Yksin elävällä Hannele Laurilla riittää kumppanitarjokkaita: ”Huomattavasti nuoremmat miehet ottavat somessa yhteyttä”

Näyttelijä Hannele Lauri, 69, sanoo viehättyvänsä arvoituksellisista miehistä. Enää hän ei kuitenkaan ottaisi kumppania saman katon alle asumaan.

”Tunnistan tuoreen elokuvan roolihahmoni, iskelmälaulaja Seija Kuulan elämäntilanteen. Molempia ikääntyminen mietityttää, ja elämme itseksemme. Oltuani kahdesti naimisissa olen asunut yksin kohta 20 vuotta. Mutta toisin kuin Seija, minä en ole yksinäinen.

Sosiaaliset tarpeet täyttyvät töissä. Poikieni perheiden lisäksi minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa soittelemme usein. Entistä puolisoani Teemua (Rinne) näen päivittäin.

Kumppanitarjokkaita kyllä riittää. Messengerin ja Instagramin kautta huomattavasti nuoremmat miehet ottavat yhteyttä, mutta minusta olisi luonnotonta seurustella jonkun poikieni ikäisen kanssa. Ikätoverini taas ovat usein jo vähän papparaisia. Ehkä jos jostain ilmestyisi 50–60-vuotias, Al Pacinon näköinen mies, saattaisin kiinnostua (nauraa).

Minua viehättävät arvoitukselliset, desperado-tyyppiset miehet. Elokuvissa ihastun aina niihin, jotka kuolevat jo alkumetreillä. Miehessä pitää olla särmää, kiltit toimistohiiret eivät saa viisariani värähtämään. Harrikoita ja harrikkamiehiä mää rrrakastan!

Mutta enää en ottaisi miestä saman katon alle. Että joku odottelisi täällä minua kotiin! Joku, joka tuijottaisi olohuoneessa urheilua telkkarista ja jolle pitäisi laittaa ruokaa ja pestä pyykit. E-hei. Olen aika huono elämään yhdessä kenenkään kanssa. Siinä olen samanlainen kuin ystäväni Vesa-Matti Loiri. Me osaamme ikään kuin kansoittaa tilan yksin ollessammekin.

”On täytynyt hyväksyä se, että kaikille ei suoda elinikäistä parisuhdetta.”

Olen oppinut jokaisesta parisuhteestani jotakin. Ne kestävät yleensä sen kaksi vuotta, sitten kaikenlaiset pikkuasiat alkavat häiritä: taas on wc-istuin jätetty ylös ja hammasharja väärään paikkaan. En ole kovin hyvä jakamaan arkeani ja selvittämään ongelmia. Mieluummin vain lähden. On täytynyt hyväksyä se, että kaikille ei suoda elinikäistä parisuhdetta.

Pettymykset rakkaudessa eivät ole syy yksin elämiseeni. En ole lainkaan katkera eikä minulla ole mitään miehiä vastaan. Päinvastoin, viihdyn miesseurassa jopa paremmin kuin naisporukassa. Exäni Teemun kanssa olemme matkustelleetkin yhdessä. Istumme terasseilla espressokupin äärellä, polttelemme tupakkaa ja katselemme ihmisiä. On ihanaa, kun kukaan ei tunnista.

Neljä vuotta sitten ihastuin pitkästä, pitkästä aikaa. Kun tuo mies astui huoneeseen, ilma sähköistyi. Ihastus oli molemminpuolista, mutta emme vain saaneet elämiämme sopimaan yhteen. Oli tosi vaikeata luopua hänestä. Oikein pelottaa, miten reagoin, jos satun törmäämään häneen jossakin.

En enää etsi ja kaipaa suurta rakkautta. Vaikka olisihan se ihanaa. Miehen täytyisi kyllä täyttää aika monta vaatimusta. Mutta täyttäisinkö minä miehen vaatimukset?”

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 50/2021, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Miksi Hannele ei pysty katsomaan yleisön joukossa elokuvia, joissa hän itse näyttelee? Miten hän suhtautuu omaan ikäänsä? Millaisia oivalluksia Hannele on tehnyt asumiseensa liittyen? Entä miksi hän pelkää kuollakseen hämähäkkejä? Lue koko juttu numerosta 50/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!