Kolumnit

Anna Perhon kolumni: Noin 9 hyvää neuvoa keski-ikäiselle itselleni

Nyt on muotia glorifioida hidastamista. Kenellä sitten saa olla kiire tutustua elämään ja ahnehtia eteenpäin, jos ei nuorella ihmisellä?

Teksti:
Anna Perho

Nyt on muotia glorifioida hidastamista. Kenellä sitten saa olla kiire tutustua elämään ja ahnehtia eteenpäin, jos ei nuorella ihmisellä?

”Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi? on suosittu kysymys viihdehaastatteluissa. Kysymyksellä kaiketi haetaan jotain sellaista, että nuorelle ja tyhmemmälle versiolle itsestä lähetetään jokin viisasteleva voimalause kypsemmältä minältä.

Vastaukset ovat useimmiten yhtä sovinnaisia kuin kaukaisen sukulaistädin ohje rippijuhlissa. Olen itse vastannut tähän kysymykseen muutaman kerran, ja vähintään yhtä tylsällä otteella.

”Nooh, varmasti jotain sellaista että… että kyllä sä ehdit vielä, ei ole kiire mihinkään.”

Sillä tarkoitan epämääräisesti jotain sellaista, että junnuna ei kannata olla huolissaan, vaikka ammattia, puolisoa ja omaa tietä ei ole vielä löytynyt. Ja että kaljaa on kyllä maailmassa ensi viikollakin, eli tällä viikolla ei tarvitse välttämättä istua neljää iltaa baarissa.

Mutta toisaalta. Kenellä sitten saa olla kiire ja ahneus tutustua elämään ja kiitää eteenpäin, jos ei nuorella ihmisellä? Myöhemmin ehtii kyllä jähmettyä. Eräänä aamuna sängystä nouseminenkin alkaa olla hidasta ja kankeaa. Pelkään, että silloin alkaa kaduttaa, jos ei kirmannut silloin kun vielä voi. Tyytymättömimmät tuntemani ihmiset ovat niitä, jotka elivät odotusten mukaan, mutta eivät välttämättä omiensa.

Neuvojia kyllä löytyy.

Tällä hetkellä juuri hidastamisen ja pysähtymisen glorifiointi on muotia, ehkä jonkinlaisena inhimillisenä vastareaktiona nopeatempoiseen maailmaan.

Samalla kuitenkin unohdetaan iloisesti se, että ihmisen perustarpeita on elää eteenpäin, kehittyä, olla utelias, valpas ja innostunut. Tätä kaikkea voi olla ilman, että ajaa it­seään päin seinää.

Viesti myy. Olin taannoin keskustelussa luovaa työtä tekevän ihmisen kanssa, joka valitti siitä, että työt häiritsevät vapaa-aikaa. Ideoita tulee mieleen, vaikka virka-aika on päättynyt! Vain ankarilla mindfulness-harjoituksilla hän pääsi tilaan, jossa ”pää tyhjeni”.

Mutisin jotain vastaukseksi ja ajattelin jälleen kerran, olivatko ihmiset tyytyväisempiä silloin, kun työt lopetettiin tehtaan pillin vihellykseen tai auringon laskuun, eikä päätä saanut käyttää, vaikka olisi halunnutkin.

Itse asiassa nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, sanoisin nuoremmalle minälleni, että seikkaile enemmän. Laita Moottoritie on kuuma soimaan, ja juokse! Aika saavuttaa sinut, ja sitten rauhoitut, koska et enää jaksa valvoa, ja sinulla on liikaa asuntolainaa voidaksesi lähteä hetken mielijohteesta Göteborgiin, kuten silloin kerran, kun Rollarit olivat siellä keikalla.

Nuoruus oli ja meni, ja aivan sama mitä sinne menneisyyteen huhuilee.

Vaikeinta kysymyksessä nuorelle itselle annettavista neuvoista on sen ilmeinen turhanpäiväisyys. Nuoruus oli ja meni, ja aivan sama mitä sinne menneisyyteen huhuilee.

Miksei siis kääntää katsetta tulevaisuuteen, koska sieltä käsin voi vielä vaikuttaa nykyhetkeen (joka, kirjailija Lydia Sandgrenia mukaellen, on ihmisen elämä – mutta koska sen ajatteleminen on sietämätöntä, vaalimme tulevaisuudenuskoa)? Mitä tulevaisuuden minä sanoisi sille tyypille, joka harhailee nyt keski-iän ryteikössä?

Kokeillaanpa.

Ensinnäkin sanoisin, että lakkaa kuivaamasta naamaasi iltaisin samalla voimakkuudella kuin hieroisit hevosta. Se ei voi tehdä kasvojen ripustuksille hyvää.

Toisekseen lopeta mikä tahansa muu, mutta ei lihaskuntoharjoittelua. Kuulostaa kaupalliselta yhteistyöltä THL:n kanssa, mutta jos haluat olla eläkkeellä virma jonoissa etuilija, nosta sitä punttia.

Kolmanneksi pidä huolta siitä, että vietät aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Vaali suhteitasi.

Ja neljänneksi, vaikka maailman nerokkaimmat aivot on valjastettu siihen, että viettäisit kaiken aikasi aivoja syövyttävissä somekanavissa, lue kirjoja. Se on ainoa tapa oppia ymmärtämään ihmisiä.

Muuten kannattaa tehdä pääsääntöisesti asioita, joita haluat. Käy festareilla. Käytä vaatteita, joissa olet sinä. Haaveile. Muista ettei koskaan ole liian myöhäistä. Ole ystävällinen. Älä valita, tee jotain. Naura, sillä pian kaikki on jo ohi.

Anna Perho

Anna Perho on on kirjoittaja ja valmentaja, joka on aina joko innostunut tai vihainen.

X