Kolumnit

Jouluihmisen kolumni: Joulufiilistelyssäni on kaksi vaihetta – ensimmäinen alkoi jo

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joulun tunnelmointi pitäisi kahlita lyhyeen, kirjoittaa Annan toimitusharjoittelija Tiia Kailaheimo.

Teksti:
Tiia Kailaheimo
Kuvat:
Istock

Miksi toiset haluavat viettää joulua pidemmän kaavan mukaan?

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joulun tunnelmointi pitäisi kahlita lyhyeen, kirjoittaa Annan toimitusharjoittelija Tiia Kailaheimo.

Joulun tunnelma alkaa hiipiä mieleeni jo lokakuussa. Joka vuosi päätän, että yritän odottaa ainakin halloweenin yli, sitten saa aloittaa joulunvieton.

Jokin varaslähdössä kuitenkin houkuttaa. Kun kaupan pääkallojen ja kurpitsojen vierelle ilmestyvät ensimmäiset joulusuklaat, en voi vastustaa kiusausta. Jos vielä sattuu olemaan vuosi, jona ensilumi sataa ajoissa, soivat joulumusiikit taatusti jo lokakuun puolella.

Tuttavani ovat joulunvieton suhteen ankarampia – joulua saisi tunnelmoida vasta joulukuussa, muutenhan siihen ehtii vallan kyllästyä ennen aikojaan.

Ennenaikainen joulunviettoni jopa kuumentaa muiden tunteita. Jos jouluttaa jo ennen marraskuuta, tulisi sen ainakin tapahtua salassa!

En ole koskaan ymmärtänyt tätä onnen kahlitsemista. Eikö vuoden ilahduttavimmasta ajasta voi nauttia pidempään kuin muutaman hassun viikon?

Miksi joulumieltä täytyy säännöstellä?

Minulla on onneksi keinoni, joilla venyttää joulun tunnelma säilymään kokonaiset kaksi ja puoli kuukautta: joulunviettoni jakautuu kahteen vaiheeseen.

Esijoulu ja syväjoulu

Loka-marraskuussa aloitan ”jenkkijouluni”.

Kuuntelen englanninkielisiä joululauluja, pop-versioitakin. Katson amerikkalaisia jouluelokuvia menneiltä vuosikymmeniltä, vähän myös niitä surkeita uudempia, joita ilmestyy Netflixiin joka vuosi kymmenittäin. (Tähän vaiheeseen suosittelen katsottaviksi Bridget Jonesit, Die Hardit, Holidayn ja The Grinchin.)

Koristelen kotini jouluasuun. Kansainvälisempään esijouluuni kuuluvat vahvasti joulun suosikkityyppini, pähkinänsärkijät, ja tunnelma saa olla sopivassa määrin överi. Omistan muun muassa yhden hopeanvärisen, kimaltavan pöytäporon, jonka piilotan ennen varsinaista joulua.

Tämä aika on fiilistelyä, joulun tunnelmasta nauttimista ilman jouluun liittyvää suorittamista – sanan lempeimmässä merkityksessä. Tämä osa joulusta on vain minulle.

Joulukuussa, itsenäisyyspäivän tienoilla, joulunviettoni laskeutuu perinteisemmäksi, suomalaiseksi jouluksi.

Teen lahjaostokset ja autan äitiäni leipomaan 200 karjalanpiirakkaa.

Uppoudun suomenkielisiin, melankolisempiin joululauluihin ja sytytän adventtikynttilöitä ikkunalaudalle. Teen lahjaostokset, pidän pienen paketointi-iltaman ja autan äitiäni leipomaan 200 karjalanpiirakkaa.

Voisi sanoa, että tämä on aikaa, jolloin joulua hieman suoritetaan, mutta se ei haittaa. Tämä aika joulusta on läheisille. Yhteisen joulun eteen kuuluu ponnistella yhdessä.

Lue myös: 12 itkettävän koskettavaa joululaulua, jotka eivät olisi ansainneet unohdusta – Saija Tuupanen, Maustetytöt ja The Killers kuuluvat jouluun, johon moni voi samastua

Joulun tunnelma kahdella tapaa

Jouluni toinen vaihe kumpuaa perheeni perinteistä ja lapsuuteni jouluista. Esijoulu taas on aivan oma perinteeni.

Ehkä se on ikkuna toisenlaiseen jouluun. Ikkuna, joka saa varsinaisen joulun tuntumaan entistä rakkaammalta. Vaikka toisenlaista joulua on mukava koto-Suomesta kurkistellakin, en koskaan tahtoisi viettää joulua missään muualla.

Mutta mitä tapahtui joulupukille? ja muut amerikkalaiset jouluelokuvat ja -laulut luovat minulle höpsömpää joulun tunnelmaa, mutta samalla ne saavat minut ilkikuriseksi. Tuhahtelen niiden kuvauksille tontuista ja Korvatunturista.

Ainoa oikea joulu on oma hartaan suomalainen jouluni.

Se, joka alkaa aina yhtä arvokkaasta itsenäisyyspäivästä Linnan juhlineen ja päättyy tapaninpäivään, jolloin syödään jouluaterian tähteet (vaikka ne jo kyllästyttävät). Siinä välissä lauletaan kirkossa kauneimpia joululauluja ja koristellaan aito kuusi, jonka pistelevät neulaset saavat arvostamaan valmista lopputulosta entistä enemmän.

Herätään yöllä maistelemaan juuri uunista tullutta kinkkua, ja kytätään malttamattomina ja kiusaantuneina lahjapakettinsa avaavan ilmeitä.

Vaikka joulun tunnelma iskeekin minuun jo aikaisin, vielä kertaakaan en ole ehtinyt kadottaa joulumieltäni ennen varsinaista huipentumaa. Yritän venyttää sitä loppupäästäkin.

Istun aattoiltana viimeisenä valveilla olohuoneessa kuusenvalon loisteessa ja leikin, että välipäivätkin ovat ihan yhtä lailla joulua. Samalla mieleeni hiipii jo haikeus.

Nyt se on ohi, vasta vuoden päästä uudestaan.

Kotiliesi.fi: Kaipaatko tekemistä yhteisiin illanviettoihin? Asiantuntija vinkkaa parhaat lautapelit aikuisille

X