Kirsi Pihan kolumni: Ilman uteliaisuutta elämässä ei ole mitään – ja kirjojen lukeminen kasvattaa uteliaisuuskykyä

Uteliaisuus saa voittamaan pelon ja pitää ihmisen elämässä kiinni. Kirjojen lukeminen on hyvä tapa treenata omaa uteliaisuuskykyään ja välttää nukkuva, puolikuollut elämä, Kirsi Piha kirjoittaa.

Hankimme muutama vuosi sitten katukoiran Romaniasta. Se pelkäsi kaikkea niin paljon, ettei suostunut melkein viikkoon liikkumaan mihinkään. Se kannettiin ulos ja taas sisään. Koira ei ole sylikoirakokoa. Edes ruoka ei houkuttanut koiraa liikauttamaan itseään, vaikka juustopaloja ripoteltiin ympäri kotia.

Lopulta koiran pelasti uteliaisuus. Uteliaisuus on niitä harvoja asioita, jotka voittavat pelonkin.

Uteliaisuus on niitä harvoja asioita, jotka voittavat pelonkin.

Uteliaisuutta voi myös opetella. Parhaimmillaan kirjallisuus kasvattaa uteliaisuuskykyä, se antaa rajattomat mahdollisuudet kuvitella. Mitä jos vaikkapa poika suuttuu ja päättää muuttaa asumaan puuhun, luo kokonaisen elämisen verkoston puiden latvoihin levittäytyen perheen puutarhasta metsiin, puusta puuhun loikkimalla? Mitä jos siihen tykästyy niin paljon, että ei halua sieltä pois ja järjestää sosiaalisen elämänsäkin niin, että tämä epätavallinen elämisen muoto on mahdollista erakoitumatta? Mikä voisi saada paronin enää maahan?

Ei mikään, toteaa Italo Calvino kirjassaan Paroni puussa. Se kertoo huumorin sivussa vakavaa tarinaa erilaisuudesta, ihmisistä, jotka kulkevat omia polkujaan ja siitä, kuinka muu maailma siihen suhtautuu. Onko se muilta pois, jos joku päättää asua puussa? Miksi se sitten ärsyttää niin paljon, että jos 250 vuotta sitten olisi ollut Twitter, se olisi täynnä vihapuhetta?

Calvino on loistava kirjailija. Mutta sellainen, johon pitää suhtautua jo lähtökohtaisesti uteliaana, tutkien. Joku voi nähdä vain älytöntä pintaa, mutta tekstistä löytyy aina vahva sanoma.Mitä jos nostaisin vielä kierroksia ja väittäisin, että uteliaisuus on elinehto?

Miguel de Cervantesin Don Quijote on esimerkki siitä, kuinka uteliaisuus voi pitää ihmisen jopa elossa. Don Quijote on jo vanhoilla päivillään oleva romanttisten tarinoiden ystävä, joka päättää ryhtyä ritariksi, pestaa itselleen aseenkantajaksi naapurin hölmöläisen ja lähtee järjettömään seikkailuun. Ritarille nauravat naurismaan aidatkin, mutta itse tämä näkee tilanteen toisin ja saa seikkailusta merkitystä. Kun sitten hänet viimein painostetaan kotiin lepäämään, ei kestä kauaa, kun tulee kuolema. Kun elämässä ei ole uteliaisuutta ja seikkailuja, ei siinä oikeastaan ole enää mitään. Voi yhtä hyvin pysyä paikallaan ja menehtyä.

Joskus tarvitaan jonkun uteliaisuutta, jotta historia ja erityisesti ihminen sieltä voi herätä eloon. Minna Canth on tuttu lähinnä parista vähän kliseiseksi muodostuneesta sitaatistaan. Muutaman novellin lukeneena en ole ollut erityisen vaikuttunut.

”Minna oli luonnonilmiö joka ei noudattanut lakeja, sähikäinen ja pallosalama. Juuri kun hänet oli oppinut tietämään, hän olikin eri ja väisti määritelmiä.” Näin kirjoittaa Canthista Minna Rytisalo kirjassaan Rouva C ja onnistuu loistavasti sytyttämään kiinnostuksen Minna Canthiin ihmisenä.  Saman teki Helene Schjerfbeckille Rakel Liehu ja Eino Leinolle ja  L. Onervalle Hannu Mäkelä.

Uteliaiden ja luovien joukkoon kuuluu myös Michael Cunningham, joka on tunnetuin kirjastaan Tunnit, josta löytyy toive: ”Kuinka suurenmoista saattaisikaan olla jos olisi vailla merkitystä. Kuinka suurenmoista saattaisi olla jos olisi vailla huolia tai kamppailua tai epäonnistumisia.”

Epämukavuus on oleellinen osa uteliaisuutta, mutta samalla se on iso osa elämän merkityksellisyyttä.

Epämukavuus on oleellinen osa uteliaisuutta, mutta samalla se on iso osa elämän merkityksellisyyttä. Minna Rytisalon Rouva C kuvaa sitä näin: ”Aina on epäjärjestystä, keskeneräisyyttä, asiat sinne päin ja suunnilleen, jokin katastrofi elettävänä tai nurkan takana, mitään rauhan aikaa ei koskaan tule, ei sitä hetkeä että voisi levätä ja huokaista että kaikki on valmista ja kaikki on nyt.”

Hyvä elämä ei pidä kiinni järjestyksestä vaan ruokkii uteliaisuutta.  Sitä kautta voi päästä siihen Canthin toivomaan: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” Ei se itsestään tule.

Kirjasuositukset

Calvino, Italo: Paroni puussa, Koko kosmokomiikka tai Jos talviyönä matkamies

Camus, Albert: Sivullinen

Carrère, Emmanuel: Viikset

Cervantes, Miguel de: Don Quijote (uudempi suomennos vuodelta 2013 on loistava)

Chödrön, Pema: Ihan mikä tahansa kirja tältä gurujen gurulta kelpaa, mutta suomeksi ainakin Pelosta vapauteen

Cunningham, Michael: Tunnit

Rytisalo, Minna: Rouva C