Kirsi Pihan kolumni: Antaisitko ystävän valita sinulle yllätyskirjan? 5 helppoa tapaa laajentaa jämähtänyttä kirjamakua

Luetko aina tuttuja ja turvallisia kirjoja? Haluaisitko laajentaa lukumakuasi, mutta et ottaa riskiä huonosta kirjasta? Tässä viisi tapaa kokeilla turvallisesti jotain uutta, Kirsi Piha kirjoittaa.

Yllätätkö itsesi usein kirjavalinnoilla, vai kuljetko turvallista kirjallista polkua, jossa ei ole sen paremmin epämukavuutta kuin mitään kovin yllättävääkään? Kuinka utelias olet uudelle genrelle, kirjailijalle tai aihealueelle? Kavahdatko hyväksi kehuttua kirjaa vain siksi, että se on luokiteltu sci-fiksi? Altistatko ja altistutko maailman kirjallisuudelle sen koko laajuudessaan vai pidätkö tepastelusta rajoitetummalla hiekkalaatikolla?

John Sutherland kirjoittaa kirjassaan A Little History of Literature BBC:n pitkäikäisestä radio-ohjelmasta. Ohjelman lopuksi vieraalta kysytään, että jos tämä joutuisi autiolle saarelle ja saisi ottaa mukaansa yhden kirjan (Raamatun tai muun valinnaisen hengellisen oppaan lisäksi), mikä valinta olisi. Suurin osa vieraista on tähän asti valinnut turvallisen ja tutun kirjan. Sellaisen, jonka on jo lukenut ja hyväksi havainnut. Klassikon, lempikirjan, lempikirjailijan. Juuri kukaan ei ota riskiä tulla yllätetyksi, hyvässä tai huonossa.

”Aution saaren kirjavalinta on eräänlainen kirjamaailman lohturuoka, lohtukirja.”

On toki ymmärrettävää, että autiolla saarella voi olla muutenkin haasteellista ja vaikeaa, kirjavalinta on eräänlainen kirjamaailman lohturuoka, lohtukirja. Edes yksi asia, johon luottaa, sielunkumppani. Jos ottaisi riskin ja valitsisi kirjan, joka ei ole tuttu, ottaisi myös riskin siitä, että olisi jumissa autiolla saarella koko loppuelämänsä paskan kirjan kanssa. Eihän kovin moni tässä samaisessa autiosaari-leikissä valitse ainoaksi ihmiseksikään mukaansa tuntematonta tyyppiä.

Toisaalta jos saisi valita elinaikanaan enää yhden kirjan luettavaksi, eikö olisi tylsää valita sellainen, jonka jo tuntee ja tietää? Eikö elämään mahtuisi kuitenkin vielä yksi kirjallinen yllätys?

Ettei menisi ihan lottoarvonnaksi, valinnan laadukkuuteen voisi vaikuttaa ainakin seuraavilla tavoilla: 1) Valinta voisi olla joku vielä lukematon klassikko. Jos sukupolvet ovat jaksaneet lukea ja ihastella Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, eikö se olisi aika turvallinen valinta? Tätä valintaa puoltaisi myös kirjan paksuus: oikeastaan kyse on kirjasarjasta, joten ainakin sivumäärällisesti valinta olisi ovela.

2) Valinta voisi olla tuttu kirjailija ja tämän uusin teos. Ei olisi vaikeaa valita esimerkiksi ilmiömäisen Jonathan Franzenin uusinta, oli se mikä tahansa. Hanya Yanagiharan uusin kirja To Paradise kävisi myös hyvin pelkästään sillä perusteella, että edellinen, Pieni elämä, oli mestariteos. Voisin valita myös Petri Tammisen, Pasi Ilmari Jääskeläisen tai vaikkapa Merete Mazzarellan uusimmat sokkona. Jääskeläisen valintaa puoltaisi värikäs mielikuvituksellisuus, Tammisen taas kuiva huumori, joka voisi tulla autiolla saarella tarpeeseen. Mazzarella on hyvä kumppani kaikissa olosuhteissa.

3) Valintaa voisi avittaa asiantuntijoiden listauksien avulla. Jos haluaa yllättää itsensä kirjallisuudella, johon ei välttämättä törmää (niitä ei välttämättä suomenneta), mutta joka on taatusti laadukasta, voi valinnan tehdä vaikkapa Booker Prize -listatuista kirjoista ja kirjailijoista.

”Mitä jos suostuisi yllätyskirjaan siten, että sen saisi valita hyvä ystävä?”

4) Mitä jos suostuisi yllätyskirjaan vain siten, että sen saisi valita hyvä ystävä, puoliso tai joku muu, joka tuntee lukijan hyvin? Tämä lisäisi kirjan merkityksellisyyttä ja tunnearvoa.

5) Tai mitä jos valitsisi jonkin oman hyllyn vielä lukemattomista kirjoista? Ainakin kirja on omasta mielestä ollut lukemisen arvoinen ja au­tiolla saarella ei enää voi lykätä lukemista väittämällä, ettei siihen ole aikaa…

Muutama vuosi sitten olin perheen kanssa Amsterdamissa, ja missäpä muuallakaan kuin kirjakaupassa. Ennen kassoja pöydällä oli paketoituja kirjoja, mahdollisuus ostaa itselleen yllätykseksi kirjalahjapaketti, jonka sisältöä ei tiedä. En nyt ole varsinaisesti kaikkien yllätysten ystävä, mutta riittävän utelias ottamaan tämän kokoisen riskin kuitenkin. Hotellihuoneessa paketista kuoriutui Jerome K Jeromen klassikkokirja Three Men And a Boat. Varsin sopiva valinta autiolle saarellekin.

Lukusuositukset:

Joel Haahtela: Jaakobin portaat (Runollista, kaunista, lumisateista.)

Jonathan Franzen: Crossroads (Franzenin tapa kuvata ihmissuhteita on yhtä aikaa rehellinen, suora ja ymmärtävä.)

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni (Lyhyt, mutta varsin vaikuttava kirja, ei vailla poliittista ulottuvuutta.)