Laura Honkasalon kolumni: Rikastu, laiska! Ja jos et, niin oma vika
Hyvinvointivaltioon kuuluu oleellisena solidaarisuus. Nykyajan vaurastumispuheessa sen sijaan korostuu ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta tuilla elävä ei säästä vuodessa kymppitonnia, eikä kokopäivätyökään riitä välttämättä elämiseen, kirjoittaa Laura Honkasalo.
Hyvinvointivaltioon kuuluu oleellisena solidaarisuus. Nykyajan vaurastumispuheessa sen sijaan korostuu ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta tuilla elävä ei säästä vuodessa kymppitonnia, eikä kokopäivätyökään riitä välttämättä elämiseen, kirjoittaa Laura Honkasalo.
”Vaurastuminen on mahdollista kenelle tahansa.” ”Kuka tahansa voi ryhtyä sijoittajaksi, jo 50 euroa kuussa riittää.” ”Viiden lapsen yksinhuoltajaäiti vaurastui asuntosijoittamisella.”
Saan näppylöitä, kun törmään sijoitusintoiluun mediassa. Sanoma on selvä: koska kuka tahansa voi vaurastua, on ihan oma vika, jos rahat eivät tunnu riittävän normaaliin elämään. Mitäs et ole ryhtynyt sijoittajaksi! Median esittelemät sijoittajat tuntuvat olevan aivan sokeita sille, miten etuoikeutetussa asemassa ovat. Asuntosijoittamista harjoittava nuorukainen sai osakkeita jo taaperoiässä. Sijoitusguru pääsi alkuun tekemällä päivätyön päälle oman alan töitä freelancerina. Jotkut toki maksavat ensimmäisen sijoitusasunnon kokonaan lainarahalla – mutta hekin ovat sellaisia kansalaisia, joille lainaa myönnetään. Lainaa pitää myös pystyä maksamaan, eli työ- ja muun elämäntilanteen on oltava vakaa.
Oma taloudellinen tilanteeni on kohtuullinen. Pystyn tarjoamaan lapsilleni harrastuksia ja säästämään matkatilille, jotta joskus pääsemme yhdessä ulkomaille. Ylimääräistä rahaa ei kuitenkaan ole sijoittamiseen, toisen asuntolainan ottamiseen tai siihen, että saisin vuodessa kasaan kymppitonnin säästöt.
Pidän kuitenkin itseäni hyväosaisena, sillä varsinkin lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt Suomessa. Kirkko & Kaupunki -lehti kertoi vastikään eroisästä, joka syö viikon kaurapuuroa voidakseen ostaa viikonloppuna lapsille kunnon ruokaa. Jotkut etäisät eivät voi ottaa lapsiaan luokseen ollenkaan, koska rahaa ruokaan ei ole.
Hyväosaisten sijoittamis- ja vaurastumispuhe tuntuu tunteettomalta. Se tuntuu myös kummalliselta. Yhtäkkiä on ihan ymmärrettävää maksaa sijoitusasuntoa, jotta tulee toimeen eläkkeellä. Hyvinvointivaltio ei enää pidäkään huolta kansalaisista. On myös hyväksyttävää ottaa sijoitusasuntoon vuokralainen, jonka vuokran maksaa Kela – nettikeskusteluissa jopa suositellaan sitä, sillä vuokralainen voi menettää työpaikkansa, mutta Kelan maksama vuokra tulee tilille varmasti. Vaurastuminen valtion piikkiin on siis ihan ok.
Jotkut opiskelijat käyttävät koko opintolainansa osakkeisiin. Joissakin perheissä lapsilisät säästetään alkupääomaksi lapsille, on sitten pesämuna, jolla ryhtyä sijoittajaksi.
Sijoittamisesta puhutaan mediassa yksipuolisesti. Riskejä ja tappioita ei mainita. Asuntosijoittajilla ei tunnu koskaan olevan ongelmia vuokralaisten kanssa. Sitäkään ei kerrota, miten paljon kymmenen sijoitusasunnon ylläpito ja vuokraaminen teettävät töitä. Sijoittamista tarjotaan avaimena onneen. Tuntuu, että vaurastuminen tapahtuu kuin itsestään. Sitten voi valita, mitä töitä tekee, voi jäädä sapattivapaalle tai lähteä maailmanympärimatkalle. Varallisuus tuo vapauden, sijoittajat hehkuttavat haastatteluissa.
Eihän sijoittamisessa sinällään ole vikaa, mutta siitä, miten aiheesta mediassa puhutaan on. Ajatus, että kuka tahansa voi vaurastua, on väärä. Köyhyys periytyy ja sairastuminen köyhdyttää. Köyhässä perheessä kasvaneilla ei ole toiveikkuutta. Korkeasti koulutettujen lapsilla on suurempi todennäköisyys hankkia korkeakoulututkinto. Toisen asteen koulutuksesta putoaminen tekee vaikeaksi löytää työtä. Tuilla elävä ei säästä vuodessa kymppitonnia, jolla aloittaa sijoittaminen. Kokopäivätyökään ei Suomessa riitä välttämättä elämiseen.
Hyvinvointivaltioon kuuluu oleellisena solidaarisuus. Nykyajan vaurastumispuheessa sen sijaan korostuu ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Työtä löytyy aina, ja jo kympillä kuussa voi aloittaa sijoittamisen. Solidaarisuus on kortilla: huipputuloiset haluaisivat maksaa vähemmän veroja ja köyhiä vahditaan tarkkaan. Miksi köyhät saavat pitää lemmikkejä, jos niiden ruuat maksetaan yhteiskunnan tuilla! Ja ainakaan tupakkaan, alkoholiin ja irtokarkkeihin köyhät eivät saisi käyttää rahaa.
Suomalaiset kotitaloudet ovat tosiasiassa velkaantuneita, mutta silti median sijoitusjutuissa kannustetaan ostamaan sijoitusasunto lainarahalla. Sitten rikastumista ei voi enää estää!
Laura Honkasalo on kirjailija, joka harrastaa historiaa ja ompelua.
Anna Lauralle palautetta: laura.l.honkasalo@gmail.com
Lauran aiemmat kolumnit löydät täältä
Kommentit
Honkasalo puhuu asiaa siinä että monella työlläkään ei suomessa elä. ”sairastuttuminen köyhdyttää, köyhyys sairastuttaa.”
Kommentit
Olen täysin samaa mieltä Laura Honkasalon kanssa ja tämänhetkinen Postin työntekijöiden lakko liittyy tähän samaan ongelmaan. Työntekijät nähdään vain välineenä ja työnantajapuoli eli perinteinen omistava luokka vaurastuu entisestään polkemalla työläisten palkkoja ja heikentämällä työehtoja. Hyvä, että nämä kehityksen nurjat puolet nousevat vihdoin ja viimein esille keskustelussa.
Aivan loistava kirjoitus!
Olen täysin samaa mieltä ja ahdistunut ihmisten ahneudesta ja itsekkyydestä; tuntuu siltä, että sivistymätön nousukkuus on ihailtavaa. Ihmiset käännetään toisiaan vastaan ja kyttäyspolitiikka on täydessä vauhdissa, mikä ei ole koskaan tiennyt hyvää historiallisestikaan (esim. natsien nousu). Sairailta, köyhiltä ja työttömiltä on viety ihmisarvo. Myös rikkaiden verosuunnittelu ja varojen siirtäminen ulkomaille on ihailtavaa ja hyväksyttävää mutta köyhien pitää tehdä työtä joko ilmaiseksi tai sellaisella palkalla, joka ei riitä toimeentuloon. Kunniallista on vain kartuttaa maallista omaisuutta, ei välittää heikompiosaisista. Häpeällistä, isovanhempani kääntyisivät haudassaan, jos näkisivät nykymenon; tätäkö varten he taistelivat Suomen sodan jälkeen hyvinvointivaltioksi? Tällä tavoin ei Suomea saada nousuun.
Itsekin saan näppylöitä iltapäivälehtien heppoisista sijoitusohjeista, täyttä fuulaa useimmiten. Minä olen itse sijoittanut, ja voin kertoa että 50 e kk sijoittaminen ei tee kenestäkään rikasta, tai ehkä jos aloittaa vauvana ja saa edes jotain voittoa niin eläkeikään mennessä voi olla hyvät tienestit koossa. Sekin kannattaa muistaa että se sijoitettu raha ei ole tulevaisuudessa voittoa, vaan pelkästään sijoitettua pääomaa. Vain (se ehkä kasvanut) korko on voittoa.
Ihmiset jotka rikastuvat sijoittamisella ovat niitä jotka sijoittavat satoja tonneja tai miljoonia, tai no ainakin kymppitonneja. Tämä on raaka fakta, josta ei ilmeisesti saa puhua?
Minä tein voittoa osakkeilla, mutta on hyvä muistaa että voitosta maksetaan Suomessa aika kova vero. Lisäksi aina ei osake menesty, eikä auta vaikka odottaisi maailman tappiin että kyllä se vielä nousee, no ei välttämättä nouse, ikinä.
Jos jotain sijoittamisesta tietää, niin muistelee vaikka Nokian osakkeen totaalista arvonlaskua, sinne meni rahat? Sitten taas toisaalta jos älysi ostaa vaikka Nestettä isolla summalla vaikkapa vuonna 2013 niin sillä on päässyt äkkirikastumaan näihin päiviin muhkealla summalla, mutta siis vain, jos se aloitussummakin oli muhkea.
Esimerkin vuoksi, Nesteen osake vuonna 2013 oli alle 4€ ja tänä vuonna ylimmillään ollut n 32 € eli 32-4= 28 € voittoa, miinus tietty pääomavero. Ja vielä vertailun vuoksi, jos vuonna 2013 osti Nestettä vaikkapa sillä 50€ kk eli yhteensä 600€lla, niin karkeasti ottaen tänä päivänä myymällä olisi saanut voittoa 4200€ (4800 – 600) ja siitä sitten vähennetään 30% veroa!!! eli 6 vuoden tuotto olisi noin 2940€ joka on toki nollaa parempi. Sit kun vielä muistaa että Neste on harvinaisen onnistunut nousija, useimmat nousut jäävät paljon pienemmiksi.
Toisaalta jos olisi ostanut vaikkapa vain 10000 sitä Nestettä silloin vuonna 2013, olisi nyt myydessä voitto 70000!! (80000 – 10000) ja siitä sitten verot veks niin silti jää paljon suomalaisen keskimääräistä vuosipalkkaa enemmän käteen, eli noin 47.400 euroa!! Käytin kurssin hintana 4 € ja veroprosentti on 30% ja 34% yli 30K menevistä voitoista.
Sadan tonnin ostoista jäisi sitten voittoa nyt myydessä jo 474000 ja miljoonan osakeostoista voitto olisi 4 miljoonaa ja 740000 euroa eli lotovoiton verran.
Halusin avata tämän näin, jotta ehkä juuri sinä ymmärrät, miksi 50€ kk ei tee miljonääriksi kovin nopeasti ; )
Olisi hyvä että sijoittamisen negatiivisista puolistakin puhuttaisiin, ja siitä että sijoittaa kannattaa vain jos siihen on ”varaa” eli niin että ei ole pakko myydä kun kurssi on pohjalla vaan voi odottaa, vaikka 5 vuotta, että saa omansa pois tai pääsee voitolle, tai sitten hyväksyy senkin, että menettää paljonkin alkupääomastaan, kun voittoja ei yksinkertaisesti aina tule. Ja ennen kaikkea, että on alkupääomaa! Mitä enemmän sitä on, sitä enemmän voittoa tulee jos osuu kultasuoneen.
Hienoja kommentteja ja hieno kirjoitus Lauralta.
Sijoittamista harkitsevan ja sijoittamista kritisoivan pitää muistaa, että sijoittamaan ei missään nimessä ryhdytä niin, että laitetaan vaikka liikenevät 2000€ yhden ja saman yhtiön osakkeisiin. Jos hajauttaa sijoituksensa sijoittamalla 2000€ esim. 20 kk:n aikana eri yhtiöihin, on esim. 10 vuoden ajalla lähes mahdotonta päätyä tilanteeseen, jossa menettäisi kaiken sijoittamansa pääoman. Fiksuinta tuo raha on laittaa samalla tavalla ajallisesti hajauttaen esim. matalakuluiseen rahastoon, vaikkapa Nordnetissä kuluttomiin superrahastoihin.
Honkasalo puhuu asiaa siinä että monella työlläkään ei suomessa elä. ”sairastuttuminen köyhdyttää, köyhyys sairastuttaa.”
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous