Kolumnit

Leeni Peltosen kolumni: Väljähtäneen parisuhteen pakoilusta

Teksti:
Leeni Peltonen

Tässä iässä elämä muuttuu, kun pesä tyhjenee. Minulla kuopus viipyy kotona vielä tovin; minulla on siis vielä hetken aikaa joku, jolle täyttää jääkaappia ja jota muistuttaa tiskikoneen täyttämisestä. Mutta useimmat ikätoverini ovat jo siinä vaiheessa, että lapset ovat lähteneet ja koira kuollut, jolloin alkaa uusi elämä – ja usein se on intohimoinen projektielämä.

Puutarha. Käsityöt. Kilpapyöräily. Mökin kunnostus. Se-maraton-josta-olen-aina-haaveillut. Valtameripurjehdus. Väitöskirja. Koira. Uusi koira. Joogaopettajaksi kouluttautuminen. Vaellus Santiago de Compostelaan.

Todella hyviä harrastuksia kaikki. Ja on ihanaa, että lopultakin, pitkien työnteon ja perhe-elämän täyttämien vuosien jälkeen on mahdollisuus omistautua jollekin omalle asialle. Joskus vain mietin, mistä kaikki yltiöpäinen projekteihin suuntautuva intohimo mahtaa olla pois.
Makuuhuoneesta?

Onko harrastamisen intensiteetti käänteisessä suhteessa sukupuolielämän laatuun? Pitääkö intohimo etsiä muualta, jos parisuhde ei enää kiinnosta?

Osuvimmin tilanteen on sanallistanut kirjailija ja toimittaja Matti Rönkä, joka kerran haastattelussa totesi jokseenkin näin: ”Nainen huovuttaa, mies luovuttaa.” Neljään sanaan kiteytyy väljähtyneen parisuhteen koko dynamiikka.

Ehkä Rönkä tarkoitti myös sitä, että naiset löytävät itselleen helposti mielekästä puuhaa – vaikkapa sieltä puutarhasta – kun taas mies jämähtää helpommin television ääreen tylsistymään. Toisaalta yhtä hyvin se voi olla mies, joka karkailee kotoa golfkentille tai ylipitkille maratoneille, jos kotona ahdistaa.

Hyvässä parisuhteessa tarvitaan sopivasti etäisyyttä ja läheisyyttä. Intohimoinen harrastus voi olla juuri sopiva oman ajan ottamisen keino. Toinen – huonompi – syy viipyä kotoa poissa on väljähtyneen parisuhteen pakoilu.

Nainen istuttaa, miestä –tuttaa, Rönkää mukaillen.

Kuusissakymmenissä olevien naisten kuulee useammin puhuvan hurmioituneeseen sävyyn pionintaimista kuin yhteisen loman romanttisista hetkistä tai miehen ihanasti harmaantuvista ohimoista.

Missä syy sitten lieneekin: jostain syystä pitkissä suhteissa hellyys näyttää usein vaihtuneen tylsyydeksi. Tasainen, molemminpuolinen moitiskelu on korvannut keskinäisen vitsailun, joka ennen toimi parisuhteen lujittajana ja kyhnytyspuheena.

Sillä kyllä huovuttamisen takana voi olla myös luovuttamista: jos vanha tuttu kumppani tuntuu elävän eri planeetalla, ihminen etsii onnen hetkiä jostain muualta. Ja onhan toki helpompaa kokeilla uutta järjestystä perennapenkissä kuin kylmenneessä parisuhteessa.

Seksistä puhutaan enemmän kuin koskaan ennen, mutta sitä harrastetaan yhä vähemmän. Seksiä myös halutaan enemmän kuin sitä saadaan, kertovat tuoreet tutkimukset.

Alle puolet suomalaisista on tyytyväisiä seksielämäänsä. Ja tyytymättömistä 70 prosenttia pitää ongelmana nimenomaan seksin liian vähäistä määrää. Kumppanin (jos sellaisen on onnistunut löytämään) kanssa siis olisi kivaa, mutta jostain syystä kivaa on liian harvoin. Mitä pidempi parisuhde, sitä vähemmän seksiä harrastetaan.

Juuri silloin, kun aikuisten kypsälle ja vapautuneelle parisuhteelle olisi aikaa ja tilaa, parisuhde onkin kuihtunut alta pois. Kun ei enää tarvitsisi lukita makuuhuoneen ovea, sitä ei enää olekaan mitään syytä lukita.

Jos on niin onnekas, että on saanut sekä parisuhteen että puutarhan, kannattaa siis hoitaa molempia. Me naiset: Muistetaan myös perennakiihkomme keskellä, mitä parisuhde merkitsee ja kaipaa. Hellyyttä kaivataan muuallakin kuin hallalle herkkien yrttien suojaamisessa.

Ja te miehet: Kantakaa se multasäkki. Olkaa – tai olkaa edes olevinanne – kiinnostuneita ruusuntaimien istutussyvyydestä. Kuunnelkaa, mitä nainen kitkemisen lomassa juttelee. Nähkää harmaantuneen tyttöystävänne hymy, sillä puutarhassa se on kauneimmillaan.

Kun molemmat kaadutte sänkyyn, rättiväsyneinä puutarhatöiden täyttämän päivän jälkeen, ette ehkä jaksa enää muuta. Mutta aamulla saatatte jaksaa hoitaa sitä toistakin puutarhaa.

Sillä niin ihanaa kuin puutarhassa riehuminen onkin, sängyssä riehuminen on vielä ihanampaa. Myös tässä iässä.

Leeni Peltonen

Leeni Peltonen on vapaa toimittaja, joka opettelee kävelemään juoksemisen sijasta.

Anna Leenille palautetta: leenipeltonen@gmail.com

Leenin aiemmat kolumnit löydät täältä

X