Kolumnit

Kirsi Pihan kolumni: Lukutavoitteeni on 3 + 1 kirjaa viikossa – se estää minua haaskaamasta liikaa aikaa someen

Miksi liikunnalle on luontevaa asettaa määrällisiä tavoitteita, mutta lukemisen kohdalla sellainen tuntuu epäilyttävältä ja typerältä?  Minulla on ollut jo vuosikymmeniä lukemisen viikkotavoite, ja se on ohjannut ajankäyttöäni terveeseen suuntaan, Kirsi Piha kirjoittaa.
Teksti: Kirsi Piha

Ilahduin löytäessäni uuden lukemisesta kertovan kirjan: Read to Lead. Erityisesti johtavassa asemassa olevien ihmisten pitäisi lukea paitsi ammattiin liittyvää bisneskirjallisuutta tai bisneskirjoiksi naamioituneita self help -kirjoja, myös ja erityisesti fiktiota. Fiktion vaikutus esimerkiksi siihen, kuinka ihminen osaa arjessaan samaistua muiden ihmisten sisäiseen maailmaan tai olosuhteisiin ja erilaisuuteen, on valtava. Kirjan alaotsikko kuitenkin tökki pahasti: The Simple Habit that Expands your Influence and Boosts your Career. Eikö tällainen suoraviivainen hyötynäkökulma tunnu lukemisen osalta väärältä? Lukeminen ja kirjathan ovat nautinto itsessään, eivät vain väline johonkin.

Onko tavoitteellisuus lukemisessa sitten huono asia?

Olen aina ollut kova lukemaan siksi, että haluan ymmärtää enemmän ja toisaalta nautin lukemiseen liittyvästä syvästä läsnäolemisen tunteesta. Oikein vetävää kirjaa lukiessa saattaa muutaman tunnin jälkeen hämmästyneenä nostaa päänsä kirjasta ja huomata olevansa kotonaan eikä esimerkiksi Donna Leonin Venet­siassa, antiikin Kreikassa tai osapuolena jossain mahdottoman monimutkaisessa ihmissuhteessa Venäjällä. Lukeminen on maailman ja ihmisen mielen ymmärrettäväksi tulemista, ja se on nautinnollista.

”Lukeminen vaatii viitseliäisyyttä ja sitkoa.”

Elämässä on kuitenkin jaksoja, jolloin lukeminen saattaa jäädä muiden asioiden jalkoihin. Siihen ei aina ole keskittymiskykyä tai ei vain löydy riittävän pitkää yhtäjaksoista aikaa, jotta voisi uppoutua kirjaan. Aika on siitä ärsyttävä kaveri, että se luiskahtaa helposti käsistä, jos ei mieti, mitä sillä oikein haluaa tehdä. Jos ei ole tarkkana voi huomata tuntikausien Netflix-maratonin jälkeen olevansa varsin hyvin ajan tasalla kaikista mahdollisista sarjoista, mutta lukemattomien kirjojen pino kasvaa. Lukeminen vaatii viitseliäisyyttä ja sitkoa. Niitä asioita, joita väsyneenä työpäivän jälkeen on niukasti jäljellä. Ja niin aika lipsahtaa taas johonkin muuhun.

”Aluksi lukutavoitteeni oli kaksi kirjaa viikossa.”

Vuosikymmeniä sitten tein sopimuksen itseni kanssa: laitan itselleni lukemisen viikkotavoitteen. Aluksi se oli kaksi kirjaa viikossa, sittemmin olen nostanut sitä nykyiseen: kolme kirjaa viikossa + yksi äänikirja. Tällä keinolla olen saanut huijattua itselleni lisää lukuaikaa, mikä on erinomainen asia. En ole tavoitteeni kanssa armoton, luenhan siksi, että haluan, en siksi, että on pakko. Mutta tavoite saa minut useammin pois aikaa haaskaavista ja myöhemmin henkistä krapulaa aiheuttavista toimista (lue some) lukemiseen, jota rakastan.

Jos tällainen tavoitteellisuus tuntuu typerältä, kehotan miettimään erilaisia päivittäisen liikunnan tuntitavoitteita, joiden ajatuksena on nostaa ihmisen kuntoa, jaksamista ja elämänlaatua. Typeriä? Olemme yhtä mieltä siitä, että fyysisen kunnon ylläpitäminen on hyvä asia ja siihen kannattaa suhtautua tavoitteellisesti. Psykiatri ja psykoterapeutti Juhani Mattila puhui Helsingin Sanomien artikkelissa taannoin uupumisesta. Sai­rausloman tai lääkkeiden sijaan ja rinnalle hän nostaa lääkkeeksi ”psykologisen treenaamiseen”. Fyysisen kuntoilun ja lihasten treenaamisen lisäksi tulisi olla psykologisen treenaamisen tavoitteita. Näihin voi kuulua vaikkapa kirjoittaminen tai kuvataide, musiikki ja kirjallisuus. Lukeminen on siis paitsi nautinto myös osa psykologista treenaamista. Ja kuten kaikessa treenaamisessa, tavoite motivoi liikkeelle niin lihakset kuin aivosolutkin.

”Aseta lukutavoite ja huomaa, kuinka ajankäyttö muuttuu lukemista priorisoivaksi.”

Read to Lead -kirjan tapa käsitellä lukemista ”tehdastyönä”, jossa opetellaan nopeammaksi ja tehokkaammaksi vieraannuttaa minua, vaikka kirjailijoiden kanssa olemmekin samaa mieltä siitä, että jos haluaa elää tyydyttävämmän elämän, käydä fiksumpia ja syvempiä keskusteluja ja kaiken kaikkiaan laajentaa omaa tapaa ajatella, kannattaa lukea. Kirja lupaa antaa vinkkejä, joiden avulla lukemisesta saa elämänmittaisen tavan. Tässä minulta yksi: aseta lukutavoite ja huomaa, kuinka ajankäyttö muuttuu lukemista priorisoivaksi.

Kirjasuositukset:

Jari Järvelä: Aino A (Loistava, Aino Aallon eläväksi tekevä ja näkökulmaa laajentava romaani.)

Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus (Yli 600 sivua, pakko lukea kerralla. Viihdettä, josta ei jälkeenpäin ehkä muista paljoa, mutta kivaa oli.)

Carlos Ruiz Zafón: Usvakaupunki (Rakastetun kirjailijan jäljelle jääneet novellit täynnä tunnelmaa.)

X