Julkkikset 11.5.2017

Vuosien kova työnteko kostautui Anitra Ahtolalle: ”Terveyteni ei kestä jatkuvaa suorittamista”

Teksti: Elisa Hurtig Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia
Tanssikoulun johtaja Anitra Ahtola, 44, tekee unelmatyötään intohimoisesti, mutta sillä on varjopuolensa: huolet saattavat valvottaa öisin eikä työstä pääse eroon koskaan. Nyt hän vuoden verran opetellut ottamaan rennommin.

Yrittäjä ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Anitra Ahtolalla, 44,  riittää muistettavaa omissa menoissaan: tiettyinä maanantaina on valtuustopäivä ja kilparyhmien valmentamista, tiistaisin ja keskiviikkoisin on tanssinopetusta ja valmennusta, torstaisin palaveripäivä ja toisinaan myös lautakuntailta, perjantaisin on kilparyhmien valmentamista.

Jos Anitralla on vapaapäivä, jollain hänen lapsistaan on kuskaamista vaativat tanssiharjoitukset. Mutta se ei haittaa.

– Tämä on elämäntapani. En koskaan laske päiviä lomaan tai viikonloppuun, hän sanoo.

Anitran tie huipulle Tanssikoulu DCA:n johtajaksi ja Espoon kaupunginvaltuutetuksi on vaatinut vuosien määrätietoista työtä. Menestys ei ole tullut ilmaiseksi.

Minun oli opittava ottamaan rennommin”

”Vaikka minulla oli pienet lapset ja koulu kesken, perustin vuonna 1999 tanssikouluni Espooseen. Yrittäjyyden ja perheen yhdistäminen ei pelottanut minua etukäteen. Äitini auttoi tarvittaessa lasteni hoitamisessa.

Suurin yllätys yrittäjyyden alkuvuosina oli ulkopuolisten vähättelevä suhtautuminen liiketoimintaani. Kuulin, miten selkäni takana supistiin, että olisiko minusta tähän. Se tuntui ikävältä ja hämmentävältä, sillä itse olen aina iloinnut muiden pärjäämisestä.

Tunteellisena ihmisenä otin vähättelyt itseeni. Siksi tuntui erityisen hyvältä saada Espoon Yrittäjien Vuoden Yrittäjä -palkinto vuonna 2003 ja Pääkaupunkiseudun nuori yrittäjä -palkinto vuonna 2007. Negatiivisesta supinasta huolimatta työtäni arvostettiin.

Tanssikouluni on kasvanut valtavasti, ja nyt minulla on kahdeksan salia ja 45 työntekijää. Suunnitelmissani on laajentaa toimintaa. Pomona olen kiltti, ja minusta tuntuu ikävältä sanoa vaikeita asioita alaisilleni. Siinä yritän opetella paremmaksi: asiat ovat asioita, eikä kaikesta tarvitse tulla paha mieli.”

”Olen aina ollut luonteeltani suorittaja”

”Yrittäjänä nautin vapaudesta, mutta sillä on kääntöpuolensa. Olen koko ajan työssäni kiinni. Siksi lomailen ulkomailla.

Olen aina ollut luonteeltani suorittaja. Vuosi sitten tajusin, että minun on opittava ottamaan rennommin. Olin tehnyt vuosia niin paljon töitä, että sairastuin ja tajusin, että terveyteni ei kestä jatkuvaa suorittamista.

Silloin päätin, että nyt opettelen olemaan jouten. Saatoin köllähtää sohvalle, avata Netflixin ja pakottaa itseni katsomaan elokuvaa. Välillä jouduin taistelemaan, että pysyin ruudun edessä, enkä alkanut tehdä jotakin järkevämpää. Myös koiran ulkoiluttaminen metsässä on opettanut minua rauhoittumaan. Lisäksi olen alkanut tehdä välillä töitä kotona, jolloin työpäivät ovat rauhallisempia. Tuntuu mahtavalta, että olen oppinut ottamaan asioita rennommin.”

”En voi ymmärtää laiskoja ihmisiä”

”Laiskaa minusta kuitenkaan ei saa. En voi ymmärtää laiskoja ihmisiä. Tuntuu surulliselta, että joku laskee, kannattaako tehdä töitä vai nostaa toimeentulotukea. Tässä taloustilanteessa olisi tärkeää, että jokaisella olisi kunnon työmoraali.

Oma työmoraalini on ollut aina korkea. En mene töihin levittämään oksennustautia, mutta olen joskus nuoruudessani matkustanut junalla huononvointisena juontokeikoille, sillä en ole viitsinyt jättää menemättä. Asenteeni on Oopperan perintöä.”

Anitra työskentelee tanssikoulun johtajana ja Espoon kaupunginvaltuutettuna. Hänet valittiin valtuustoon ensimmäisen kerram vuonna 2012 ja toisen kerran tänä keväänä.

Mukaan politiikkaan

”Minut ajoi politiikkaan halu saada asioita tapahtumaan. Ehkä minulla on myös geeneissä tarve vaikuttaa, sillä isäni Antero Ahtola oli aikanaan Harri Holkerin erityisavustaja ja vaarini Veikko Ahtola oli pitkään SAK:n puheenjohtajana.

Ensimmäisellä valtuustokaudella yllätyin, miten hitaita päätöksentekoprosessit ovat. Ei sinne mentykään noin vain ajamaan omia ideoita, kuten olin ajatellut. Uskon, että nyt toisella kaudella saan enemmän aikaan, sillä minulla on enemmän kokemusta.

Minulle on joskus vihjailtu, että teen aika paljon töitä ja olen monessa mukana. Siitä huolimatta olen läsnä lapsilleni: vietän heidän kanssaan jokaisen vapaahetkeni, tiedän heidän menonsa ja kaverinsa.”

Juttu on katkelma Annan nro 19/2017 kansijutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Anitra Ahtola: ”Haluan säilyä tietyn kokoisena ja teen töitä sen eteen”

Unelmaloman jälkeen tiputukseen – Anitra Ahtola: ”Kroppani ei ole koskaan pettänyt minua tällä tavoin”

Hyvinvointivalmentaja uupui itse: ”Minulla ei ollut mitään käsitystä omasta jaksamisestani”

 

Kommentit (2)

Polittikka olisi varmasti hyvää vastapainoa normi työpäivään. Eikä yleensä mielenkiintoiset asiat tunnu niinkään rasittavilta. Ja tässäkin on puolensa.. Oli enemmän toteamus kuin valitusta! Hieno juttu että löytyy Anitran kaltaisia, aikaansaavia naisia. Mutta 4-kympin korvilla pitää kuitenkin alkaa keventämään oleellisesti kaasujalkaa.. muuten terveys voi alkaa muistuttamaan itsestään.




0



0

Valittaa että on suorittaja ja ottaa nyt rennommin. Hm, sitten tunkee itsenä politiikkaan…Ei hyvää pâivää…




0



0

Polittikka olisi varmasti hyvää vastapainoa normi työpäivään. Eikä yleensä mielenkiintoiset asiat tunnu niinkään rasittavilta. Ja tässäkin on puolensa.. Oli enemmän toteamus kuin valitusta! Hieno juttu että löytyy Anitran kaltaisia, aikaansaavia naisia. Mutta 4-kympin korvilla pitää kuitenkin alkaa keventämään oleellisesti kaasujalkaa.. muuten terveys voi alkaa muistuttamaan itsestään.




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi