Kolumnit

Laura Honkasalon kolumni: Oletko jo kuullut jälkimasusta?

Naisilla pitäisi olla vapaus olla juuri sellaisia odottajia kuin haluavat. Jos ei koe omaa raskausvartaloaan seksikkääksi, niin ehtii sitä myöhemminkin, kirjoittaa Laura Honkasalo.
23.5.2019 Teksti: Laura Honkasalo

Riemastuin, kun Sussexin herttuatar Meghan ilmestyi ensimmäistä kertaa median eteen Archie-vauvan kanssa. Meghan ei mitenkään peitellyt jälkimasuaan. Myös Cambridgen herttuatar Catherine antoi jälkimasun näkyä, mutta hänellä oli pieni pömppö, kun taas Meghan näytti siltä, että oli edelleen raskaana.

Kun sain ensimmäisen vauvani, kukaan ei varoittanut jälkimasusta. Kuvittelin, että vauvan synnyttyä vatsa palautuisi kuten ilmapallo, josta päästetään ilmat pois. Näytin viikkokaupalla siltä, että olin edelleen raskaana. Hävetti. Tuntui, että olin varmasti tehnyt jotain väärin. Jos olisin tehnyt nuoresta saakka joka päivä sata vatsalihasliikettä, vatsa olisi varmasti palautunut kuten valokuvamalleilla, jotka poseeraavat viikko synnytyksen jälkeen bikineissä.

Ehdin iloita Meghanin luonnollisesta asenteesta noin viisi minuuttia, kun Twitter-feministit jo kävivät kuumana. Siinä ei ole mitään hienoa, että Meghanin vatsasta kirjoitellaan. Taas on naisen vartalo suurennuslasin alla, naisen vartaloa ei saa kommentoida kukaan muu kuin nainen itse, piste. Kritiikki tuntui hämmentävältä. Herttuatarhan oli itse valinnut sen linjan, ettei sullonut jälkimasuaan korsettiin tai muotoileviin alusvaatteisiin. Se oli kannanotto, mutta sitä ei saisi kommentoida.

Nykyään mallit ja filmitähdet esittelevät somessa kilvan paljaita raskausvatsojaan, mutta pitkään raskausvatsan tuominen esiin oli sopimatonta edes vaatteet päällä. Vanhoissa maalauksissa näkyy naisia, joilla on pienokainen sylissä, mutta harvemmin raskaana olevia naisia. Vaatetuksen tuli peittää raskaus mahdollisimman hyvin, eikä näkyvästi raskaana olevia naisia esimerkiksi valokuvattu. Raskaana olevat naiset käyttivät raskauskorsettia – ainakin paremmissa piireissä, korsetit olivat nimittäin arvokkaita vaatekappaleita.

Hollywoodin kultakaudella naispuolisten filmitähtien piti salata raskautensa ja jopa lapset. Televisioon raskaus tuli vuonna 1952, kun sekä Lucille Ball että hänen roolihahmonsa olivat raskaana. Jakso aiheutti skandaalin, mutta oli myös supersuosittu. Pian Elizabeth Taylor ja Jackie Kennedy esiintyivät julkisuudessa pitkälle raskaina. Vartalonmyötäiset raskausvaatteet tulivat tosin muotiin vasta 1990-luvun lopulla. Vuonna 2003 näyttelijä Kate Hudson edusti punaisella matolla iltapuvussa, vauvavatsa paljaana.

Nigerialainen kirjailija ja feministi Chimamanda Ngozi-Adichie sai esikoisensa vuonna 2016, median mielestä ”salaa”. Haastattelussa kirjailija sanoi iloisesti, että kaikki kaveritkaan eivät tienneet hänen raskaudestaan. Ngozi-Adichien mukaan nykynaisten pitää ”suorittaa” raskaana, mutta kukaan ei vaadi iseiltä samaa. Totta tuokin. Jos 1800-luvulla säätyläisnaisen piti piilottaa raskausmaha ja pysyä neljän seinän sisällä, nykyodottajaan kohdistuu erilaisia paineita. Odottajan pitäisi olla säteilevä ja onnellinen ja hoitaa palkkatyö yhtä tehokkaasti kuin ennen raskautta. Liikuntaa pitää harrastaa, mutta ei liikaa, eikä vääränlaista: maratonit ja ratsastus eivät sovi odottajalle.

1800-luvulla raskauden aikainen seksi nähtiin suorastaan vaarallisena – joidenkin asiantuntijoiden mukaan se voisi aiheuttaa lapselle jopa sielullisia vaurioita. Nykyodottajan pitäisi tuntea itsensä seksikkääksi. Raskaus ei ole mikään tekosyy jättää korkokenkiä kaappiin!

Naisilla pitäisi olla vapaus olla juuri sellaisia odottajia kuin haluavat. Jos ei koe omaa raskausvartaloaan seksikkääksi niin mitä sitten, ehtii sitä myöhemminkin. Kun odotin ensimmäistä lastani, hempeyden ja seesteisyyden paineet kävivät niin koviksi, että hurahdin täysillä kauhuleffoihin. Olin aina pelännyt kauhuelokuvia, mutta yhtäkkiä raskausaikana kauhu olikin ihanaa ja kutkuttavaa. Aloin myös lukea verisiä dekkareita. Nyt verta ja suolenpätkiä kiitos, ajattelin kun menin kirjastoon.

Samoin kuin jokaisen pitäisi saada olla sellainen odottaja kuin haluaa, meillä pitäisi olla oikeus tuntea niitä tunteita, joita tunnemme. Katson ja kommentoin Meghanin vartaloa, koska hänen luonnollinen jälkimasunsa on minusta hieno juttu. Videolla herttuaparin elekieli paljastaa söpösti tuoreiden vanhempien ilon ja suunnattoman epävarmuuden. En ollutkaan epänormaali oman jälkimasuni ja epävarmuuteni kanssa!

Lue myös

Suosittelemme