Juha Itkosen kolumni: Miksi lapsivapaa uimaranta on asia, josta voimme aivan tosissaan keskustella?

Kukaan tuskin kehtaisi esittää vastaavaa minkään muun ihmisryhmän osalta. Miesvapaa uimaranta. Naisvapaa uimaranta. Eläkeläisvapaa uimaranta. Lapseton nuori aikuinen -vapaa uimaranta. Täysin sopimatonta, Juha Itkonen kirjoittaa.

Matkalla päiväkodista kotiin sattui pieni polkupyöräonnettomuus. Lääkekaapista löytyi paketti lasten oikeuksien laastareita. Laastareihin oli kirjoitettu YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artikloja tavalla, jonka pienetkin ymmärtävät.

Minua ei saa satuttaa. Kukaan ei omista minua. Kohtele minua oikeudenmukaisesti. Aikuisten pitää kuunnella. Haluan leikkiä. Ole minulle kiltti. Annoin tietenkin potilaan valita. Viisivuotiaan tyttäreni valinta oli tilanteeseen sopiva: Lohduta minua.

”Kukaan ei tuntunut edes muistavan, ettei Twitterissä ole lapsia.”

Pari päivää myöhemmin kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu ehdotti Twitterissä Tampereelle lapsivapaata uimarantaa. ”Kysyntää varmasti olisi.” Käynnistyi kiivas ajatustenvaihto. Osallistuin siihen itsekin, sillä kieltämättä aihe meni tunteisiin. Kuitenkaan ääneen eivät taaskaan päässeet he, joita väittely koski. Kukaan ei tuntunut edes muistavan, ettei Twitterissä ole lapsia.

En haluaisi väittää Suomea poikkeuksellisen lapsivihamieliseksi maaksi. Ensinnäkään vertailupohjani ei riitä: yhtä Saksassa vietettyä vuotta lukuun ottamatta olen asunut perheellisenä vain täällä. Toiseksi omat kokemukseni Twitterin ulkopuolella ovat pääosin positiivisia. Some ei ole yhtä kuin todellisuus.

Huolestuttavia merkkejä on silti ilmassa, ja uimarantaehdotukseen oli pakko reagoida. Niin kuin lapsiasiavaltuutettu kirjoitti, ajatus julkisen tilan rajaamisesta tällä tavoin on sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen että perustuslain vastainen. Täysikäisille rajattuja paikkoja saa ja täytyykin olla, mutta yleinen uimaranta ei voi olla sellainen.

Olen samaa mieltä lapsiasiavaltuutetun kanssa myös siitä, että kukaan tuskin kehtaisi esittää vastaavaa minkään muun ihmisryhmän osalta. Miesvapaa uimaranta. Naisvapaa uimaranta. Eläkeläisvapaa uimaranta. Lapseton nuori aikuinen -vapaa uimaranta. Täysin sopimatonta. Ja kuitenkin lapsivapaa uimaranta on asia, josta voimme aivan tosissaan keskustella. Miksi?

Siksi, että tällaiset keskustelut käydään aikuisten kesken. Samasta syystä lapsista voi puhua tavoilla, joilla aikuisista enää nykyaikana ei. Penska. Kakara. Muksu. Ipana. Mukula. Luin äskettäin lehdestä kolumnin, jossa kirjoittaja vältti taidokkaasti lapsi-sanan käyttämällä lyhyessä tekstissään kaikkia näitä ilmauksia.

En ole kieltämässä mitään, ja voihan ainakin joitain näistä sanoista halutessaan käyttää lempeästikin. Neutraaleja ne eivät kuitenkaan ole, eikä kolumnin sävy ollut sellainen. Noin yleisestihän olemme menneet yhteiskunnassa eteenpäin, sanojen ja puhetapojen osalta ollaan sensitiivisiä, mutta tämäkään kehitys ei jostain syytä koske lapsia. Johtuisikohan se siitä, että Twitter nimenomaan on lapsivapaa eivätkä lapset siis pääse puolustamaan omia oikeuksiaan?

Lapset eivät tietenkään ole läsnä kaikkien ihmisten arjessa samalla tavalla kuin tässä elämänvaiheessa omassani. Joku varmasti väittää, että neljän lapsen isänä minulla on ojassa useampikin oma lehmä. Puolustan metelöivien kakaroideni oikeutta häiritä uimarannoilla rentoutuvien aikuisten rauhaa.

”Ehdotus hiljaisesta rannasta on ok, mutta ehdotus lapsivapaasta ei.”

Mielestäni kyse ei ole lainkaan tästä. Kyse ei ole siitä, onko vapaaehtoinen lapsettomuus yhtä oikeutettu tapa elää kuin perheellisyys. Tietysti on, mutta vaatimus lasten oikeuksien huomioimisesta koskee kaikkia aikuisia. Kaikilla aikuisilla on tässä yhteiskunnassa enemmän valtaa kuin lapsilla, joilla ei ole sitä lainkaan. Siksihän lasten oikeuksien julistus on annettu. Siksi on laadittu nuo artiklat ja painettu ne laastareihin. Ja valtaan kuuluu myös vastuu, joka todella on kaikilla täysikäisillä, ei ainoastaan heillä, joilla itsellään on lapsia.

Rakentava ehdotukseni on tämä: ei tehdä lapsista mystisiä toisia. Kun lapsiin tutustuu, he paljastuvat ihmisiksi. Ajatteleviksi ja tunteviksi yksilöiksi, joista jokaisella on oma temperamenttinsa ja omat käyttäytymistapansa, ihan niin kuin aikuisillakin. Jotkut kieltämättä ovat äänekkäänpuoleisia. Jotkut taas pikemminkin hiljaisia. Sen takia ehdotus hiljaisesta rannasta on ok, mutta ehdotus lapsivapaasta ei.

Ole minulle kiltti. Kohtele minua oikeudenmukaisesti. Aikuisten pitää kuunnella. Entä jos yrittäisimme?