Kolumnit

Kirsi Pihan kolumni: Rakastavaiset, lukekaa sängyssä toisillenne ääneen – se on sekä seksikästä että turvallista

Älylaitteiden aikana kirjan lukeminen sängyssä kannattaa monessakin mielessä. Kirja voi tuoda sikeät unet, toimia romantiikan sytykkeenä tai molempia näistä, Kirsi Piha kirjoittaa.
Teksti: Kirsi Piha

Olen alun perin tutustunut nykyiseen mieheeni lukemalla hänestä lehtijutun, jossa hän kertoo päivästään. Tämän työ­narkomaanin päivä oli hengästyttävän raivostuttava kertomus, jossa millekään elämä-tyyppiselle asialle ei tuntunut olevan mitään tilaa. Päivä kuitenkin loppui Märta Tikkasen kirjan lukemiseen. Joskin mies nukahti kesken lukemisen.

”Oura ei kiitä meitä rakastelemisesta vaan riittävästä rem-unesta.”

Unen tärkeydestä puhutaan paljon. Riittävä uni on välttämätöntä aivojen ja kehon palautumiselle. Sanotaan, että kuusi tuntia on kriittinen raja: pienemmillä unilla kasvavat riskit muistikatkoksiin, sydänkohtauksiin, korkeaan verenpaineeseen ja heikompaan immuunipuolustukseen. Unen puute tekee meistä yhtä holtittomia kuin alkoholin juominen (mutta silti hortoilemme ratin takana väsyneinä). Vastaiskuna olemme ryhtyneet mittaamaan unen kestoa ja laatua ja vertaamaan sitä omaan valmius- ja stressitasoon. Me olemme valmiita jättämään viinilasillisen juomatta ja raskaan aterian syömättä, jos se mahdollistaa paremmat unet. Jos pitää valita seksin ja unen välillä, me yhä useammin valitsemme unen. Oura ei kiitä meitä rakastelemisesta vaan riittävästä rem-unesta.

Unen jahtaamisesta tulee pahimmillaan ahdistavaa ja suorittavaa, kun joka aamuinen unen tarkkailu tuo vain epäonnistumisen tunteita: tässäkään ei onnistu. Moni, joka nyt saarnaa nukkumisen vallankumouksesta, on ensin tehnyt miljoonaomaisuuksia mielettömällä työtahdilla ja pyörtymällä työhuoneeseensa uupumuksesta. Kuten vaikkapa Arianna Huffington. Hän vetää nykyään yritystä nimeltä Thrive Global, joka saarnaa kukoistuksen oppeja meille tavallisille ihmisille. Joskus unipassionistit voivat tuntua melkoisilta hurskastelijoilta, kun ruuhkavuosissa yrittää jotenkin selviytyä päivästä toiseen…

On kuitenkin yksi helppo tapa parantaa lepoa: kännykkä piiloon ja kirja käteen. Älypuhelin laulaa seireenilauluaan tavalla, jota on melkein mahdotonta vastustaa. Hyvien unien näkökulmasta puhelin on tuhoisa: vuorokausirytmi sekaantuu näytön valosta, skrollaaminen nostaa helposti vireystilaa ja nukahtaminen vaikeutuu. Ja kukapa meistä ei olisi ennen nukahtamista vain hetkeksi eksynyt someen huomatakseen ”hetken” päästä, että kello on yli puolen yön; unet jäävät taas lyhyiksi. Toisin kuin vuorovaikutteinen sosiaalinen media, kirja ei pakota vastaamaan, väittämään tai ottamaan kantaa. Tarinaa kerrotaan turvallisesti, se etenee ilman omaa hallintaa. Siihen voi tuudittautua.

Sussexin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lukeminen toimi paremmin stressiä vähentävästi kuin vaikkapa musiikin kuunteleminen tai iltakävely. Ja mikä parasta: kuusi minuuttia lukemista riitti poistamaan koetun stressireaktion. Kuusi minuuttia! Jopa mieheni pystyy Märta Tikkasensa kanssa siihen!

Mutta käykö mikä kirja tahansa? Ottaako kiihdyttävän, viihdyttävän vai rauhoittavan?

”Ajatus siitä, että iltalukemiseksi kannattaa valita tylsä kirja, ei pidä paikkaansa.”

Pienen kenttätutkimukseni kautta käy selväksi, että yleinen ajatus siitä, että kannattaa valita mahdollisimman tylsä kirja, ei pidä paikkaansa. Iltalukemisesta kannattaa rakentaa tapa ja jotta tapa olisi myönteinen, myös kirjan pitää olla kiinnostava. Tutkimusten mukaan myös rentoutumisen näkökulmasta tarinan tulee olla riittävän kiinnostava, että mieli uppoutuu siihen ja keho pääsee rentoutumaan. Toisaalta ei niin kiinnostava, että vasta puoli kahdelta aamuyöstä kääntää viimeisen sivun… Ja vanhanaikaista tai ei, iltalukemiseen paperikirja toimii paremmin kuin elektroniset laitteet.

Entä sitten mieheni ja Märta Tikkanen? Kuinka lukea sängyssä niin, että ei nukahda kesken kaiken?

Lukemalla ääneen. Romanttisissa elokuvissa pariskunta lukee sängyssä toisilleen ääneen. Kokemuksesta voin kertoa, että se on juuri niin romanttista kuin miltä vaikuttaa. Ääneen lukeminen on yhtä aikaa seksikästä ja turvallista. Mieheni on lukenut minulle niin lyhyitä novelleja kuin kokonaisia romaanejakin (ei toki kerralla). Paras tähän asti on kuitenkin ollut Veikko Huovisen Hamsterit, jota luimme toisillemme vuoroiltoina. Ääneen lukiessa jopa Huovisesta tulee romanttinen valinta.

Lukusuositukset:

Hannu Mäkelä: Viiden minuutin juttuja (Levottomana aikana mieli taipuu ainakin viiden minuutin lukemiseen).

Ville Ojanen: Mielitekoja (Vetävästi kirjoitettu kirja kiehtovasta ihmisen mielestä).

Annastiina Heikkilä: Vapaus valita kohtalonsa (Älykäs tarina ystävyydestä, Ranskasta ja yhteiskunnan liikehdinnästä).

X