Kolumnit

Mahdollisuuksien minuutti

Teksti: Sami Sykkö

Minuuttimuoti on täällä! Olette varmasti huomanneet sanomalehtien nettisivuille ilmestyneet videouutisjutut ja testit, joissa monimutkaisetkin asiat käsitellään yhdessä ainoassa minuutissa: ruplan romahdus, Kreikan talouskriisi ja Ukrainan sodan vaikutukset Eurooppaan – minuutissa. Ja vaalien aikaan: tee testi ja valitse eduskuntavaaliehdokkaasi – minuutissa.

Mikä ilahduttava muoti! Aiemmin tällaisten ongelmavyyhtien ymmärtämiseen ja kansanedustajan valintaan saattoi tuhrautua tunteja, nyt yksi kepeä minuutti. Siksi aikaa jää olennaisemmille asioille, kuten tviittamiselle, instaamiselle tai ihan vaan somessa huudahteluun, hössöttelyyn ja suutahteluun.

Uutismuoti ei varmaan mitenkään liity erääseen peruskouluissa näkyvään ilmiöön. Eihän? Siis siihen, etteivät koululaiset kykene enää keskittymään kuin muutaman minuutin, ja koulunkin pitäisi olla yksi vuolas elämysten ja viihdykkeiden virta. Luokkahuoneissa ollaan jo siinä pisteessä, että erään tutun opettajan kirjoittamassa kirjassa on harjoitustehtäviä, joiden avulla oppilaiden keskittymiskykyä voi yrittää vähän venyttää.

Toista se on aikuisten maailmassa. Minuuttimuoti kertonee pikemminkin siitä, että me suomalaiset nyt vaan olemme jo niin koulutettu ja sivistynyt kansa, että pystymme omaksumaan asiat silmänräpäyksessä.

Tosin häviämme nopeudessa amerikkalaisille, mutta malttakaahan muutama minuutti, niin pääsen siihenkin asiaan. Sitä ennen haluan nimittäin avautua.

Rakastan uusia ilmiötä niin kuin Teemu Selänne rakastaa jääkiekkoa, Matti Klinge sivistystä, Päivi Räsänen miehen ja naisen välistä avioliittoa ja Björn Wahlroos Ruotsin perintöverotusta.

Rakastan myös valmiiksi pureskeltuja asioita ja helpolla pääsemistä. Ostan esimerkiksi kaupasta tuorepastaa, vaikka se maksaa monta kertaa enemmän kuin tavallinen pasta. Syynä on se, että tuorepasta valmistuu kahdessa minuutissa, kun normaalin keittoaika on jopa yhdeksän minuuttia.

Minä jos kuka olen minuutti-ihminen.

Mutta tämän uuden trendin sisäänajossa on ollut kitkaa. Nautin kyllä mielelläni maailman tapahtumat minuutissa, mutta sitten tulee sama tunne kuin silloin, kun korvaa lounaan karkeilla: hutera olo ja heti kohta entistä isompi nälkä.

Kieltämättä uusi muoti avaa valtavasti mahdollisuuksia – muillekin kuin mediankuluttajille.

Otetaan esimerkiksi kulttuurimaailma. Tarvitseeko niitä Wagner-oopperoita tosiaan esittää seitsemän tuntia? Kyllä nykyihminen ymmärtää viestin vähemmälläkin. Jos ei ihan minuutissa, niin olisiko alkusoiton mittainen teos tätä päivää?

Kun libretto on taitavasti tiivistetty, tapahtumien kulku hahmottuu siinäkin ajassa. Eikä haittaa, jos juonesta ei saa selvää, ei se yleensä oopperoissa selviä seitsemässäkään tunnissa.

Entäpä jalkapallo-ottelut? Kutistetaan peli viiteen minuuttiin, niin ei loputtomasti tarvitse katsoa äijien hölkkäilyä kentällä edestakaisin, ja satunnaisia laukauksia.

Jos ei heti synny maaleja tai monimutkaiset pelikuviot eivät selviä katsojille, annetaan jatkoaika. Kun mukaan lasketaan mahdolliset rankkarit, peli on paketissa kymmenessä minuutissa. Isät ehtivät vielä lukemaan lapsilleen iltasadut.

Uuvuttavan pitkät salitreenit puolestaan selvittää vain seitsemässä minuutissa. Kyllä. Tutkimusten mukaan kunto kasvaa pikatreeneissä aivan tarpeeksi, kunhan tempo on kova.

Jopa nautinnoissa on lyhentämisen varaa. Ravintolaillallisen voi kutistaa alkuunsa –  ennen ruokaa tarjoiltavaan leipäpalaan. Sitä mutustellessa ehtii aistia ravintolan tunnelman ja saada riittävän kuvan monimutkaisestakin ruokalistasta. Halvaksikin tulee ja laihana pysyy.

Sitten se uutuustrendi Atlantin takaa. New York Times -sanomalehti alkaa tarjota uutisia, jotka ovat vain yhden lauseen pituisia. Ne julkaistaan Applen uudessa älykellossa. Lehti mainostaa, että tämän lauseen avulla lukija pääsee tapahtumien tasalle sekunneissa.

Siksi meikäläiselle tuli kiire kirjoittaa minuuttitrendistä, koska pian puhutaan vain sekunneista.

Mutta mahtaisiko sekunnin mittainen ooppera olla tyydyttävä kokemus? Ehkäpä, ei siinä ainakaan ehdi pitkästyä.

X