Rosa Meriläisen kolumni: Jos valittaminen on vaikeaa, ota avuksesi esivalittaja

Olen huomannut, että kaikki eivät pidä suorapuheisista ihmisistä. Heitä saatetaan pelätä tai pitää hankalina. Minusta kaksinaamainen lipevyys on huomattavasti hankalampaa, kirjoittaa Rosa Meriläinen.

Olen ammattikehtaaja ja kehtaamiskouluttaja, mutta mikä siinä on, etten saa palautettua viallista tuotetta kauppaan? Onneksi en ole yksin. Lukematon määrä uskomattoman sanavalmiita ja rohkeita ihmisiä hymyilee maireasti tarjoilijalle tämän kysyessä, oliko sisältä jäässä oleva puolivalmiste hyvää ja sanoo: ”Juu, kiitos.”

Yksi nainen, joka on viestinnän ammattilainen, kertoi, ettei saa viestittyä kampaajalle, jos ei pidä lopputuloksesta. Päinvastoin kampaaja todennäköisesti luulee, että hän on aivan riemuissaan uudesta väristä, vaikka todellisuudessa hän itkee nurkan takana ja yrittää pelastaa vauriot kotikonstein. Totta kai hän tietää, että olisi pitänyt suoraan sanoa kampaajalle, että väri ei ole ok. Mutta hän ei saa sanottua.

Lapsena olin tosi hyvä tinkaamaan. Osasin tingata sellaisissakin paikoissa, missä ei oikeasti voi tingata. Tinkasin sellaisillakin kielillä, joita en puhu. Oikein nautin kaikissa sellaisissa maissa, joissa kaupankäyntiä hierotaan huolella. Nykyään en uskalla tinkaamiskulttuureissa edes käydä kaupoissa, kun pelkään taas hellämielisyyttäni ostavani jotakin, mitä en halua, ja vielä kalliilla. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Järjellä tiedän, että asioiden sanominen suoraan on yleensä kaikille helpotus. Tulen itse työyhteyksissä parhaiten juttuun tyyppien kanssa, joiden mielipiteitä ei tarvitse arvuutella. On kuluttavaa yrittää pelata sosiaalisia pelejä sen sijaan, että voisi rehdisti todeta erimielisyydet ja sen jälkeen neuvotellen hakea molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia.

Olen huomannut, että kaikki eivät pidä suorapuheisista ihmisistä. Heitä saatetaan pelätä tai pitää hankalina. Minusta kaksinaamainen lipevyys on huomattavasti hankalampaa. Kuten yksi taekwondo-ohjaajistani osuvasti totesi: ”Se, että olen tiukka ei tarkoita sitä, että olisin kusipää, vaan sitä että olen tiukka.”

Joillekin ihmisille sallitaan suorapuheisuus helpommin kuin toisille. Mitä enemmän ihmisellä on valtaa, sitä vähemmän hänen tarvitsee pehmennellä puheitaan. Sukupuolikin vaikuttaa. Usein meille naisille on päiväkodista asti opetettu, että tehtävämme on pitää huolta kivasta tunnelmasta ja välttää konflikteja. Oikeasti aikuisten maailmassa ketään ei rangaista siitä, että avaa suunsa. Päinvastoin, puolensapitäjä menestyy.

Minusta ihminen ei voi olla liian kiltti, sillä kiltteys on hyvä piirre. Kysymys on kiltteyden määritelmästä. Olisi ihan kilttiä kertoa kampaajalle, että väriä pitää muuttaa sen sijaan, että valheellisesti hymyillen vaihtaa kampaajaa tai vain kärsii. Kampaaja todennäköisesti haluaa palvella asiakastaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Huonoa palvelua ei tarvitse ottaa vastaan. Ei kiltteys ole sellaista. Opin itse nuorena asiakastyössä, että huono päivä ei vaadi asiakkaille pottuilua, vaan työpäivä on itsellekin mukavampi, kun levittää työhymyn naamalle ja tekee parhaansa.

Ihmisen tunneälystä ja sosiaalisesta älykkyydestä kertoo hyvää se, jos hänestä on epämukavaa antaa toiselle negatiivista korjaavaa palautetta. Ihmiselle on ihan luonnollista ajatella, miltä toisesta tuntuu. Empatia on positiivinen ominaisuus. Nykyelämässä on kuitenkin myös kestettävä niitä tilanteita, jolloin joutuu olemaan se hankala akka huoneessa. Se voi jännittää etukäteen. Oikeiden sanojen löytäminen ei välttämättä onnistu. Jälkeenpäin todennäköisesti vähän hävettää. Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri: kyllä meidän on kyettävä sanomaan, mitä ajattelemme. Tavoitteet toteutuvat, kun ne määrittelee ja sanoo ääneen. Oma mielipide tulee kuulluksi, kun sen kertoo viimeistään silloin, kun sitä kysytään.

Jos on vaikeaa saada jotain ikävää asiaa toimitetuksi, pitää ottaa joku rohkea ystävä voimaeläimeksi tai esivalittajaksi mukaan. Minä reklamoin aina reippaasti kaverin puolesta. Vähän aikaa sitten kävin oikein riehumassa ravintolan keittiössä ystäväni puolesta, kun tuoli hajosi hänen altaan ja henkilökunta reagoi juoksemalla keittiöön karkuun. Sillä joskus on kiltin ihmisen helpompi pitää toisen kuin itsensä puolta. Se on ihan ok, jos vain porukalla pistämme tämän hyvän kiertämään.