Kolumnit

Parasta telkkariseksiä

Teksti:
Pauliina Seppälä

Tykkään seksistä Girls- ja Sinkkuelämää-televisiosarjoissa. Kyse ei ole siitä, että seksi olisi näissä sarjoissa aina todella hyvää. Joskus se on, joskus ei  – kuten oikeassakin elämässä.

Yhdessä Girlsin jaksossa Hannah hiipii ihastuksensa kanssa rakennustyömaalle rämisevän, ankean metalliputken sisään, jossa mies pökkii häntä takaapäin ja laukeaa nopeasti. Akti kestää minuutin verran, korkeintaan kaksi. Kamera kuvaa koko ajan Hannahin kasvoja, ja katsojalle on ilmiselvää, ettei hän juuri nauti. Silti sarjassa ei vihjata, että Hannah-raasua nyt käytetään hyväksi tai että onpa kamalan traumaattista tai että mies ”ottaa” ja Hannah ”antaa”. Eikä sarjassa varsinkaan vihjata, ettei Hannahin olisi pitänyt lähteä miehen mukaan saati, että siinä olisi jotain moraalisesti väärää. Pointti on tämä: Hannah, samoin kuin kuka tahansa muu nainen, saa tehdä ihan mitä huvittaa. Hän on vapaa ihminen.

Toki seksi oli Hannahin kannalta huonoa ja hänelle pettymys. Mies ajatteli vain omaa, nopeaa tyydytystään.

Oleellista seksikohtauksen kuvauksessa oli se, miten ilmeistä katsojalle oli pökkimisen epätyydyttävyys naisen kannalta. Karmea totuus on se, että yleensä samantyyppistä seksiä kuvataan televisio-ohjelmissa niin kuin se olisi sitä, mitä seksin kuuluukin olla.

Olen yliherkkä kaikelle, jossa haisee valta-asema ja valhe siitä, että näin tämän homman kuuluukin mennä, vaikka todellisuudessa maailma pyörii vallanpitäjän pillin mukaan. Ja fakta on, että naiset olivat miesten vallan alla monta tuhatta vuotta, kunnes lopulta, vain sata vuotta sitten, naisista tuli vapaita kansalaisia. Mutta telkkariseksissä tuo vanha asetelma sen kun luuraa. Jonkun täytyisi heittää ukkelit mediamogulien palleilta ulos ja korvata ajantasaisemmilla tyypeillä.

Minua ahdistaa poliisisarjat, joissa poliisit pyörivät strippiklubeilla. Ja pikkupoikani fanittamien Duudsonien Posse-televisio-ohjelma, jossa Iina Kuustosta pyydetään kesken haastattelun ”näyttämään tissit”. Tai miesten polttareista kertova leffa, jossa ”haetaan nainen” yhteiseen ”käyttöön”. Pornosta puhumattakaan. Ihan tavallisissakin sarjoissa ja leffoissa seksiä kuvataan niin, että meikäläistä oksettaa.

Naisen vartalo on jotenkin oudosti seksin keskiössä, ikään kuin seksissä olisi kyse siitä, että nainen on hyvännäköinen, eikä kahden ihmisen sotkuisesta ihanasta kohtaamisesta. Ja tätä naisvartaloa kuvataan ulkopuolelta, kaukaa ja kylmästi arvostellen kuin tuotetta kaupan hyllyllä: ostaisinko?

Duudsonit, tuo teidän poikavitsitissiläppänne ei ole enää tätä päivää. Tiedättekö, että naiset todella olivat miehen omaisuutta ennen ja miehet todellakin, ihan oikeasti, jakoivat naiset huoriin ja kiltteihin vaimoihin? Ja koska tämä todellakin tapahtui ja oli syvältä ja väärin, vitsinne ei naurata. Kuten ei naurattaisi neekeriorjavitsikään. Ei suvereeneja vapaita ihmisiä pyydetä näyttämään telkkariohjelmassa tissejään tai pallejaan.

Girlsissä ja Sinkkuelämää-sarjassa eletään maailmassa, jossa jako huoriin ja kiltteihin vaimoihin on lakkautettu aikaa sitten. Jos vällyjen väliin päädytään, sinne menee kaksi halukasta seksinharrastajaa, joista kumpikaan ei ole panija tai pantava. Molemmat tekevät sitä. Naiset voivat olla minkä näköisiä tahansa ja pukeutuneita miten tahansa, joskus paljastavasti joskus ei, eikä mikään säkki vähennä heidän seksuaalista kapasiteettiaan tai mikään pikkutoppi säteile jotain ”ota minut” -viestiä. Seksi ei ole koskaan kiinni siitä, millaiset rinnat tai pakarat naisella on tai näkyvätkö ne.

Samanthaa, Hannahia ja muita näytetään alasti, kaikissa eri seksiasennoissa, mutta minua ei ahdista koskaan, koska se tavallinen ulkoapäin katsova kamerakulma on poissa. Näiden sarjojen naiset eivät ole koskaan objekteja vaan aina subjekteja, päähenkilöitä yhdessä miesten kanssa. Nämä naiset eivät myöskään koskaan laita kroppaansa tarjolle, niin kuin olen nähnyt naisten tekevän viisisataatuhattakolmekymmentäseitsemän kertaa erilaisissa leffoissa. Niin vapauttavaa. Vihdoinkin voin hengittää telkkariseksin äärellä.

Luin kerran kolumnin, jossa yksinhuoltajaisä oli katsonut poikansa kanssa Sinkkuelämää-sarjan kaikki jaksot ja päättänyt, että voi varmaankin jättää virallisen seksuaalivalistuksen väliin. Hyvä, maailman miehet ja seuraava sukupolvikin ovat ajan tasalla. Omalle pojalleni ajattelin kuitenkin Girlsiä.

Pauliina Seppälä

Pauliina Seppälä on yrittäjä ja kevyen sarjan maailmanparantaja, jonka saa parhaiten kiinni sosiaalisesta mediasta.

X