutkimuksen tuoreen mittauksen mukaan noin kolmasosa suomalaismiehistä katsoo Suomen tarvitsevan lisää lapsia. Yli 90% naisista vastasi, että Suomi EI tarvitse lisää lapsia. Saman tutkimuksen mukaan 80% lapsettomista oli tyytyväisiä elämäntilanteeseensa eikä muuttaisi sitä. Tämä kertonee aiheesta kaiken tarpeellisen: paluuta 50-luvulle ei ole, mikäli yhteiskuntarakennetta ei siirretä takaisin aikaan, jona äitiys ei ollut valinta, vaan olosuhteiden pakko.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous