Kolumnit

Rosa Meriläisen kolumni: Ihminen tarvitsee harrastuksen – myös juustojen syöminen ja tv:n katsominen lasketaan sellaiseksi

Minä ja mieheni, me harrastamme yhdessä muun muassa juustojen syömistä, kirjoittaa Rosa Meriläinen.
1.11.2018 Teksti: Rosa Meriläinen

Man must have a hobby eli miehellä pitää olla harrastus, perusteli David Mametin elokuvassa State & Main – tienristeyksessä Alec Baldwinin esittämä näyttelijä alaikäisten tyttöjen vokotteluaan. Fiktiiviset pedofiilit eivät ole ehkä parhaita filosofeja, mutta huomaan siteeraavani lausetta usein.

Harrastuksen ei tarvitse olla sellainen, jota tehdään ohjatusti ja maksullisesti. Olin teininä ylpeä kaveristani, joka rehellisesti ilmoitti harrastuksekseen television katsomisen. Sitähän meistä moni aika paljon ihan viikoittain tekee. Hänellä oli harrastukseensa määrätietoinen ote: hän ympyröi joka päivä lehdestä ne ohjelmat, jotka halusi katsoa ja nauhoitti vhs-kasetille ne, joita ei ehtinyt.

Minulla on ollut vaikeuksia nimetä harrastuksekseni sellaista tekemistä, joka tuottaa vapaa-ajalla iloa mutta ei ole tavoitteellista. Lasketaanko kirjojen lukeminen harrastukseksi, jos ei ole kirja-alalla, ja kun sitten on kirja-alalla, onko se enää harrastus? Vien joka päivä koiran lenkille, mutta en nimeä sitäkään harrastuksekseni.

On olemassa läjäpäin tutkimusta siitä, mitä kaikkea hyvää seuraa ihmisen hyvinvoinnille, jos hän harrastaa jotain. Pääsääntöisesti tällainen tutkimustyö käsittelee jotakin ohjattua toimintaa, kuten vaikkapa kuorolaulua. Miten tutkia vaikka niitä, jotka tekevät keväisin puroja?

Olin kerran katsomassa Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen tarinateatteria. Se on teatterimuoto, jossa yleisöstä halukkaat pääsevät kertomaan tarinan elämästään, ja näyttelijät sitten välittömästi esittävät yleisöltä kuulemansa tarinat. Yksi tarinoista koski pariskuntaa, joka yhdessä rakensi keväisin pihamaalleen puroja ja niihin patoja. Siis samaa hommaa, jota aika moni on tehnyt lapsena niin, että sadepäivänä vedetään kumpparinkärjellä painauma kahden lätäkön välille ja sitten tukitaan se multapaakulla. Heille se oli oikein vuoden kohokohta ja välineurheilua. Kevään lorinaa odotettiin into piukkana ja sitten yhteistyössä rakennettiin upeat vesiverkostot.

Olen kohtuullisen varma, että jos joku tutkisi heitä, huomattaisiin keväisen yhteistoiminnan tekevän hyvää heidän parisuhteelleen ja antavan heille suunnattomasti merkityksellisyyden ja ilon tunteita. Hyvällä parisuhteella sekä merkityksellisyyden ja ilon tunteilla luulisi olevan melkoinen hyvinvointivaikutus.

Minä ja mieheni, me harrastamme yhdessä muun muassa juustojen syömistä. Sekin on ihanaa, ja olemme todella omistautuneet asialle. Viimeksi mieheni hemmotteli minua käärimällä hyytävän määrän brietä lehtitaikinaan ja teki siitä uunipaistoksen. Oikein kuulin, miten verisuoneni tukkeutuvat!

En voi silti mitään sille, että suorituskeskeinen minäni puskee päätä pintaan. Tavoitteellinen suorittaminen on hauskaa sekin. Kun toissapäivänä perheuinnin jälkeen sanoin tyttärelleni, että eihän tänne suorittamaan tultu, hän korjasi: ”Minä tulin.” On ihanaa yrittää oppia jotain uutta ja kehittyä.

Olen koko elämäni, ihan sieltä satubaletti-iästä alkaen, osallistunut ohjattuun harrastustoimintaan, jossa koulutetun opettajan johdolla opitaan uutta. Olen maksanut riihikuivaa siitä, että olen itkun, pelon ja kivun kautta käynyt epämukavuusalueilla ja kokenut katharttista nautintoa läpimurroista. En sano, että kaikilla pitää olla juuri sellainen harrastus, mutta itselleni tavoitteellinen harrastaminen on tärkeä osa itseni kehittämistä.

Joskus kun treenasin uimahyppyä oikein tosissani, totesin, että minulla on harrastuspainotteinen elämäntapa. Urheilu määritti päivärytmini ja ruokavalioni, ei työ tai perhe. Aika aikaa kutakin, mutta oli se sen verran antoisaa, että harrastus pääsi lipsahtamaan työn puolelle ja päädyin tekemään näyttämötaiteen apurahalla uimahyppyteoksen yhdessä näyttelijä Karoliina Blackburnin ja harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa.

Tällä hetkellä harrastan taekwondoa yhdessä poikieni kanssa. Olen toki treeneissä aina tosissani, mutta muuten yritän pitää harrastuksen vain harrastuksena. Ei aina tarvitse tehdä kaikkea veren maku suussa – vaikka ajoittain se juuri on kaikkein hauskinta!

 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suosittelemme