Kolumnit

Napiton pano

Teksti: Laura Honkasalo

”Yhden illan jutuista jää vain paha mieli. Minä haluan joko oikean parisuhteen tai en mitään.”

Eronneiden naisten tapaamisessa jutellaan seksistä. Naiset haluaisivat hellyyttä ja erotiikkaa mutta ainoastaan porvarillisessa parisuhteessa. Korviani kuumottaa ja mietin, olenko jotenkin pervo tai outo, kun en juuri nyt halua seurustella vaan kokeilla kaikkea sitä, mikä avioliitossa jäi kokematta.

”Ihan sairasta laittaa nettiin ilmoitus, jossa etsii vain seksiä.”

Kukaan ryhmässä ei sano haluavansa seksiä ilman parisuhdetta. En minäkään sano, koska en halua olla muiden naisten silmissä mikään munahaukka.

Teini-iässä luin Erica Jongin romaanin Lennä, uneksi, joka aiheutti valtavan kohun ilmestyessään 1970-luvulla. Romaanin sankaritar naiskentelee  huolta vailla – yhtymisiä kutsutaan nimellä zipless fuck eli napiton pano. Romaani vetosi tuhansien turhautuneiden aviovaimojen tunteisiin. Tuon ajan feministisissä romaaneissa avioero kuvattiin vapautumisena, erityisesti mitä tulee aviovaimon seksuaalisuuteen. Eron jälkeen nainen vapautui tylsästä avioseksistä ja pääsi nauttimaan vapaudesta.

Nykyaikaa pidetään erotisoituna ja seksihulluna, mutta nelikymppiset ympärilläni tuntuvat oudon konservatiivisilta. Eroni jälkeen tutustuin mieheen, jonka vaimoa seksi ei enää kiinnostanut, mutta vapaa suhdekaan ei käynyt missään nimessä päinsä, aviossa kun oltiin. Mies ei halunnut erota pelkästään seksin takia, joten hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin salasuhteet ja vaimolle valehteleminen.

Ystäväni valittaa, että avioeroa seurannut selibaatti on kamalaa, mutta kun ehdotan, että hän ottaisi vakipanon, hän kauhistuu. Sellainen sopii ehkä nuorille muttei sentään meidän iässämme. Bussipysäkkien mainostauluissa saa näkyä tissejä ja takapuolia ja lastenohjelmien välissäkin pornahtavia mainoksia, mutta omassa elämässä ei voi rietastella ja kokeilla. Jos revittelee, pitää ainakin olla hiljaa. Dominan luona ramppaava mies tuskin rupattelee harrastuksestaan poikien saunaillassa.

Edvard Westermarck kertoo teoksessaan Avioliiton historia (1932) Lanzaroten saarella eläneistä guancheista, jotka harjoittivat polyandriaa. Useimmilla naisilla oli kolme miestä, jotka olivat aviomiesvuorossa kuukauden kerrallaan. Kristinuskon rantautuminen Kanariansaarille kitki tällaisen irstailun pois. Helsingissä on tilastojen mukaan vähemmän vapaita miehiä kuin naisia, joten tänne voisi sopia polygynia: yhdellä miehellä olisi useampi nainen. Tai miksei polyamoria: eräässä elämänvaiheessa tapailin muutaman vuoden ajan naimisissa olevaa miestä hänen vaimonsa suostumuksella. Kävin pariskunnan luona kemuissakin. Sinkkunaiset valittavat, että hyviä miehiä on markkinoilla liian vähän. Polyamorisessa suhteessa useampi nainen saisi osansa kivasta miehestä.

Polyamorisissa suhteissa elävät valittavat, että suurin ongelma on ympäristön suhtautuminen. Sukulaiset pökertyvät kauhusta ja ystävät paheksuvat. Suvun joulupöytään ei voi luontevasti tuoda useampaa rakastettua. Minulle polyamorinen suhde sopi hyvin: en halunnut porvarillista suhdetta, mutta minulla oli silti rakkautta ja seksiä. Miksi ylipäätään paheksua, jos ketään ei vahingoiteta?

Seksuaalisuus on äärettömän kiinnostava aihe. Itse en haluaisi pukeutua pikku porsaaksi, jonka iso paha susi ottaa puoliväkisin, mutta jos se on jonkun mielestä kivaa, miksi paheksua? Eräs ystäväpariskunta harrastaa ryhmäseksiorgioita ja dark roomeja, toinen parinvaihtoa. Välillä tuntuu, että kymmeniä vuosia aviossa olleet parit ovat avarakatseisimpia kuin eronneet.

”Ystävän kanssa ei missään nimessä voi sekstailla. Se tuhoaa ystävyyden.”

Istun hiljaa, kun muut puhuvat. Enhän minäkään halua leimaa otsaan. Samalla tuntuu, että naiselle ei ole edelleenkään ok suhtautua panoon pelkkänä napittomana panona, saati harrastaa kaiken maailman pervoilua. Ihan kuin seksin pitäisi edelleen olla naisille pelkkä rakkauden osoitus, naiset kun ovat niin tunteellisia, naisethan haluavat kodin ja lapsia ja miehen, joka pitää huolta.

Harva seksibloggaaja kirjoittaa omalla nimellään. Naiselle on hyväksyttävämpää olla seksuaaliterapeutti, joka neuvoo lempeästi muita. Seksuaaliterapeutti tarkastelee erikoisempia mieltymyksiä ammatillisen etäisyyden takaa.

Tapaamisen jälkeen tuumaan, että onneksi olen kirjailija. Kirjailijanhan kuuluu kokeilla kaikenlaista – siis ihan jo ammatinkin takia.

Anna Lauralle palautetta: laura.l.honkasalo@gmail.com

X