Kolumnit

Leeni Peltosen kolumni: Mitä teet ensimmäiseksi aamulla?

14.9.2017 Teksti: Leeni Peltonen

Mitä teet ensimmäiseksi aamulla? Jos puhelin toimii herätyskellonasi, todennäköisesti tartut siihen. Suljet herätyksen tai siirrät torkuttamalla väistämätöntä heräämishetkeä aina kymmenen minuuttia kerrallaan eteenpäin, kunnes lopulta on pakko avata silmät.

Liimautuuko puhelin käteesi saman tien? Uppoatko heti sähköpostien ja someviestien maailmaan? Säntäätkö kalenteriin tarkistamaan päivän palaverirumban? Tai livahdatko uutisvirtaan, joka summaa yhdellä silmäyksellä, mitä yön aikana on tapahtunut? Oletko stressaantunut päivän töistä jo ennen kuin olet ottanut askeltakaan?

Myönnän: olen tehnyt tätä kaikkea. Joinakin aamuina automaattiohjaukseni toimii vastoin parempaa tietoani ja heittää minut unenpöpperöisenä ja suojattomana keskelle toinen toistaan repivämpien ärsykkeiden taistelukenttää.

Olenko heti aamulla valmis siihen? En varmasti. Miksi sitten päädyn sinne? En tiedä.

Tein alkukesästä Anna.fi-verkkosivulle jutun Suomessa vierailleesta mindfulness-gurusta Jon Kabat-Zinnistä, joka puhelinhaastattelussa antoi muutaman käytännöllisen elämänohjeen. Yksi niistä jäi mieleen erityisesti: Jää aamulla herättyäsi hetkeksi paikallesi ja kuulostele oloasi. Älä tee mitään.

Olen siitä lähtien – aina kun olen muistanut – yrittänyt noudattaa tätä ohjetta. Se ei ole ihan helppoa ihmiselle, joka herää nopeasti ja on heti herättyään suorastaan kiusallisen tietoinen edessä olevista askareista.

Joskus se on kuitenkin onnistunut. Olen maannut hiljaa hämärässä makuuhuoneessa ja tunnustellut kehon ja mielen tuntemuksia. Se on tuntunut hyvältä, olen ollut rauhallinen ja tyytyväinen siihen, että omassa sängyssä on hyvä olla, että päivä on alkamassa ja että saan kohta ryhtyä omiin puuhiini – mutta en ihan vielä. Olen antanut itselleni luvan vain olla, tekemättä mitään.

Tällainen aloitus on tehnyt päivästä heti erilaisen. Hetki itselle on antanut tietoisemman, jotenkin jännästi juurevamman lähdön päivälle.

Elämän varrella on toki ollut toisenlaisia aamuja – ja enimmäkseen juuri niitä! Valvotun yön jälkeen umpiväsyneitä päivän alkuja. Stressaantuneen mielen samentamia aamuja, jolloin vaatimukset ja vuoren korkuiset tavoitteet ovat hyökänneet niskaan sekunnin kuluessa siitä, kun silmät ovat rävähtäneet auki. Lapset ovat hyppineet päälle, koira on vaatinut osaansa tai kello muistuttanut, että olet myöhässä: juna meni jo. Ruuhkavuosissa on ihan omanlaisensa rytmit, se on pakko myöntää.

Tuosta kaikesta on takkiin tarttunut tapoja, joita ei välttämättä enää tarvitsisi.

Sillä nyt, kun ketään ei enää tarvitse herätellä päiväkotiin, aamujen kulku on paljon enemmän omissa käsissä. Kiirettä ja menoja toki riittää nytkin, mutta elämän rytmi on itse päätettävissä – ainakin joinakin päivinä.

Tunnen itseni, tiedän tapani ja tarpeeni. Ne antavat turvaa, mutta myös kahlitsevat, sillä vuosien varrella muodostuneiden tottumusten muuttaminen on vaikeaa.

Jos haluan, pystynkö muuttamaan niitä? Voisinko oikeasti tehdä aamuistani toisenlaisia, vähemmän pakonomaisia, itselleni armollisempia? Onko minulla tosiaan niin kiire hypätä päivän toimiin?

Kierrän nykyisin puhumassa paljon unesta ja palautumisesta. Kun puhutaan elämäntavoista, moni kuulija myöntää, että muutosten tekeminen ei ole helppoa. Vaikka motivaatio olisi kohdallaan ja tietoa riittää, on silti yllättävän vaikeaa muuttaa tapojaan ainakaan pysyvästi.

Mutta entä jos hetkeksi unohtaisi kaikki muut hyvät neuvot ja aloittaisi yksinkertaisesti aamusta? Muistaisi tuon pienen ohjeen: ole hetki hiljaa. Omien tuntemusten kuunteleminen on alku paremmalle itsetuntemukselle. Kun oppii pysähtymään edes muutamaksi lyhyeksi hetkeksi, on helpompi antaa itselleen lupa olla juuri se, mikä on.

Aamun alku värittää päivää yllättävän paljon. Jos ei ole pakko kiirehtiä, älä tee sitä. Laita kello soimaan vaikka hetkeä tavallista aikaisemmin, jotta ehdit herätä rauhassa.

Ja kun sitten nouset, anna päivän alkaa täysillä. Tankkaa valoa ja ravintoa, ime niitä kuin kasvi. Venyttele, meditoi, joogaa, kävele ainakin osa työmatkasta.

Kun olet huolehtinut vähän itsestäsi, jaksat huolehtia myös muista. Mitä ikinä päivä heittääkään eteesi, sinä olet hereillä ja valmis.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *