Kolumnit

Laura Honkasalon kolumni: Patukka ja penaali

Teksti:
Laura Honkasalo
Kuvat:
Istock

Millä sanalla te kutsuitte penistä 60-luvulla?” kyselin minua vanhemmalta sukulaiseltani, kun kirjoitin viimeisintä romaaniani Perillä kello kuusi. ”En minä tiedä”, nainen vastasi. ”Ei silloin puhuttu sellaisista asioista!”

Menneistä ajoista kirjoittaessa tuntuu melkein mahdottomalta käsittää, miten seksuaalisuuteen on suhtauduttu ennen seksuaalista vallankumousta, omasta seksipakkomielteisestä aikakaudestamme puhumattakaan.

Rahvaan parissa on tietysti puhuttu asioista reteästi (kuten kansanrunokokoelma Tupa ryskyi, parret paukkui riemukkaasti osoittaa), mutta naisen halu on aina herättänyt tyrmistystä ja hihittelyä. Ja herättää edelleen: vitsit kurkkuja hamstraavista vanhoistapiioista kiertävät, koska on se nyt vain niin koomista, että miehetön nainen tuntee kiimaa. Nuoren naisen pitää olla kuuma, mutta kukaan ei halua ajatella, että mummollakin voi olla eroottisia haluja. Vaimon pitää antaa koska vain, mutta sinkku ei saa juosta miesten perässä.

Tämänhetkinen lempisarjani on Masters of Sex, joka kertoo uraauurtavista seksitutkijoista William Mastersista ja Virginia Johnsonista, toki melkoisin taiteellisin vapauksin.

Masters ja Johnson mullistivat käsityksen naisen nautinnosta ja orgasmista, eikä tutkimustuloksia katsottu kaikissa piireissä hyvällä. Oltiin sitä mieltä, että jos naiset alkaisivat vaatia eroottisia nautintoja, perheet hajoaisivat.

Ehkäisypillerit tulivat markkinoille samoihin aikoihin. Mastersin ja Johnsonin teos Raportti ihmisen seksuaalisista reaktioista (suom. Mirja Rutanen) ilmestyi suomeksi 1967. Suomessa oli luettu myös ahkerasti van de Velden teosta Täydellinen avioliitto, sen fysiologia ja tekniikka (suom. Pekka Sävy). Sukulaisnainen kertoi lukeneensa kirjan kahden lapsen äitinä ja kauhistuneensa, miten vähän tiesi.

Masters ja Johnson todistivat, että klitoris on ainutlaatuinen, eikä mikään lilliputtikokoinen peniksen kopio, kuten aiemmin oli kuviteltu. Tuntuu häkellyttävältä, että ihmislaji on ollut olemassa kaksi miljoonaa vuotta, mutta klitoriksen anatomia selvisi kunnolla vasta vuonna 1998!

Sigmund Freud ja Alfred Kinsey lisäsivät aikoinaan ymmärrystä seksuaalisuuden voimista, mutta naisen halua hekään eivät ymmärtäneet. Mastersille lienee ollut onnenpotku, että hän sai tutkimuskumppanikseen naisen.

Inhimillisen seksuaalisuuden kirjo on aina tuntunut minusta äärettömän kiehtovalta eikä yhtään ällöltä. Jos joku laukeaa katsoessaan, miten pakoputki puskee kaasuja niin siitä vain. Jos ketään ei vahingoiteta (tai vahingoitetaan heidän omasta pyynnöstään), miksi paheksua? Siksi tyrmistyttää, että jopa joidenkin seksologien mielestä seksiin pitää aina kuulua rakkaus. Naisten eroottisissa romaaneissa saatetaan pikkuisen sitoa ja leikkiä anustapeilla, mutta tärkeintä on heteroseksuaalinen yksiavioisuus ja sen oikean löytäminen.

Avioeron jälkeen hämmästyin siitä, että eronnut rouvakaan ei saisi harrastaa seksiseikkailuja. Kyllä tärkeintä on uusi seurustelusuhde! Kaunokirjallisuudessakin irtoseksistä ja ventovieraista miehistä kiihottuva nainen on usein mielenterveysongelmainen ja itsetuhoinen. Oikeasti naiset eivät aina kaipaa rakkautta, loppuelämän kumppania tai muita sitoumuksia. Joskus naisenkin mielestä on hauskaa vain paneskella.

Joitakin naisia kiihottaa mies, joka arkielämässä ärsyttää, joitakin maksulliset miehet, toisia seksibileet, joissa ollaan naamiot kasvoilla. Miksi seksologi kertoo meille julkisesti, että parasta seksi on turvallisessa rakkaussuhteessa?

Muutaman kerran olen vitsaillut vapaamielisessä seurueessa, että kun kerran Helsingissä on enemmän sinkkunaisia kuin miehiä, polyamorinen suhde voisi olla kannatettava ratkaisu. Reaktiot ovat olleet kauhistuneita: ei ole mitenkään mahdollista rakastaa montaa ihmistä samaan aikaan, ja useamman seksikumppanin pitäminen olisi ihan sairasta. (Selän takana pettäminen ei tunnu olevan kenenkään mielestä sairasta.)

Onneksi nuoret tuppaavat olemaan fiksumpia kuin edellinen sukupolvi. Taiteilijat Mikaela Välipakka ja Mia Kyllönen tekevät YouTubeen mainiota seksivalistussarjaa nimeltään Mian ja Minnin seksiklupi.

Nuoret naiset puhuvat seksistä häpeilemättä ja iloisesti omilla kasvoillaan. Aion ehdottomasti ohjata oman teinini sarjan pariin sitten kun hän on sopivassa iässä.

Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on kirjailija, joka harrastaa historiaa ja ompelua.

Anna Lauralle palautetta: laura.l.honkasalo@gmail.com

Lauran aiemmat kolumnit löydät täältä

X