Kolumnit

Kirsi Pihan kolumni: Luonnosta on tullut meille pyhä, mutta miksi emme edelleenkään suojele sitä radikaalisti?

Ekokriisin myötä luonnon arvo silmissämme on noussut, mutta emme edelleenkään tee läheskään riittävästi säilyttääksemme sen. Henry David Thoreaun kulttiteos Waldenin lukeminen voisi opettaa meille tarvittavaa radikalismia, Kirsi Piha kirjoittaa.

Teksti:
Kirsi Piha

Ekokriisin myötä luonnon arvo silmissämme on noussut, mutta emme edelleenkään tee läheskään riittävästi säilyttääksemme sen. Henry David Thoreaun kulttiteos Waldenin lukeminen voisi opettaa meille tarvittavaa radikalismia, Kirsi Piha kirjoittaa.

Harva radikaaliksi itseään kutsuva on riittävän radikaali”, kerrotaan Henry David Thoreaun todenneen ystävälleen Ralph Waldo Emersonille, joka erehtyi väheksymään anarkismia itsekkäänä ja turhana.

Thoreau olisi meihin hyvin pettynyt. Emme ole vieläkään riittävän radikaaleja.

Walden ei ole paikka, kirja tai talo. Se ei ole vain yhden miehen kokeellinen projekti vaan se on mielentila. Mielentila, joka kuvastaa omin käsin tekemistä, luonnonmukaista elämistä ja mielenrauhaa. Waldenia käytetään bisnesartikkeleissakin metaforana itselle luonnollisesti sopivasta työstä, merkityksellisestä elämästä. ”Onko nykyinen työsi Waldenisi” kysyy bisnesvaikuttaja meiltä halutessaan kiinnittää huomiota siihen muodikkaaseen ”purposeen”.

Todellisuudessa tämä luonnonlämmin Walden on vain yksi ulottuvuus Thoreaun Waldenista. Kirja on pohjimmiltaan jotain muuta kuin moni päältä päin ajattelee.

”Puiden halaaminen alkaa olla puuhaa, jota ei tarvitse tehdä salaa kun kukaan ei näe.”

Walden on kiistatta taas ajankohtainen. Metsät, niiden merkitys hyvinvoinnille ja elinehto elämälle ymmärretään nyt syvästi. Puiden halaaminen alkaa olla puuhaa, jota ei tarvitse tehdä salaa kun kukaan ei näe. Luontosuhteesta ylipäänsä on tullut asia, josta puhutaan, josta on tullut tässä maallistuneessa maailmassa jotain pyhää, ja joka on muodostunut arvokkaammaksi luontokadon vuoksi. Kun jotain menettää, sen arvon alkaa konkreettisesti tuntea.

Eri puolilla maailmaa metsiin liittyy mystiikkaa ja praktiikkaa: on metsäjoogaa, metsäkylpyä ja metsäkokemukseen liittyvää elämyksellistä liiketoimintaa. Florence Williamsin äänikirjassa The 3 Day Effect käydään systemaattisesti ja tieteellisesti läpi, kuinka syvä luontokokemus vaikuttaa ihmisen mieleen ja mielenterveyteen. Kirjassa Shinrin-Yoku taas humanologi Quing Li perustelee puiden merkitystä ihmisen onnellisuudelle ja terveydelle.

Laura Dassow Walls kirjoittaa Thoreaun elämäkerrassa, A Life, kuinka Thoreau piti todennäköisenä, että pienikin muutos luontoon tekee ihmisen elämisen lopulta mahdottomaksi. Ihminen on riippuvainen luonnosta, ei sen hyödyntäjä. Elämän pitää olla harkittua, ihmisen tulee jatkuvasti pohtia toimintansa moraalisia vaikutuksia. Harmillisesti me emme toimineet kuten Thoreau toivoi. Nyt tiedämme seuraukset myös todistetusti.

Walden onkin pohjimmiltaan muutakin kuin ylistys luonnolle ja luonnonmukaisuudelle. Se on anarkistinen teos elämästä, joka on kestävää, muuttaa luontoa mahdollisimman vähän, ja on irrallaan vallitsevasta yhteiskunnasta, joka perustuu vaihdannalle ja palkkatyölle. Se on vapaan ihmisen manifesti. Thoreau oli sielultaan anarkisti. Monimutkaisessa elämässä, jossa jos kello hajoaa, emme osaa itse tehdä sille mitään, meitä ehkä kiehtoo yksinkertaisempi elämä, jossa nikkaroimme omat huonekalut ja keräämme syötävän metsästä.

Thoreau on siitä jännittävä hahmo, että monenlaiset ihmiset samaistuvat häneen: joku luonnossa kulkemiseen, toinen anarkismiin ja kolmas profetiaan. Voi olla, että kuten monen kirjailijan ja kirjan kohdalla, luemme Walden-kirjaa eriväristen silmälasien läpi. Tämä ristiriitainen anarkisti, naturalisti, verojen vastustaja, kehityksen kriitikko ja filosofi Henry David Thoreau oli mm. sitä mieltä, että kun ihmiskunta kehittyy, ei kukaan enää ole niin brutaali, että söisi eläimen lihaa. Samalla tavalla kuin emme syö ihmistäkään, emme syö tulevaisuudessa muita eläviä olentoja. Nyt, yli 150 vuotta myöhemmin, voimme todeta Thoreaun olleen optimisti.

Mutta ehkä valoa silti näkyy tunnelin päässä? Ehkä huomattavin ja samalla innostavin asia Waldenissa on kuitenkin se, että Thoreau ei tyytynyt pieniin muutoksiin, pragmatismiin ja saarnaamiseen, ei pelkkään luonnon rakastamiseen ja pehmeisiin, pörröisiin ajatuksiin metsistä. Walden on oppitunti siitä, kuinka sietää epämukavuutta periaatteen vuoksi. Eräänlainen anarkismin käsikirja, ei vain huokailun ja unelmoinnin kohde. Mikä siis on Waldenisi?

Lukusuositukset:

Haruki Murakami: Vieterilintukronikka (Ihmeellinen, kummallinen, vinksallaan oleva mielikuvitusmaailma, jonka Antti Valkama suomentaa loistavasti)

Pirkko Saisio: Passio (Iloitteleva, rento ja koukuttava romaani mestarilta)

Matt Haig: Poika nimeltä joulu (Ihana lasten joulukirja, joka aikuisenkin kannattaa katsoa myös elokuvana Netflixistä.)

Kirsi Piha

Kirsi Piha käsittelee kaikkea oleellista elämästä lukemisen ja kirjojen kautta.

X