Kolumnit

Kirsi Pihan kirjallisuuskolumni: B = Baarikärpänen törmää feministiin

Mitä jos naisille ja miehille muodostuu eri kirjallisuuden kautta erilaiset käsitykset parisuhteesta, rakkaudesta ja romantiikasta ja sitä kautta toisiinsa vaikeasti sopivat odotukset? kysyy Kirsi Piha.
Teksti: Kirsi Piha

Parisuhteessa on valuvika ja se on kirjallisuuden syy. Siinä missä teinityttöinä tankkasimme Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli -kirjaa (tai Brontën sisaruksia), lukivat pojat kiihkoissaan rohkeaa Charles Bukowskin Naisia (tai seikkailuromaaneja). Törmäyshän siitä ennemmin tai myöhemmin syntyy. Bukowskin innoittamana voi esimerkiksi kuvitella, että nainen vetää johtopäätöksiä miehen seksuaalisesta innokkuudesta asunnon siisteyden mukaan: mitä sottaisempi, sen parempi. Yritä sitten myöhemmin puhua vessanpöntön kannesta.

Mitä jos naisille ja miehille muodostuu eri kirjallisuuden kautta erilaiset käsitykset parisuhteesta, rakkaudesta ja romantiikasta ja sitä kautta toisiinsa vaikeasti sopivat odotukset? Bukowski haluaa ryypätä ja panna, se on aitoa rakkautta! De Beauvoir haluaa keskustella, analysoida, rakastella. Ja jokainen Brontënsa lukenut tietää, että kärsimys vasta on rakkautta!

Todellisessa elämässä Bukowski sanoo pitävänsä naisista, mutta haluaa pitää sielunsa omanaan. De Beauvoir taas elää epäkonventionaalisessa parisuhteessa sitoutumiskammoisen kanssa, mutta kirjoissaan paljastaa haavoittuvaisuutensa, pelkonsa ja tyytymättömyytensä. De Beauvoir haluaa olla kapinallinen, mutta kaipaa romantiikkaa, ajatusta siitä, että on jonkun ainoa valittu. Bukowski hyppää sylistä syliin eikä herätessään ole ihan varma kenen makuuhuoneessa aamulla oksentaa. Siinä missä de Beauvoir hakee sielujen yhteyttä, Bukowski pelkää sitä. Brontën sisarukset eivät lopulta tainneet saada sen enempää romanttista rakkautta kuin seksiäkään. Kun odotukset ja ideaalin rakentaa riittävän korkealle, ei enää kelpaa todellisuus lainkaan.

Simone de Beauvoir oli hämmästyttävän tarkka ja terävä nero, joka turhaan jäi Sartren ja tämän parisuhdekäsityksen vangiksi. Sartre halusi pitää itsensä vapaana ja teoretisoi Simonen pään pyörälle. De Beauvoir loi historiallisia kirjoituksia kuten Toinen sukupuoli, joka paljon puhuvasti käsittelee naista miesodotusten mukaan, aina suhteessa toiseen. Esikoisromaani Kutsuvieras on hengästyttävä rakkauselämän kuvaus, jossa ylimpänä ihanteena, parisuhteen odotuksena, pidetään vapautta, joka johtaakin tiukempaan mielen vankilaan, kolmiodraamaan ja monimutkaisiin tunnetiloihin, joita mies ja nainen eivät yhdessä jaa. Odotukset ja ihanne ovat lopulta erilaiset.

Siinä missä Beauvoir älyllistää, Bukowski, tuo likainen realisti, ruumiillistaa: ”Joskus vain täytyy pissata käsienpesualtaaseen.”

Mitä jos meidän pitäisi lukea enemmän kirjoja ristiin? Miehiä moititaan usein siitä, että he eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja, mutta saman moitteen voi ehkä kohdistaa naisiin. Usein miehiä patistetaan naiskirjallisuuden pariin siksi, että se osoittaisi arvostusta. Mutta mitä jos paras lopputulos onkin arvostuksen sijaan ymmärrys?

Tuntuuko epätodelta yleistykseltä? Ihmisethän ovat yksilöitä, parisuhteet sen mukaisia. Totta kai. Tiukassa odotukset silti ovat. Jokaisessa romanttisessa komediassa on keskellä elokuvaa väärinkäsitys, joka yleensä aina liittyy vääriin odotuksiin. Eikä välttämättä perinteisestä stereotyyppisestä näkökulmasta. Virginia Woolfin Orlando seikkailee eri vuosisatojen mies/naisodotusten keskellä välillä miehenä, välillä naisena.

Jokaisessa romanttisessa komediassa on keskellä elokuvaa väärinkäsitys, joka yleensä aina liittyy vääriin odotuksiin.

Kirjassaan A Lover’s Discourse Roland Barthes yrittää luoda meille ymmärrystä rakkaudesta ja odotuksista. Päähenkilö kokee rakkauden ja yrittää luoda yhteyttä suhteessaan. Ongelmana on idealisoitu kuva, siis odotus, rakastetusta. Lopulta ”opetus” taitaa olla se, että ainoastaan omia odotuksiaan ja itseään voi muuttaa. Yhteinen kieli on siihen ehkä ratkaisu? John Tierneyn ja Roy Baumeisterin kirjan The Power of Bad mukaan saman sukupuolen parisuhteissa on vähemmän erilaisiin odotuksiin liittyviä ongelmia. Samat kirjat? Bukowskia lukemaan siitä!

Kirjasuositukset:

Berlin, Lucia: Siivoojan käsikirja I ja II sekä Ilta paratiisissa. Loistavaa, suoraa ja reteää tarinaa elämästä.

Barnes, Julian: Kuin jokin päättyisi ja Levels of Life. Julian Barnes kirjoittaa hauskasti, mutta herkästi ihmisenä olemisesta.

Beauvoir, Simone de: Mandariinit, All Men are Mortal, Toinen sukupuoli

Brodsky, Joseph: Veden peili. Älä matkusta Venetsiaan lukematta tätä. Toistan: Älä matkusta Venetsiaan lukematta tätä!

X