Kolumnit

Kaarina Hazard: #norppalive

Teksti:
Kaarina Hazard

No hei, minä täällä. Kirjoitan tätä salaa kellarista, verhot kiinni ja varmuuden vuoksi salaiselta nettipalvelimelta. Sillä tiedänhän minä. Tiedänhän minä, ettei tästä mitään tule. Täällä minä nojaan naamaani kämmeneeni ja katselen miten tuulenvire liikuttaa vedenpintaa jossakin Saimaalla, vaikka paraikaa pitäisi ottaa selvää EU:n tulevaisuudesta brexitin varjossa, elintarvikemuovien myrkyllisyydestä ja kerrata Afrikan mantereen maat.

Tiedän, pyöränkumi on odottanut korjaamista jo toista viikkoa, vasara maannut makuuhuoneen lattialla koko viikonlopun niille sijoilleen jätettynä vaikka taulut on vielä laatikoissa ja senkin tiedän, että vessanpöntön viemärimutkan ja seinän välissä on se inhottava paikka, jossa valkeille laatoille kerääntyy kosteaa pölytahmaa. Mutta tässä minä vain lojun, nojaan naamaa kämmeneen, suu vähän auki, välillä siemaisen varovasti kylmennyttä kahvia ja katselen, miten harmaan ja vihreän sävyt vaihtelevat tuossa graniittisessa paadessa, joka on ollut olemassa niin kauan ennen minua. Voisin pyyhkäistä nihkeällä, viedä mennessäni ja tuoda tullessani, mutta tässä minä vain istun ja odottelen silmilleni ilmestyväksi jotakin satakiloista lotjaketta, joka parhaimmassa tapauksessa kääntää kylkeään kerran puolessa tunnissa.

Kansantalous. Tiedän, retuperällä, ja siihenkin minä voisin keskittyä. Sen sijaan, että minä istun tässä ihmettelemässä järveä ja metsää, voisin aivan hyvin keksiä jotakin käytännöllistä ja globaalia, sellaisen vielä paremman kuukupin mallin tai edes jonkin nyhtörukiin, mutta ei, tässä minä tuijotan livekuvassa kun laine kastaa kallionpintaa ja kas, tuossa se taas kuivuu. Miksen minä mene ulos. Siellä se olisi, oikea keli ja luonto. Verenpaine laskisi, keskittymiskyky paranisi ja mieli kohenisi, ei muuta kuin saappaat jalkaan ja pihalle, siellä niitä oravia riittää ja siivekkäitä on kevätmetsä täynnä. Mutta ei. Tässä minä vain kyhjötän, kellarissa, itseltänikin salaa, ja jos norppa ei ilmesty, minulla on vielä kotkat, haukat, pöllöt ja haikarat. Luontolive, mon amour.

Niinhän ne väittävät, että kameroita viritellään jonnekin oksanhaaroihin ihan vain siksi, että väki tällä tavoin oppisi kaikenmaailman uhanalaisuuksista, mutta ei luonnon livekameroissa siitä ole kyse, ei. Niissä on kyse jostakin paljon isommasta.

Ne ovat animistinen muistuma ajasta, jolloin ojensimme kalleimpamme takaisin sille, josta kaikki hyvä on lähtöisin. Kun me ripustamme säätä pelkäämättömän, kaikissa keleissä kestävän linssivempeleemme mättään juureen päivystämään munien haudontaa, me samalla ojennumme takaisin sitä kohti mistä kaikki on lähtöisin ja uhraamme hienoimman keksintömme sille, jota ilman meitä ei olisi. Kun me lämpöisissä kodeissamme katselemme, kun oksa siirtyy ja lintu taas palaa pesälleen, me olemme siellä missä meidän kuuluukin olla – syrjässä ja katsojina, kerrankin emme keskellä kuvaa. Kun me seuraamme tuulen huminaa, me todistamme, ettei kaikki riipu meistä, ettei kaikki ole oman tahtomme alaista, ettemme ole kaiken keskipiste.

Eläinkunnan töllisteleminen syrjästä on tehokkuuden antiteesi, meditaatiota ja henkinen harjoitus, jossa paikkamme luonnonjärjestyksessä on se, mikä sen kuuluukin olla: me todistamme, me näemme, mutta emme kajoa, emme häiritse, emme työnnä hajottavaa tassuamme asioiden ja niiden luonnollisen kulun väliin. Niille, jotka kehottavat menemään luontoon sen katsomisen sijaan, tahtoisin sanoa: Juuri se, että minä itse en ole kuvassa läsnä, on siinä parasta. Kerrankin internetissä ei ole ihmistä, eikä siellä siis vallitse riita. Kerrankin luontoa todistaa vain eloton silmä ja minä saan sitä katsella. Kerrankin minä saan olla rauhassa, omalta itseltäni.

Pullervo. Sen nimeksi tuli Pullervo. Siinä ne joskus loikoilevat vieretysten, Siiri ja Phs106, joka nyt on nimetty Pullervoksi. Siellä ne menevät, jossakin päin Saimaata, ja minä tuijotan tyhjää kiveä. Kiitos WWF, kiitos suomalaiset, kiitos internet. Ja anteeksi.

Lue myös: Kaarina Hazard: Jeesus kutoisi

Kaarina Hazard

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi.

Kaarinan aiemmat kolumnit löydät täältä

X