Kirsi Pihan kolumni: Kirjahamsteri rakentaa itselleen turvallista pesää, jossa lukeminen ei voi loppua

Hamstraan kirjoja hullun lailla, vaikka tiedän sen epätrendikkääksi. Minimalismia voi kuitenkin harjoittaa muuten kuin suhteessa materiaan, Kirsi Piha kirjoittaa.

Kävin kirjakaupassa. Ahdinkoni kasvoi kuudella teoksella. Surffasin Amazon.comissa. Kotiin tuli iso pahvilaatikollinen kirjoja. Kun käyn matkoilla, linnoittaudun paikallisen kirjakaupan hyllyjen väliin lopputuloksena kolme kiloa painavampi matkalaukku tullessa kuin mennessä.

Ymmärrän tilanteeni vakavuuden: luettavan määrä kasvaa koko ajan, vaikka luen kuin hullu. Rakastan Tove Janssonia, mutta en todellakaan kulje ”kevyin kantamuksin”. Sen sijaan käyttäydyn enemmän kuin Veikko Huovisen hamsteri: rakennan itselleni turvallista pesää, jossa lukeminen ei ainakaan koskaan voi loppua, tuli sitten tuuli tai tuisku.

Luen Huovisen Hamsterit joka syksy uudelleen. Ymmärrän sen olevan parodia hamstraamisesta. Siitä kuinka ihminen tekee itsensä naurettavaksi hankkimalla lisää ja lisää vaikka kaikkea on jo tarpeeksi. Parodia siitä, kuinka kuvittelee tekevänsä maailman täydelliseksi ja turvalliseksi materialla, oli kyse sitten kirjoista tai kuivalihasta. Ymmärrän, kuinka epätrendikästä hamstraaminen juuri nyt mariekondojen keskellä on. En kuitenkaan voi itselleni mitään.

Tulen hamstraajien suvusta.

Kun mummi kuoli, siivosin hänen kotinsa, josta löytyi muun muassa 158 viilipurkkia, käytön jälkeen kauniisti pestyinä ja omalle hyllylleen sijoitettuina. En ehkä kerää viilipurkkeja, mutta mitä kirjoihin tulee, olen maksimalisti. Tulen jättämään jälkeeni järkyttävän määrän pölyistä kellastunutta paperia kansien välissä.

Kyse on siis sietämisestä, siitä, että kaikkea ei tarvitse muuttaa. Suhtautumisen minimalismia.

Minimalismi voi olla kuitenkin jotain muutakin kuin materiaan tai sen vähentämiseen perustuvaa filosofiaa. Tätä, laajempaa näkemystä elämiseen edustaa Kyle Chayka kirjassaan The Longing for Less – Living with Minimalism. Kirjan minimalismi koskee ihmisen suhtautumista maailmaan ja sen menoon. Mitä jos ihminen suhtautuisi minimalistisesti siihen, kuinka muut elävät elämäänsä, ovat ja tekevät asioita. Tällainen minimalismi on suvaitsevainen ja hyväksyvä elämäntapa. Elämänvirrassa annetaan mennä eikä olla sodassa maailman ja muiden ihmisten sotkuisuutta vastaan tarkoituksena ”parantaa” kaikki sopimaan omaan filosofiaan. Kyse on siis sietämisestä, siitä, että kaikkea ei tarvitse muuttaa. Suhtautumisen minimalismia.

Samasta puhuu Merete Mazzarella kirjassaan Emmekö voisi elää sovussa. Eikä tämä suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että vaietaan tärkeistä asioista, mutta ehkä kuitenkin sitä, että ihan kaikesta ei ole pakko olla jotain mieltä.

Kirjailija voi tyyliltään olla minimalisti tai maksimalisti. Jari Tervo kirjoittaa lauseita, jotka on riisuttu kaikesta turhasta, mutta sisältävät niin paljon, että on pakko pysähtyä pohtimaan. Joel Haahtelakin on jonkinlainen minimalisti. Kirjat ovat näennäisesti pieniä, mutta merkityksiltään ja tunnelmaltaan tiheitä. Haahtela on kertonut ihailleensa Raija Siekkistä, ja tyylissä näkyy samaa.

Peter Høeg taas ei ole minimalistia nähnytkään. Jokaisessa kirjassa tapahtuu niin monella tasolla kaikkea, että on kuin katsoisi sirkusnäytöstä. Sama koskee Haruki Murakamia. Lukekaa vaikka Kafka rannalla. Murakamin Suomen sukulainen voisi olla Pasi Ilmari Jääskeläinen.

Parhaimmillaan kirja kertoo jotain ilman, että se suoraan luettelee, opettaa tai osoittaa.

Romaanikirjailijan minimalismi voi näkyä myös toisella tavalla. Parhaimmillaan kirja kertoo jotain ilman, että se suoraan luettelee, opettaa tai osoittaa. Siinä missä Joel Haahtela esimerkiksi upottaa psykologian kauniiseen ja herkkään tarinaan, Siri Hustvedt lyö lukijaa psykologian teorioilla päähän. Osoittelu, teoriat ja oman osaamisen näyttäminen ei ole minimalismia eikä maksimalismia, se saattaa olla vain rasittavaa.

Niin kauan kuin maailmassa on hamstereita, on maailmassa kirjojakin. Niitä me voimme sitten vaihtaa keskenämme, kantaa laukuissamme ja täyttää niillä olohuoneemme siinä missä kirjaminimalistit joko eivät lue tai lukevat älylaitteiltaan sinisen valon turmeluksessa. Olen päättänyt suhtautua tähän minimalistisesti. Tehköön jokainen mitä haluaa.

Kirjasuositukset:

Ritva Hellsten: Raija. Sisaren kirjoittama kirja kirjailija Raija Siekkisen viimeisestä vuodesta, kaunis ja surullinen.

Jane Austen: Järki ja tunteet. Uusi suomennos kirjasta juuri ilmestynyt.

Curtis Sittenfeld: Rodham. Millaista Hillary Clintonin elämä olisi ollut, jos tämä ei olisi vastannut Bill Clintonin kosintaan myönteisesti? WSOY toivottavasti suomentaa tämänkin Sittenfeldin pian.