Kolumnit

Jyrki Lehtolan kolumni: Lisää pähkinöitä ja hölmöjä mielipiteitä

Se, miltä suojelemme lastamme, saattaa kasvaa heille myöhemmin vahingolliseksi. Näin on käynyt jo meille aikuisille, kirjoittaa Jyrki Lehtola.

Teksti:
Jyrki Lehtola

Se, miltä suojelemme lastamme, saattaa kasvaa heille myöhemmin vahingolliseksi. Näin on käynyt jo meille aikuisille, kirjoittaa Jyrki Lehtola.

Pähkinäallergian aiheuttamien hätätilanteiden seurauksena Yhdysvalloissa ryhdyttiin aikoinaan ääritoimenpiteisiin, joilla lapsia suojeltiin pähkinöiltä. Greg Lukianoff ja Jonathan Haidt kertovat kirjassaan The Coddling of the American Mind, kuinka Lukianoff istuskeli poikansa koulun vanhempainillassa, jonka päätähdeksi pähkinät nousivat.

Opetuksen sijasta opettaja halusi painottaa koulun totaalisen pähkinäkiellon tärkeyttä. Koulurakennukseen ei missään tapauksessa saanut tuoda pähkinätuotteita tai tuotteita, jotka valmistettiin tehtaissa, joissa valmistettiin myös pähkinätuotteita.

Kun opettaja oli kylliksi luetellut pähkinöitä sisältäviä tuotteita, Lukianoff kysyi, onko paikalla ketään, jonka lapsella on minkäänlaista pähkinäallergiaa ja jos ei ole, voisimmeko ottaa rauhallisemmin.

Opettaja närkästyi Lukianoffin kysymyksestä ja ohitti sen.

Vuonna 2015 USA:ssa julkaistiin tutkimus, jonka tulos oli päinvastainen kuin mistä Lukianoffin lapsen koulussa lähdettiin.

640 alle yksivuotiasta pikkulasta vanhempineen osallistui tutkimukseen, jossa puolet vanhemmista esti lastensa ja pähkinätuotteiden läheisyyden. Muille lapsille tarjottiin säännöllisesti pähkinöistä koostuvia välipaloja. Kun lapset olivat viisivuotiaita, heidän pähkinäallergisuutensa testattiin.

Tulos oli opettava: pähkinöiltä suojatut lapset kehittyivät pähkinäallergisiksi, pähkinöitä mutustelevat lapset eivät hankkineet allergiaa.

Pähkinäallergioiden määrällinen kasvu ei ollut seurausta lasten altistumisesta pähkinöille vaan siitä, että heitä suojattiin pähkinöiltä.

Useista eri syistä johtuen me kaikki olemme muuttumassa pähkinäallergikoiksi.

On ymmärrettävää suojella lapsia heitä vahingoittavilta asioilta, mutta samalla me olemme alkaneet suojata heitä siltä, millainen maailma on. Me varjelemme lapsiamme tuhmilta sanoilta, uskonnolta, kyseenalaisilta jäätelömainoksilta, virsiltä ja television ikäviltä kuvilta.

Pidemmän päälle kehitys voi olla kasvamisen kannalta epätervettä. Jossain vaiheessa nuo ikäväksi mielletyt asiat tulevat vastaan, eikä lasta ole valmistettu kunnolla siihen, että maailmassa nyt vain on kaikenlaista ja ihmisyyteen kuuluu sen kanssa eläminen.

Se, miltä suojelemme lastamme, saattaa kasvaa heille myöhemmin vahingolliseksi. Näin on käynyt jo meille aikuisille. Meissä on alkanut esiintyä huolestuttavaa kehitystä, jossa oma herkkyys nousee määrääväksi asemaksi suhteessa muiden mielipiteisiin ja mieltymyksiin, ja se on perintö, jota ei kannata lapsille siirtää.

Muutama vuosi sitten toinen perheemme lapsista sai kutsun syntymäpäiväjuhlille. Syntymäpäiväsankarin vanhemmat kyselivät etukäteen kutsutuilta allergioista sekä myös siitä, onko jotain erityisiä herkkuja, joista lapsi ei pidä.

Minulle käsittämättömistä syistä oma kutsuvieraamme ei voi sietää kermakakkua. Se on kuitenkin sen verran yleinen kakku lasten synttäreillä, että olisi ollut omituista viedä yhden lapsen mieltymysten takia kermakakku muiden lasten suusta, ja myös kermakakkuvihaajalapsi ymmärsi sen.

Aikuiset eivät aina ymmärrä. On eri asia puuttua yhteiskunnan alistaviin rakenteisiin kuin siihen, että joillakin on mielipiteitä, joista ei itse pidä, koska ei voi sietää kermakakkua.

Tämä asenne näkyi taannoin Åbo Akademissa, jossa piti järjestää keskustelutilaisuus Me too -liikkeestä. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös liikettä kritisoinut ruotsalaistaiteilija Alexander Bard, mikä aiheutti vastalauseiden ja boikotointiuhkausten myrskyn. Myrskyn seurauksena Åbo Akademi kielsi tilaisuuden järjestämisen tiloissaan, jotta ketään ei olisi loukattu tyhmillä mielipiteillä.

Tuo asenne on yleistymässä ja näkyy aikuisissa, jotka ylpeinä estävät sosiaalisissa medioissa väärien ihmisten näkymisen, jotta eivät altista itseään sille kaikelle, mitä maailmassa on. Sen seurauksena yliherkkyys vain kasvaa ja lopulta me olemme maa täynnä pähkinäallergikkoja vain siksi, että emme kestä toistemme hölmöjä mielipiteitä.

Jyrki Lehtola

Jyrki Lehtola on helsinkiläinen kirjoittaja, joka nauttii pysähtymisestä liikennevaloihin.

Anna Jyrkille palautetta: lehtola@dlc.fi

Jyrkin aiemmat kolumnit löydät täältä

X