Kolumnit

Jyrki Lehtolan kolumni: Terve järki syömisessä on tylsää

Teksti:
Jyrki Lehtola

Viereisessä ravintolapöydässä Helsingin keskustassa juhlitaan vanhemman herrasmiehen syntymäpäiviä. Tarjoilija tuo pöytään leipäkorin, josta tarjoaa kullekin ruokailijalle vuorollaan leipää selittäen aina yhtä kadehdittavan pirteänä, millaisista ravintolan omista leivistä on kyse. Ruokailijat ottavat kukin vuorollaan mieleisensä leivän, ja elämä saa jatkua.

Kunnes se ei enää jatku. Eräällä ruokailijalla on monia kysymyksiä leivistä. Mitä ne pitävät sisällään? Ei kai niissä ole gluteenia, millaista tuo voi on? Tarjoilija vastaa kysymyksiin kärsivällisesti, mutta ruokailija päättää jättää leivät kokonaan väliin.

Tarjoilijan poistuttua leivätön ruokailija kertoo, analysoi ja kertoo vielä uudestaan, kuinka elämänlaatu on parantunut, kun hän on jättänyt pois vehnän, ohran ja rukiin. Kuulemma jaksaa enemmän eikä ole enää pää kipeä.

Pöytäseurueen muut jäsenet kuuntelevat ja syövät leipiään hieman vaivaantuneina.

Raamatun korinttilaiskirjeistä on peräisin ajatus ruumiista temppelinä, Pyhän Hengen temppelinä, jolla tuli tuottaa Jumalalle kunniaa.

Nykyään Jumala on poistettu yhtälöstä, ja ruumiilla tuotetaan kunniaa sen omistajalle, just mulle, meitsille ja meitsin epämääräisille fiiliksille omista fiiliksistään.

Ruoasta on tullut matemaattinen yhtälö, jonka osia lasketaan tarkkaan, ja mitä enemmän ruoasta poistetaan ainesosia, sen parempi temppelille. Kaupoissa ruokia mainostetaan yhä enemmän sillä, mitä niissä ei ole: ei ole sokeria, ei rasvaa, ei laktoosia, ei gluteenia, ei nitriittejä, ei maitoa, ja lista kasvaa vuosi vuodelta.

”Mitä vähemmän mitään, sen parempi”-filosofian taustalla ovat uudet dieetit, joiden avulla luvataan parempaa elämää, kunhan vain luopuu nautinnonhalunsa mielivaltaisuudesta ja kuuntelee ravintoterapeuttia, joka keksi juuri, että on terveellistä syödä niin kuin kivikaudella.

Mikäs siinä. Hiotut ruokavaliot voivat tuoda järjestelmällisyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja kukin hankkikoon merkityksiä omalla tavallaan, kunhan ei ole itselleen tai muille vaaraksi.

Maailma on ollut aina täynnä huijausdieettejä, joiden on väitetty paitsi laihduttavan myös parantavan syöpää, kasvattavan potenssia ja pidentävän ikää vailla mitään perusteita.

Terve järki syömisessä on sitä paitsi tylsää. Se on sitä normaalia kohtuullisuutta, joka ei anna lupauksia ihmelaihtumisista, paremmasta elämästä ja kehosta vailla sairauksia.

Hiljalleen on kuitenkin yhä useampi ruoka-alan ammattilainen alkanut hermostua siihen, miten tieteellisyyden nimissä kuluttajille myydään epätieteellisiä dieettejä.

Tuorein hermostujista on brittiläinen Anthony Warner, joka on julkaissut kirjan The Angry Chef. Warner on ammatiltaan kokki, jolla on taustalla biokemistin koulutus.

Warner hyökkää kirjassaan muotidieettien kimppuun sekä tieteen että moraalisen paatoksen kautta.

Tiedettä on se, ettei useimmille muotidieeteille ole minkäänlaista tieteellistä perustaa, ja moraalista paatosta on se, että ne voivat muuttua hengenvaarallisiksi uskomuksiksi.

Esimerkkeinä Warnerilla ovat mm. autistiset lapset, joita yritetään hoitaa paleodieetillä, turhat gluteenittomat ruokavaliot, joista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä sekä yleistyvä tapa hoitaa ruokavaliolla vakavia sairauksia.

Warner ottaa ihmedieettien vaarallisuudesta esimerkiksi australialaisjournalisti Jessica Ainscoughin, jolla havaittiin harvinaislaatuinen syöpä. Syövän hoito olisi vaatinut käden amputointia sekä kemoterapiaa. Ainscough ei halunnut ryhtyä noin rankkoihin toimenpiteisiin, vaan päätti taistella syöpää vastaan kasvismehuilla ja kahviperäruiskeilla.

Ainscoughin syöpä oli laadultaan hitaasti etenevää, joten hän luuli dieetin toimivan, nimesi itsensä “Hyvinvointisoturiksi” ja alkoi kirjoittaa blogia tervehtymisestään. Kun Ainscoughin äidillä todettiin rintasyöpä, myös äiti päätti sivuuttaa normaalin syövän hoidon ja alkoi noudattaa tyttärensä dieettiä. Ainscoughin äiti menehtyi kaksi vuotta diagnoosinsa jälkeen, ja Ainscough itse pari vuotta myöhemmin. Heille määrättyjä hoitoja noudattamalla molemmat voisivat olla elossa.

Jyrki Lehtola

Jyrki Lehtola on helsinkiläinen kirjoittaja, joka nauttii pysähtymisestä liikennevaloihin.

Anna Jyrkille palautetta: lehtola@dlc.fi

Jyrkin aiemmat kolumnit löydät täältä

X