Julkkikset

Vappu Pimiä: ”On itsestäänselvää, että avioliittoni kestää myös pikkulapsiajan haasteet”

Vappu Pimiä, 38, elää pikkulapsiperheen ruuhkavuosia, jolloin parisuhde on kovilla jatkuvan univelan ja väsymyksen takia. Hänelle ja puoliso Teemulle on silti itsestäänselvää, että heidän suhteensa kestää tämänkin ajan – kiitos yhdessä sovittujen pelisääntöjen.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Vappu Pimiä, 38, elää pikkulapsiperheen ruuhkavuosia, jolloin parisuhde on kovilla jatkuvan univelan ja väsymyksen takia. Hänelle ja puoliso Teemulle on silti itsestäänselvää, että heidän suhteensa kestää tämänkin ajan – kiitos yhdessä sovittujen pelisääntöjen.

Kiitollisuus omasta perheestä on päällimmäisenä Vappu Pimiän, 38,  mielessä ruuhkavuosista huolimatta. Vappu ja hänen aviomiehensä Teemu Huuhtanen, 44, halusivat lapsia eikä raskaaksi tulo ollut mitenkään varmaa. Vapun ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon.

– Nautin siitä, että meillä on lapset ja että olen heille tärkeä. Nyt minulla on koko ajan tunne siitä, että minua tarvitaan. Se on mahtavaa.

Esikoisensa kanssa Vappu oli tottunut siihen, että vauva kulkee helposti mukana ja hänet voi ottaa vaikka työpalaveriin. Vielä toisen lapsen synnyttyäkin hän hoiteli ensimmäiset kuukaudet huushollin ja vauvan suit sait superäitinä.

Sitten ”helppo” vauva ryhtyi heräilemään öisin eikä seuraava puolivuotinen kahden lapsen äitinä sujunutkaan niin auvoisasti kuin oli Vappu oli etukäteen ajatellut.

– Pahimmillaan jouduin heräämään kymmenen kertaa yössä ja sain nukuttua vain pienissä pätkissä. Oli aamuöitä, jolloin makasin lattialla vauvan vuoteen vieressä kolmatta tuntia ja rukoilin kädet ristissä, että nuku nyt vihdoin, Vappu kertoo.

Yhteiset pelisäännöt miehen kanssa

Parisuhde voi olla kovilla pikkulapsiaikana. Sen Vappu tiesi jo etukäteen, sillä perheelliset tuttavat olivat varoitelleet häntä univajeen ja jatkuvan väsymyksen vaikutuksesta suhteeseen. Vappu otti pelottelut vakavasti. Kun esikoinen ilmoitti tulostaan, hän ja Teemu puhuivat paljon elämänmuutoksesta ja sopivat, miten he aikovat jaksaa ja selvitä.

– Meille on itsestäänselvää, että avioliittomme kestää myös pikkulapsiajan, sanoo Vappu.

Hän rakastaa ruoanlaittoa ja Teemu rakastaa hyvää ruokaa, joten pari sopi muun muassa siitä, että perhe syö yhteisen aterian kerran päivässä.

– Ilta-ateria sitoo meitä yhteen. Sen aikana ehdimme jutella ja keskittyä toisiimme sekä lapsiin, hän sanoo.

Perheen päivärytmi on selkeä: töistä, tarhasta ja hoidosta kotiin, Pikku Kakkonen, ruoanlaittoa, yhteinen ateria ja sen jälkeen aikaa lasten kanssa, leikkimistä, kylpy, iltasatu ja sitten lapset nukkumaan.

Lasten nukahtamisen jälkeen Teemu työskentelee kotona lähes joka ilta vähintään yhdeksästä yhteentoista ja Vappukin tekee samoin aika usein. Pariskunta on päättänyt, että lasten pitää oppia nukahtamaan itsekseen. He eivät halua olla niitä vanhempia, jotka istuvat tuntitolkulla paijaamassa lapsia ennen nukahtamista.

– Olen erityisen ylpeä siitä, että molemmat lapsemme, nyt jo Selmakin, jäävät illalla sänkyyn ilman silittelyjä tai kädestä pitämisiä. Iltasatu luetaan, mutta sen jälkeen tytöt ovat tottuneet nukahtamaan yksin. Näin saamme itsellemme omaa aikuisten aikaa.

Puolisoiden pussailulomat

Kahdenkeskiset hetket. Niistä Vappu ja Teemu haluavat pitää kiinni lapsiperhearjessakin.

– Pidämme joka vuosi niin sanotun pussailuloman. Lähdemme kaksistaan pitkäksi viikonlopuksi kaupunkimatkalle ilman lapsia.

Lapset ovat silloin isovanhempien hoidossa. Lähtö on Vapulle joka kerta vaikea. Hänellä on lapsia jo etukäteen hirvittävä ikävä.

– Silti haluan pitää kahdenkeskisestä ajasta kiinni. Ajattelen, että matkat ovat meidän hetkemme, suhteemme liima. Silloin voimme tehdä sellaisia asioita, joita teimme kaksistaan ennen lapsia.

– Matkoilla on ollut ihana huomata, että meillä on edelleen hauskaa yhdessä ja muutakin yhteistä kuin lasten asiat. Osaamme myös nauttia pienestä ylellisyydestä. Syömme hyvin ja nautimme hetkellisestä vapaudesta.

Vappu on kieltäytynyt tv-töistä

Vappu ei ole pitänyt kummankaan lapsensa kanssa täyttä äitiyslomaa. Koko viime talven hän teki kaksi päivää viikossa radio-ohjelmaa ja lisäksi tulivat ruokaohjelmat ja -jutut sekä juontokeikat.

– Yritin lasten nukahdettua miettiä reseptejä tuleviin ruokajuttuihin ja kerätä ideoita radio-ohjelmaa varten. Hetkittäin tajusin, että vain suoritan ja teen. En ehdi pysähtyä hetkeksikään ajattelemaan.

Mitä minä oikeasti haluan? Tahdonko tehdä uuden ruokakirjan? Juuri nyt en. Onko tarjottu tv-ohjelman pesti juuri minun näköiseni? No ei ihan… Miksen voisi sanoa rehellisesti ei?

Tällaisia keskusteluja Vappu kävi itsensä kanssa vuodenvaihteessa. Thaimaan-lomalla hän ei tehnyt kahteen viikkoon töitä, ja ajatukset lähtivät heti rullaamaan.

Sen jälkeen hän on hämmästyttänyt itsensäkin kieltäytymällä ruokakirjaprojektista ja useasta tv-ohjelmasta.

– Ajattelin ennen, että työtä pitää tehdä, kun sitä tarjotaan. Nyt olen saanut niin paljon itseluottamusta, että rohkenen karsia asioita tarkemmalla seulalla. Olen uskaltanut sanoa, että kiitos, ei ole ihan minun juttuni.

Vappu myöntää tunteneensa pientä epävarmuutta, kun hän on lukenut tv-kanavien tiedotteista uusien ohjelmien juontajavalinnoista. Jos hän olisi suostunut, tiedotteissa olisi komeillut hänen nimensä.

– On inhimillistä tuntea haikeuttakin ja miettiä, kannattiko kieltäytyä näinä aikoina. Monien mielestä juontajaa ei ole olemassa, jos hän ei näy ruudussa koko ajan. Olen kuitenkin tehnyt tätä työtä jo viisitoista vuotta, tämä on minun ammattini ja luotan osaamiseeni.

Kolmas lapsi?

Ajatus kolmannesta lapsesta ei saa Vapulta täystyrmäystä, vaikka vielä vuosi sitten oli toisin.

Silloin perhe vietti myrskyisää yötä kesämökillään. Selma oli juuri syntynyt. Molemmat lapset itkivät, sitten Vappukin itki, eikä Teemukaan ollut mitenkään tyyni. Hetken kaikki tuntui hankalta.

Myöhemmin Vappu pyysi miestään painamaan illan mieleensä – siltä varalta, että hänelle tulisi mieleen haluta kolmatta lasta.

Nyt Vappu on kuitenkin huomannut kärsivänsä luopumisen tuskasta, kun kuopus menee syksyllä kokopäiväiseen hoitoon.

– Kuinka ihana vauva-aika onkaan ja miten äkkiä se menee ohi! Pian lapsi on jo uhmaikäinen ja ties mikä teini, Vappu tuskailee ja myöntää, että herkkinä tunnekuohun hetkinä mieleen on päässyt pulpahtamaan ajatus uudesta vauvasta.

– Jos olisin viisi vuotta nuorempi, en miettisi kahta kertaa, mutta nyt järki sanoo ei. Toisaalta vauvat ovat ihania…

– Olen päättänyt antaa itselleni pari vuotta aikaa: jos vielä sitten tunnen samanlaista haikeutta, tiedän, että kyse ei ole pelkistä hormoneista, ja saatan sortua yrittämään.

Lue myös:

Vappu Pimiä: ”Raskausutelut satuttavat yhä”

Kehokuurilla eroon turvotuksesta ja makeanhimosta? Testasimme!

Vappu Pimiä kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen: ”Vauva kulkee helposti mukana töissä”

X