Julkkikset

Vaimonsa kesällä menettänyt Tommy Hellsten: ”Ehkä Carita aavisti kohtalonsa”

Terapeutti Tommy Hellstenin, 65, vaimo Carita kuoli äkillisesti kesäkuun alussa. Sureminen oli aluksi tuskaista ja mieli täynnä epätoivoa, mutta nyt Tommy uskoo, että Caritan pitikin lähteä. – Minulle oli tärkeää, että kyseessä ei ollut mielettömyys.
31.8.2017 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Yksi kyynel valuu silmäkulmaa pitkin. Se on Tommy Hellstenin viimeinen kuva vaimostaan Caritasta tai oikeastaan tämän elottomasta ruumiista. Oli sunnuntai 4. kesäkuuta, ja vaimon sydän oli pysähtynyt jo joitakin tunteja aiemmin. Hänet oli elvytetty, mutta sitten irrotettu laitteista, koska toivoa heräämisestä ei ollut.

Tommy seurasi monitorista, kuinka rakas sydän pysähtyi lopullisesti. Oli käsittämätöntä, että vielä kolme päivää aiemmin kaikki oli ollut kunnossa.

– Jäähyväiskyynel, se oli viimeinen viesti, johon Caritan keho kykeni. Tiedän, että sielu oli lähtenyt ruumiista jo aiemmin, Tommy kertaa järkyttäviä tapahtumia nyt pari kuukautta myöhemmin kotonaan Porvoossa. Vanhan talon huoneistossa on levollinen henki, ja isoista ruutuikkunoista tulvii elokuinen aurinko. Olohuonetta hallitsee sohvapöydällä oleva suurikokoinen värivalokuva hymyilevästä vaimosta. Kuvan edessä on kaksi sormusta, ja kynttilään on sytytetty tuli.

Mutta palataan vielä kesäkuiseen viikonloppuun, joka miltei musersi Tommyn.

Miten näin voi käydä?

Se oli tavallinen torstaipäivä. Tommyn vaimo, Carita, oli tuotu kesken seminaarin Tammisaaresta kotiin, koska hän tunsi olonsa todella sairaaksi. Seuraavana päivänä Tommy vei hänet lääkäriin, mutta mitään vakavampaa ei osattu epäillä. Lauantaiaamuna Caritan vointi edelleen heikkeni, ja hänet otettiin sisään sairaalaan. Tommy palasi yöksi kotiin ja uskoi, että pahin on voitettu.

Seuraavana aamuna hän sai Whatsapp-viestin, jossa Carita pyysi miestään tulemaan nopeasti luokseen.

– Tajusin heti tultuani, että hän oli tosi heikossa kunnossa. Carita ei jaksanut istua, ja hengittäminen oli makuulla vaikeaa. Ysköksissä oli limaa ja verta. Odottelimme huolestuneina lääkäriä. Kun hän lopulta ehti paikalle, Carita siirrettiin heti teholle, Tommy kertoo.

Muutaman minuutin kuluttua Caritan sydän pysähtyi ja elvytyksen jälkeen hänet päätettiin siirtää Porvoon sairaalasta Helsinkiin.

Tommy piipahti kotonaan ja ehti soittaa muutaman puhelun lapsille ja muille läheisilleen, mutta jo matkalla vaimonsa perään hänelle kerrottiin, että viimeiset hetket ovat käsillä, mitään ei ole tehtävissä. Verenmyrkytyksen aiheuttama sydänpysähdys oli ollut kohtalokas, ja Carita kuoli sunnuntai-iltana. Miten näin voi käydä? Miksi ihmeessä?

”Halusin jonkin merkin hänestä”

Ei itkua, ei kyyneleitä. Niihin Tommy ei heti kyennyt, mutta asioiden järjestely sujui sokissakin. Hän soitti suruviestin sekä omille että Caritan aikuisille lapsille, siskolleen ja Caritan ystävättärelle. He kaikki halusivat tulla sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen läheisensä.

Rakkaudentäyteisten jäähyväisten jälkeen Tommy palasi yksin tyhjään kotiin. Tässä on täytynyt tapahtua jokin virhe, hän ajatteli. Hän syyti Miksi?-kysymyksiä joka suuntaan, mutta yhtään vastausta ei tullut.

– En saanut unta ja hetken mielijohteesta kerroin vaimoni kuolemasta Facebookissa. Pyöriskelin hereillä, en itkenyt, vaan puhuin itsekseni ja kovistelin mielessäni Caritaa. Halusin jonkin merkin hänestä, sillä jos kuolema oli katkaissut yhteytemme, en voisi jatkaa elämää enkä varsinkaan työtäni.

Kun Tommy seuraavana aamuna avasi Facebookin, koskettavien osanottoviestien määrä oli suunnaton. Vasta silloin padot murtuivat ja tuska tulvahti esiin.

– Olin koko päivän kuin avoin haava, itkin, voihkin ja puhuin ääneen itsekseni. Kutsuin edelleen Caritaa: missä sä oot, oot sä siellä vai et, Tommy kertoo.

Tommy Hellsten

Purjeveneeseen liittyy paljon rakkaita muistoja. Ne on käytävä läpi, sillä Tommy tietää, että surusta ei voi mennä yli eikä ali.

”Tietoisuus muutti suruni”

Illalla hän oli niin väsynyt, että nukkui sikeästi koko seuraavan yön ja heräsi aamulla jo viiden maissa.

– Hetken ajattelin, että kyllä tämä tästä. Mietin jopa, että ehkä suhdekaan ei ollut kummoinen, kun en tämän enempää sure, hän kertoo.

Mutta sitten hän ajatteli taas edellisten päivien tapahtumia ja sai kiinni tuskastaan. Samalla hänelle tapahtui jotain.

Se ei ollut näky, mutta ehkä jonkinlainen mystinen tietoisuus Caritan läsnäolosta. Tommylle selvisi kaksi asiaa: Ensinnäkään kyseessä ei ollut virhe, vaan Caritan kuuluikin lähteä, hänen kehonsa oli kertonut sen jo sunnuntaiaamuna, kun hän ei jaksanut enää edes istua. Toiseksi, Carita oli kuollut jo Porvoossa, silloin kun sydän pysähtyi. Meilahteen vietiin pelkkä keho.

– Tuo tietoisuus muutti minun suruni. Minulle oli tärkeää, että kyseessä ei ollut mielettömyys, ja ennen kaikkea se, että hän oli lähtenyt suoraan sylistäni, olin saanut saattaa hänet rajalle. Muistin myös, kuinka Carita oli joskus sanonut, että hän ei elä vanhaksi. Hän oli hyvin intuitiivinen ihminen, ehkä hän aavisti kohtalonsa, Tommy muistelee.

Juttu on katkelma Annan nro 35/2017 jutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Susannan tytär kuoli yllättäen 17-vuotiaana: ”Lapsen kuolemasta ei selviydy, mutta sitä oppii sietämään”

Tommy Hellsten: Tämän olen oppinut naisista

Miehensä Riku Järvisen menettänyt Kiki Rautio: ”Sinä sunnuntaina kaikki muuttui”

Leskeksi jäänyt Heli: ”Miksi en tuntenut, että miehelleni tapahtui jotain kauheaa”

Laura Honkasalon kolumni: Kun kuolema koputtaa, on jokaisen avattava

Lue myös

Suosittelemme