Kirsi Pihan kolumni: Joko saa valita lomakirjapinon? Kolme parasta tapaa löytää uutta luettavaa

Some, Google ja tapaamasi ihmiset – nämä ovat parhaat lähteet, jos etsit uutta hyvää luettavaa, Kirsi Piha kirjoittaa.

Kirjailija Helmi Kekkonen suositteli Instagramissa Marie Aubertin kirjaa Mikään ei voisi olla paremmin, kävin hankkimassa kirjan samana päivänä, ja iltaan mennessä se oli jo luettu. Päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki muistutti sosiaalisessa mediassa Elina Hirvosen ja Ujuni Ahmedin kirjasta Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin, latasin sen äänikirjana, Ujuni Ahmed lukee sen itse, aloitin kuuntelun vähän aikaa sitten.

Jossain lehdessä mainittiin Riitta Konttisen kirja Anni Swanista; Tarinankertoja – Anni Swanin elämä. Se odottaa nyt kesää ja lomaa Etelä-Savossa, samoissa maisemissa, joissa Swan ja miehensä Otto Manninen viettivät kesänsä. Vivian Gornick oli tipahtanut kokonaan tietoisuudestani, mutta löysin hänet onneksi, kun ystäväni suositteli kirjaa Toisissamme kiinni. Ostin saman kirjan myös tyttärelleni ja äidilleni. Ajattelin, että se voisi olla hyvä yhteinen luettava. Joskus asioista saa puhuttua kirjojen avulla suoremmin.

”Ajatus kaikista kiinnostavista kirjoista ennen lukemista on vähän kuin nousuhumala.”

Kun luen lehtiä, skrollaan sosiaalista mediaa (erityisesti Instagram tuntuu olevan tässä hyvä) tai juttelen ihmisten kanssa, teen muistiinpanoja uusista kirjoista. Amazonin ostoskori on koko ajan odottamassa ja äänikirjoja on aina ladattu valmiiksi. Kun loma lähestyy, tunnen kihelmöintiä. Joko nyt saa valita lomalle lähtevät kirjapinot? Ajatus kaikista kiinnostavista kirjoista ennen lukemista on vähän kuin nousuhumala; euforinen tila, joka johtuu siitä kaikesta, mitä kohta tulen kokemaan.

Joskus joku on sanonut, että ihmiset, jotka lukevat kirjoja, eivät osaa elää vaan imevät fiktiivisistä tarinoista muutoin tapahtumaköyhään elämäänsä jännittävää sisältöä. Itse uskon ennemmin siihen, että ihmiset, jotka lukevat kirjoja, ovat loppumattoman uteliaita elämälle, erilaisille näkökulmille, kohtaloille ja elämäntarinoille.

Mistä siis löytäisin seuraavan uteliaisuuden kohteen?

Kolme parasta tapaa löytää uutta luettavaa ovat:

1) Sosiaalinen media. Somea voi inhota monesta syystä ja se saattaa niellä elämästä liian suuria paloja, mutta samalla se muodostaa hyvän verkoston vaikuttajia, kiinnostavia lukijoita, joilta voi saada inspiraatiota. Etsi Instasta esim. #bookstagram tai #kirjagram.

2) Netti. Googlaamalla vaikkapa ”Jonathan Franzen + similar” voi löytää ihan uusia kiinnostavia nimiä. Goodreads, Bookbub.com ja whichbook.net ovat kaikki sivustoja, joista löytyy viihdyttävässä muodossa uutta luettavaa.

3) Ihmiset. ”Mitä luit viimeksi ja miksi?” on paljon kivempi tapa tutustua toiseen kuin kysyä, mitä tämä tekee ammatikseen.

”Kirjoissa viimeinen lause on aina yhtä aikaa helpottava ja kaihoisa.”

Hyvä lukija, aakkoset on käyty läpi, elämää on tarkasteltu A:sta Ö:hön kirjojen ja lukemisen näkökulmasta ja kautta. On aika sanoa näkemiin. Kirjoissa viimeinen lause on aina yhtä aikaa helpottava ja kaihoisa. Toisaalta tuntuu siltä, että homma on hoidettu, loppuratkaisu tiedetään ja voi siirtyä seuraavaan. Toisaalta taas jää vähän vielä siihen maailmaan, jonka pisteeseen päättää. Näin minullakin. On ollut ilo viettää kanssanne tämä noin kaksi ja puoli vuotta kirjojen parissa. Kiitos palautteesta ja kirjakeskustelusta, joka tästä on sukeutunut.

Kazuo Ishiguron romaanissa Ole luonani aina (loistava, kauhea, herkkä ja ankara kirja ihmisyydestä) on yksi hienoimpia ja samalla haikeimpia kirjallisuudessa olevia loppulauseita. Ishiguron sanoja lainaten: ”Minä vain odotin hetken, ja käännyin sitten takaisin autolle lähteäkseni ajamaan sinne, minne minun oli määrä mennä.”

Jos haluat minusta lukuseuraa vastakin, tervetuloa sinne, minne seuraavaksi menen. Levotonlukija.fi on blogini lukemisesta ja kirjoista, ja myös Instagramissa luetaan @kirsipiha.

Kirjasuositukset:

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki (Mikä mahtava tapa yhdistää kaupunki ja ystävyys teemoina toisiinsa.)

Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin (Kirjan raa’an rehellinen tunnelma on pitkään läsnä.)

Viola Davis: Finding Me (Tarina, jota ei näe päältäpäin tähtipölyn alta ja joka juuri siksi on tärkeä. Kannattaa kuunnella äänikirjana, Davis lukee sen itse.)