Luonto, Jumala ja Terve Järki

Espoossa perheet tahtovat ostaa omat luomuvoit päiväkotiin. Sairaanhoitajat tahtovat vapautusta abortinteosta. Poliisi ei ymmärrä itsenäisyyspäivän riehujia.

Kolme sattumanvaraisesti poimittua uutista – vaan jokin ajan henki näitä yhdistää.

Espoolaisvanhemmat tarkoittavat margariinintorjunnassaan arvatenkin pelkkää hyvää; he tahtovat lapsillensa parasta ja ehkä toivovat, että heidän hyvä esimerkkinsä laajenisi yleiseksi käytännöksi. Mikä hankkeen pontimena on?

Oma kanta. Margariinivastaisuus ei lähde niinkään tieteen totuudesta kuin pienen joukon jakamasta yhteisestä uskosta. Suomalaiset ravintosuositukset ja -käytännöt saavat saman tien väistyä, kun niiden tilalle marssii porukan vakaa käsitys. Tiede saa sanoa mitä lystää – kyllä vanhemmat, koska ovat vanhempia, tietävät paremmin mikä on hyvää ja oikein.

Ja jos tähän vanhemmuuden uumenista kumpuavaan tahtoon ei yleisesti taivuta, on ainakin omat lapset pelastettava keskuskeittiön katastrofilta. Margariinilla pilattujen massasta noukitaan omat piltit erikseen, eikä sitä tarvitse edes nolostella. Luomuvoihankkeen käytännölliseksi ja moraaliseksi perusteeksi riittää oma vakaumus siitä, että itse on oikeassa. Ehkä margariinivapautusta vaativat kokevat, että heidän kauttaan puhuu itse Luonto.

Entäpä tämä aborttiasia sitten. Lääkärit ja sairaanhoitajat ovat sitoutuneet auttamaan yhtäläisesti kaikkia, mutta yhtäkkiä juuri tästä toimenpiteestä tahdotaan omantunnon perusteella vapaaehtoista. Ja mitä se vakaumus tässä oikein tarkoittaa?

No sitä, että juuri minä tiedän, mikä on oikein ja väärin, ja juuri minun oikeani ja vääräni pitää koskea myös toista ihmistä. Omaa, ei-lääketieteellistä uskomusjärjestelmää tahdotaan soveltaa toiseen ihmiseen ohi yhteisesti sovittujen periaatteiden.

No, entäpä, jos tälle polulle oikein vakavasti lähdettäisiin? Raivoraitis lääkäri ei ehkä haluaisi hoitaa viinan sairastuttamaa. Joku toinen taas ei ehkä tahtoisi hoitaa vanhoja. Kolmas kieltäytyisi – vakaumukseensa vedoten – hoitamasta naisia. Ja sellainen, joka uskoo, että Luojan mielisuosio näkyy maallisena vaurautena, voisi tahtoa hoitaa huolellisemmin rikasta potilasta kuin köyhää. Punatukkaiset, nököhampaiset, hörökorvaiset, liian suuret tai liian pienet ihmiset – kuka tahansa meistä voisi äkkiä pudota parannettavien listalta, jos sairasvuodettamme lähestyisi vaikkapa hoitaja, jolla on eugeniikka vakaumuksenaan.

Omien vaatimusten seurauksia ei tietenkään tarvitse harkita, jos on sitä mieltä, että oman tahdon kautta puhuu itse Jumala.

No, entäpä nettipoliisimme Fobba, joka julkaisi Instagramissa kuvan spraytöhrystä ja sen perään paheksuvan kommentin. Hän lähti vaaralliselle tielle. Kun virassa palveleva poliisi ilmoittaa, ettei ”ymmärrä töhrimisen ideologiaa” tai ”itsenäisyyspäivän riehumisen” motiiveja, hän tulee samalla arvottaneeksi kansalaisia näiden maailmankuvan perusteella. Eivätkö anarkistit nautikaan poliisin suojelusta samanvertaisina linnanjuhliin kulkijoiden kanssa? Eikö enää olekaan niin, että jokainen kansalainen nauttii poliisin suojelusta, aivan riippumatta ideologisista lähtökohdistaan tai motiiveistaan? Jakaako poliisi kansalaiset parempiin ja huonompiin sen mukaan, mitä nämä 
asioista ajattelevat?

Poliisilaissa listataan koko joukko toimia, joihin poliisilla on velvollisuus ja oikeus, mutta aatteista ei tietenkään mainita mitään – eihän sellainen länsimaisessa oikeusvaltiossa kävisikään päinsä. Nehän ovat aivan toisenlaisia maita ne, joissa poliisin tehtävä on vahtia kansalaisten ideologista yhdenmukaisuutta.

Olivatpa suomalaisen poliisin omat kannat ja uskomukset mitä tahansa, virkatehtävässä ne eivät saa vaikuttaa – tasapuolisuus on poliisin tärkein ase. Mutta tämä ei hidastanut eduskuntaan pyrkivää Fobbaa. Hän otti epäröimättä kantaa tekojen sijasta niiden motiiveihin, ja arvatenkin teki näin silkkaa rehellisyyttään. Ehkä hän koki, että hänen kauttaan puhuu itse Terve Järki.

Niin, politiikka ei väkeä kiinnosta, sanotaan. Ehkä. Sehän on neuvottelemista, kompromisseja ja toisen asemaan asettumista, se politiikka.

Ehkä politiikan paikan ovat ottaneet fundamentalistiselle ajallemme sopivammat Luonto, Jumala ja Terve Järki.