Ylilääkäri Hanna Nohynek on ollut koko elämänsä intohimotyössään: ”Lapsena tytär soitteli isänsä kanssa ja kyseli, milloin tulen kotiin”
Sovi itsesi kanssa, mitä haluat tehdä, ja tee se niin täysillä kuin pystyt, neuvoo ylilääkäri Hanna Nohynek inspiraatiota etsiviä. Koronakriisin näkyvimpiin kasvoihin kuuluva Hanna on itse työskennellyt koko uransa alalla, joka on vienyt hänet täysin mukanaan.
Hanna Nohynekin intohimo on etsiä ratkaisuja tärkeisiin ongelmiin.
Sovi itsesi kanssa, mitä haluat tehdä, ja tee se niin täysillä kuin pystyt, neuvoo ylilääkäri Hanna Nohynek inspiraatiota etsiviä. Koronakriisin näkyvimpiin kasvoihin kuuluva Hanna on itse työskennellyt koko uransa alalla, joka on vienyt hänet täysin mukanaan.
Parasta inspiraatiota on se, että sopii itsensä kanssa, mitä haluaa tehdä, ja heittäytyy tekemään sen niin täysillä kuin pystyy, sanoo ylilääkäri Hanna Nohynek.
Työ on aina vienyt Hannan mennessään. Silloinkin kun hänen lapsensa oli pieni, hän saattoi viipyä laboratoriossa iltamyöhään.
– Tytär on jälkeenpäin muistellut, miten hän isänsä kanssa soitteli ja kysyi, milloin tulen kotiin. Lupasin aina, että ihan kohta.
Mutta virukset ja bakteerit olivat vanginneet Hannan mielenkiinnon. Ne olivat niin kovin kauniitakin, kun niitä katsoi mikroskoopilla.
”Olen melkein koko ajan flow-tilassa”
Hannan intohimo on etsiä ratkaisuja tärkeisiin ongelmiin. Niin hän tekee nykyisessäkin työssään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän on mukana luotsaamassa kansakuntaa ulos koronakriisistä. Uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti. Haastattelua edeltävä päivä – sunnuntai – kului lukiessa brittiläistä raporttia siitä, kuinka hyvin koronarokotteet suojaavat intialaisilta virusmuunnoksilta. Arkipäivät koostuvat etäkokouksien virrasta.
– Olen melkein koko ajan jonkinlaisessa flow-tilassa. Minun pitää laittaa kännykkään hälytys muistuttamaan siitä, milloin on aika siirtyä seuraavaan asiaan.
Aikaa perheelle ja ystäville ei aina ole tarpeeksi. Huonoa omaatuntoa Hanna on tuntenut siitä, että oli niin paljon poissa kotoa silloin, kun lapsi oli pieni.
– Nykyään, kun käyn kaupungissa, nukun tyttäreni luona. Välillä hän sanoo minulle, että kiva, äiti, että olet täällä. Silloin minusta tuntuu, että kyllä me olemme onnistuneet.
Hanna Nohynek on yksi 15 inspiroivasta suomalaisesta naisesta, jotka esittelemme uudistuneen Annan 22/2021 kansijutussa. Naiset on valittu Annan lukijapaneelin ja toimituksen ehdotusten pohjalta. Jutun on kirjoittanut Piia Sainio. Lue koko juttu numerosta 22/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!
Kommentit
Uhrautuako /
4.6.2021 klo 11:37
Itsekin laitoin yli 40v työn ksuken muun edelle kunnes poltin irseni loppuun.
Sen jälkeen 60v eläkkeelle päästyttyä tajuaa miten pöljä sitä on ollut.
Lapset jasvoivat kyllä upean itsenäisiksi ja lensivät kouluistaan omille teilleen.
Siinä kohtaa huomasi mihin aika on mennyt.
Toisten ja työnantajan hyvinvoinnin eteen raatamiseen. Mitä sinulle jäi. Tyhjyyttä, kun muuhun aika ja voimat ei enää riittäneetkään.
Työnanraja viis veisasi jaksamisestasi, oli tyytyväinen kun eläkkeelle pääsin ja nuoremmat sai tilaa jatkaa.
Työn loppumisen jälkeen pitkäksi aikaa mustasta aukosta eteen päin kulkemiseen meni pari vuotta ennen kuin valoa alkoi ikkunaan tulla ja elämään voimat etsiä uudet tuulet ja sain katkeruudesta irti päästettyä.
Kukaan ei sinua työsi jälkeen kaipaa, kiitokset työstä jäädessä ei pitkään lämmitä kuin just ulko-ovellesi. Kannattiko?
Itsekin laitoin yli 40v työn ksuken muun edelle kunnes poltin irseni loppuun.
Sen jälkeen 60v eläkkeelle päästyttyä tajuaa miten pöljä sitä on ollut.
Lapset jasvoivat kyllä upean itsenäisiksi ja lensivät kouluistaan omille teilleen.
Siinä kohtaa huomasi mihin aika on mennyt.
Toisten ja työnantajan hyvinvoinnin eteen raatamiseen. Mitä sinulle jäi. Tyhjyyttä, kun muuhun aika ja voimat ei enää riittäneetkään.
Työnanraja viis veisasi jaksamisestasi, oli tyytyväinen kun eläkkeelle pääsin ja nuoremmat sai tilaa jatkaa.
Työn loppumisen jälkeen pitkäksi aikaa mustasta aukosta eteen päin kulkemiseen meni pari vuotta ennen kuin valoa alkoi ikkunaan tulla ja elämään voimat etsiä uudet tuulet ja sain katkeruudesta irti päästettyä.
Kukaan ei sinua työsi jälkeen kaipaa, kiitokset työstä jäädessä ei pitkään lämmitä kuin just ulko-ovellesi. Kannattiko?
Kommentit
Itsekin laitoin yli 40v työn ksuken muun edelle kunnes poltin irseni loppuun.
Sen jälkeen 60v eläkkeelle päästyttyä tajuaa miten pöljä sitä on ollut.
Lapset jasvoivat kyllä upean itsenäisiksi ja lensivät kouluistaan omille teilleen.
Siinä kohtaa huomasi mihin aika on mennyt.
Toisten ja työnantajan hyvinvoinnin eteen raatamiseen. Mitä sinulle jäi. Tyhjyyttä, kun muuhun aika ja voimat ei enää riittäneetkään.
Työnanraja viis veisasi jaksamisestasi, oli tyytyväinen kun eläkkeelle pääsin ja nuoremmat sai tilaa jatkaa.
Työn loppumisen jälkeen pitkäksi aikaa mustasta aukosta eteen päin kulkemiseen meni pari vuotta ennen kuin valoa alkoi ikkunaan tulla ja elämään voimat etsiä uudet tuulet ja sain katkeruudesta irti päästettyä.
Kukaan ei sinua työsi jälkeen kaipaa, kiitokset työstä jäädessä ei pitkään lämmitä kuin just ulko-ovellesi. Kannattiko?
Kommentit
Itsekin laitoin yli 40v työn ksuken muun edelle kunnes poltin irseni loppuun.
Sen jälkeen 60v eläkkeelle päästyttyä tajuaa miten pöljä sitä on ollut.
Lapset jasvoivat kyllä upean itsenäisiksi ja lensivät kouluistaan omille teilleen.
Siinä kohtaa huomasi mihin aika on mennyt.
Toisten ja työnantajan hyvinvoinnin eteen raatamiseen. Mitä sinulle jäi. Tyhjyyttä, kun muuhun aika ja voimat ei enää riittäneetkään.
Työnanraja viis veisasi jaksamisestasi, oli tyytyväinen kun eläkkeelle pääsin ja nuoremmat sai tilaa jatkaa.
Työn loppumisen jälkeen pitkäksi aikaa mustasta aukosta eteen päin kulkemiseen meni pari vuotta ennen kuin valoa alkoi ikkunaan tulla ja elämään voimat etsiä uudet tuulet ja sain katkeruudesta irti päästettyä.
Kukaan ei sinua työsi jälkeen kaipaa, kiitokset työstä jäädessä ei pitkään lämmitä kuin just ulko-ovellesi. Kannattiko?
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous