Kolumnit

Jyrki Lehtolan kolumni: Älä hengitä niin kovaan ääneen

Suomalainen haluaa rajoittaa toisen suomalaisen vapauksia. Vapaus on jotain, jota on itsellä aina liian vähän ja toisella liikaa, kirjoittaa Jyrki Lehtola.
11.4.2019 Teksti: Jyrki Lehtola

IMÄÄÄÄTSIN! IMÄÄÄÄTSIN OOL TÖ PIIIIIPOL!

Ystäväni taloyhtiön alakerrassa asuu viisihenkinen perhe, jonka jäsenistä kukaan ei osaa soittaa tai laulaa.

Siksi heillä on piano, nokkahuilu ja kitara, joita he runtelevat päivittäin yhdessä tai erikseen.

Perheen ohjelmistoon kuuluu vain muutama kappale, John Lennonin Imagine, Céline Dionin Titanic-kappale ja jokin, joka kuulostaa siltä kuin Titanic törmäisi perheeseen, josta kukaan ei osaa laulaa tai soittaa.

Näitä kappaleita perhe harjoittelee uudestaan, uudestaan, uudestaan iltakuudesta iltakymmeneen. Lisäksi heillä on koira, joka joko haluaa mukaan Suomen surkeimpaan yhtyeeseen tai ulvoo tuskasta kuullessaan yhtyeen soittoa. Silloin tällöin he järjestävät myös juhlia, joissa rääytään aamuyöllä laivaonnettomuudesta.

Kaikki nämä äänet kuuluvat hyvin ystäväperheemme asuntoon. He eivät melusta häiriinny. Jos haluaa asua kaupungissa, saa sietää kaupungin ääniä, ja heillä itsellään on kaksi metelöivää lasta, joilla myös on kyseenalainen musiikkimaku.

Kaikki eivät tuollaista asennetta jaa. Kaksi kertaa talon isännöitsijä on maininnut kaverilleni naapurista, joka on valittanut, kuinka kaverini kotona tehdään ruokaa liian myöhään ja ruoan tuoksu leviää rapun kautta sisään naapurin asuntoon, mikä ei ole mukavaa, koska naapuri itse ei haluaisi enää syödä.

Käydessäni eräänä iltana ystävälläni laskin hissistä, rapusta, ulko-ovesta ja parvekeovista yhteensä kuusi asukkaiden teippaamaa lappua, joissa kiellettiin tupakointi parvekkeella, ulko-oven läheisyydessä ja sisäpihalla.

Koska YK:lla on yhä vähemmän vaikutusvaltaa siihen, mihin sillä joskus oli vaikutusvaltaa, YK:ssa tilataan paljon omituisia raportteja ja tutkimuksia. Eräs näistä on YK:n vuosittainen onnellisuustutkimus, jonka ykkösmaa Suomi on jo toista kertaa peräkkäin, mikä sai osan suomalaisista ylpeiksi ja osan katsomaan ympärilleen hieman hämmentyneinä.

Suomi oli rankattu listan kärkipäähän, joten siitä uutisoitiin näkyvästi. Vähemmälle näkyvyydelle on jäänyt ajatushautomo Epicenterin Nanny State Index eli holhousindeksi. Sen mukaan Suomi on Euroopan ankein maa nauttia ruoasta ja viinistä tai ylipäätään ostaa alkoholia, ruokaa, viiniä, tupakkaa tai sähkötupakkaa.

Noita kahta listausta voi olla vaikea sovittaa yhteen: miten voi tuntea itsensä onnelliseksi, kun holhoaminen on noin väkevää?

Eräs vastaus liittyy filosofiseen näkemykseen, jonka mukaan ihmisen vapaus on niin pelottavaa ihmiselle itselleen, että vain vapauden rajoittaminen tekee hänet onnelliseksi.

Toinen tulkintamahdollisuus tuli mieleeni käydessäni kaverillani kuuntelemassa Titanicia. Sama tulkinta tuli esiin myös EVAn syksyllä julkaistussa onnellisuusraportissa.

Suomalainen haluaa rajoittaa toisen suomalaisen vapauksia. Vapaus on jotain, jota on itsellä aina liian vähän ja toisella liikaa.

Ja ehkä tuontapaisesta asenteesta on alkanut kasvaa vääristynyt nykyversio onnellisuudesta. Meistä on tullut yliherkkiä, eikä meitä hävetä se lainkaan.

Jos joku ei tuoksu hyvältä tai tuoksuu väärään aikaan tai kuuluu seinän läpi, häiriön aiheuttajan vapauksia tulee rajoittaa. Nykyajassa on vielä se mainio puoli, että jostain löytyy aina tutkimus, jonka mukaan kaikki muiden tekemä on omalle terveydelle vaarallista.

Ranskan hallitus aloitti pari viikkoa sitten näkyvän kampanjan, jossa ranskalaisia varoitettiin viinin juomisen vaaroista: alkoholi on vaarallista terveydelle, sitä ei saa juoda enempää kuin kaksi lasia päivässä eikä missään nimessä päivittäin.

Kampanjaan ei suhtauduttu kovin vakavasti. Ranskalaiset seurasivat sitä sivusta, ulkopuolisina, kuin se ei koskisi heitä ja avasivat illallisen kanssa toisen viinipullon.

Kun kampanjasta varta vasten kysyttiin, ranskalaiset vastasivat: Njaaah, viinissä on kyse kolmesta ranskalaisuuden peruselementistä, vapaudesta, veljeydestä ja mielihyvän tavoittelusta, antakaa edes niiden olla.

Vapaus, veljeys, mielihyvä? Mihin nuo sekä hieman huvittunut ”njaah” katosivat meiltä? Jopa väärin meluttu Titanic-kappale kuulostaa paremmalta viinilasi kädessä.

Lue myös

Suosittelemme