Jyrki Lehtolan kolumni: Älypuhelin on ikärasistisin ratkaisu

70-luvulla esitin kesämökillä edellisille sukupolville huikean vision tulevaisuudesta:

– Rakkaat vanhat ihmiset! Tiedättekö: On olemassa sellainen merkittävä teknologinen edistysaskel kuin näppäinpuhelin. Siinä on raskaan pyöritettävän levyn sijasta numeroita edustavia näppäimiä, joita voi painella. Ne ovat nopeita ja helppoja käyttää toisin kuin tämä 60-luvun bakeliittipuhelin, jonka valintalevyn pyörittäminen on niin hidasta, että kun on päässyt pyörittämään viimeisen numeron, vastaanottaja on kuollut vanhuuteen. Voisimmeko hankkia näppäinpuhelimen tänne mökille, koska olen nuori ja luulen, että minulla on ihmisille sanottavaa?

Uuden puhelimen hankkimiseen ei tietenkään nähty mitään syytä. Hyvin on vanhalla pärjätty. Näppäinpuhelimella tulee soiteltua liikaa. Ei nyt mennä kaikkiin turhuuksiin mukaan.

Vuoden päästä ostin itse mökille näppäinpuhelimen, jonka kytkin seinään. Edellinen sukupolvi oli hetken tuohtunut omavaltaisuudestani, tuijotteli puhelinta epäillen, kunnes alkoi ihastella, että onpa kätevä puhelin, miksei tätä ole aiemmin hankittu, taidanpa taas soittaa jollekin, kun tämä on niin helppoa.

Vielä hetki sitten vanhemmilla ihmisillä oli vaihtoehtoja, joita ei enää ole. He saivat ylpeinä pysyä ideaaliaikakaudellaan 70-luvulla ja kieltäytyä tietokoneesta, pankki- ja luottokorteista sekä kännykästä, kunnes eivät enää voineet kieltäytyä. Pankkikortti tarvittiin, kun kylän viimeinen pankki lopetti. Lapset hankkivat kännykän, koska olivat huolissaan ikääntyvästä leskiäidistään, ja jouluna pöydän kulmaan eksyi pojan vanha tietokone, jolla saattoi pelata iltaisin koneälyn kanssa shakkia.

Niitä ilman pystyi silti juuri ja juuri tulemaan toimeen. Ainakin periaatteessa oli vaihtoehto, vaikka se useimmiten veikin enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa.

Nyt tuo illuusio vaihtoehdosta on häviämässä, koska tämänhetkinen visio tulevaisuudesta on mies istumassa rannalla auringonlaskussa tuijottamassa älypuhelimestaan kissaa auringonlaskussa.

Eläminen ilman älypuhelinta tehdään päivä päivältä vaikeammaksi, koska älypuhelin on tulevaisuuden oletusarvo.

Pankin käyttö tietokoneella ei enää kauan onnistu ilman älypuhelimella tehtävää vahvistusta. Sama pätee moneen muuhun palveluun. Saat toki matkalipun ilman älypuhelinta, kunhan ensin kävelet kaksi kilometriä ja sitten odotat tunnin. Sakkolappu autonne tuulilasissa on seurausta siitä, että teillä ei ole älypuhelinta. Lähetimme viestin uudesta lääkäriajastanne, mutta ette ilmeisesti saanut sitä vanhanmalliseen puhelimeenne.

Älypuhelin on moniin kysymyksiin helpoin ja ikärasistisin ratkaisu, koska nuo kysymykset esittää kohdeyleisö, 16–45-vuotiaat urbaanit älypuhelimen käyttäjät, jonka elämänlaatu on sellaista, että se muuttuu olennaisesti paremmaksi, kun puhelinta ei joudu enää lataamaan pistokkeessa lataamisen tapahtuessa langattomasti. Mikä ei edes pidä paikkaansa, koska itse langaton laturi on kiinni pistorasiassa, mutta ei nyt juututa epäolennaisuuksiin keskellä edistysaskeleita.

Ihminen muuttuu analogisemmaksi vanhetessaan. Jokainen älypuhelimen edistysaskel tarkoittaa sitä, että puhelimen muuttuessa 16-vuotiaalle jännemmäksi se muuttuu samalla vaikeammaksi joillekin muille. Varmasti ihan kiva tämä kasvontunnistus tässä syntymäpäivälahjaksi saamassani älypuhelimessa, mutta olen nyt tuijottanut tätä ruutua tunnin voidakseni soittaa lääkärilleni eikä puhelin vain aukea, kiitos kaikesta, järjestäkää itseni näköiset hautajaiset.

Älypuhelin on sovellustensa kautta kehittynyt yhä enemmän arkielämää hallitsevaksi, mutta samaan aikaan se on laitteena pysynyt vaarallisen hauraana. Se ei kestä kuumaa, kylmää, vettä, kolauksia, putoamisia, se hukkuu jatkuvasti ja kas, siitä hävisi taas verkko.

Ja koska kalliita lankapuhelinverkkoja ollaan hiljalleen ajamassa alas, mitä teet mökissäsi metsässä silloin, kun älypuhelin lakkaa taas toimimasta ja tarvitset apua? Älylaitteet ovat mahtavia keksintöjä, mutta niiden hauraus ei ole terveessä suhteessa siihen, kuinka vahvasti annamme perusturvallisuutemme hoidon niiden käsiin. Se on ongelma, joka kohdistuu niihin, jotka ovat muutenkin heikoimpia.