Verkkovihan tai nettihäiriköinnin kohteeksi joutuneen ei pidä jäädä yksin – Rosa Meriläinen kertoo, miten someraivon keskellä kannattaa toimia

Feministisessä ajatushautomo Hatussa on parhaillaan käynnissä verkkovihan vastainen kampanja. Kysyimme Hatun johtajalta, Annan kolumnisti Rosa Meriläiseltä millaista verkkovihaa hän on kohdannut ja mitä on hänen mielestään tärkeintä muistaa, jos joutuu someraivon kohteeksi.

Verkkoviha on Feministisen ajatushautomo Hatun johtajan ja Annan kolumnistin Rosa Meriläisen, 41, mukaan muuttunut ajan kuluessa. Rosalla on häneen kohdistuvasta verkkohäiriköinnistä kokemuksia jo 90-luvulta.

– Silloin kiusaaja oli joku yksittäinen ihminen. Se oli tyypillistä minun nuoruuteni ja tämän vuosituhannen alun verkkokiusaamista. Joukkohyökkäyksiä ei silloin ollut. Mutta nykypäivänä esimerkiksi yksittäistä naistoimittajaa vastaan saatetaan hyökätä todella laajalla joukolla. Viestejä voi tulla niin paljon, että somekanavat menevät tukkoon, Rosa sanoo.

Verkkovihaa kokeneen ei kannata jäädä yksin

Kun ihminen joutuu ensimmäistä kertaa nettihäiriköinnin kohteeksi, hän alkaa usein etsiä syytä itsestään.

– Melkein kaikki ensin luulevat, että heissä itsessään on jotain vikaa ja jäävät käsittelemään asiaa yksin. Yksin ei tarvitse jäädä. Pitää pyytää ystävien tukea ja apua, Rosa kertoo.

Mutta miten ystävät voivat tilanteessa auttaa? He voivat esimerkiksi tallentaa tietoja sitä varten, jos asiasta täytyy tehdä rikosilmoitus. Ystävät voivat myös käydä läpi viestejä, poistaa niistä asiattomat ja tarvittaessa vastata viesteihin.

Ystäviä ei kuitenkaan kannata kuunnella täysin sokeasti. Monesti häiriköintiä kokeneen hyvää tarkoittavat ystävät neuvovat häiriköinnin kohdetta esimerkiksi pitämään verkkotaukoa tai ainakin taukoa sosiaalisesta mediasta. Rosa ei näistä ohjeista perusta.

– Se on mielestäni liikaa vaadittu. Kuitenkin meidän kaikkien sosiaalinen elämä tapahtuu niin pitkälle somessa.

Sosiaalisessa mediassa häiriköidyksi tuleminen voi olla kova isku

Rosan näkemyksen mukaan sosiaalinen media on kaikkien yhteistä tilaa, missä ihmiset näkevät kavereitaan, tapaavat ystäviään ja viettävät aikaa. Siksi sosiaalisessa mediassa häiriköidyksi tuleminen voi olla todella kova isku.

– Se on tavallaan vähän sama kuin kävelisi kadulla ja perään huudeltaisiin koko ajan. Sosiaalisen median kaikki tilat kuuluvat kaikille ja niiden pitäisi olla mukavia jokaiselle, Rosa sanoo.

Rosa otti vielä 2000-luvun alussa osaa lehtien nettikeskusteluihin. Nykyään hän pysyy kyseisistä keskusteluista kaukana.

– Nykyään ei tulisi mieleenkään, koska palaute on heti hyvin henkilöön menevää ja epäasiallista. Usein naisille tulee seksuaalisväritteistä kommenttia, Rosa sanoo.

Rosa ei googlaa itseään tai seuraa hänestä käytäviä verkkokeskusteluja

Rosa on ollut runsaasti esillä julkisuudessa ja hänestä käydään jatkuvasti keskustelua eri verkkokanavissa ja sosiaalisessa mediassa. Välillä Rosasta puhutaan todella negatiiviseen sävyyn. Hän on kuitenkin tehnyt tietoisen valinnan olla lukematta hänestä käytävää keskustelua.

– Toimittaja saattaa kysyä minulta haastattelussa, miltä saamani negatiivinen palaute tuntuu. Olen ihan H. Moilasena, että mikä. En ole koskaan googlannut itseäni tai seurannut itseäni koskevia verkkokeskusteluja, Rosa kertoo.

Jos joku ottaa Rosaan verkossa yhteyttä epäasiallisuuksia latelemalla, Rosa ottaa tekniikan avuksi. Esimerkiksi Twitterin mute-nappi on aika ajoin käytössä. Rosa on myös huomannut, että säännölliset Twitter-tauot ovat hänelle tarpeellisia.

– Jos ihmiset ovat selvästi epäasiallisia tai rasistisia, hiljennän heidät aina. En anna kenen tahansa töräyttää kakkaa silmilleni. Vaikka tykkään Twitteristä, pidän sieltä säännöllisesti taukoja, koska olen huomannut, että se välillä kuohuttaa mieltäni liikaa, Rosa kertoo.