Kolumnit

Sami Sykkö: Etsivä ei löydä

Teksti:
Sami Sykkö

Tiedättehän, mitä seuraa yliyrittämisestä. Kuuluisa golffari ei yhtäkkiä osu reikään, maailman parhaan keihäsmiehen keppi ei liidä eikä huippupituushyppääjä yllä omille pituuksilleen.

Näin on muussakin elämässä: Jos kirjailija päättää tehdä myyntimenestyksen, tuleeko siitä sellainen? Jos taikinaa vaivaa ylettömästi, tuloksena on kova pulla. Ja kun oikein yrittää muistella unohtamaansa nimeä, sehän ei juolahda mieleen.

Puhumattakaan, jos mies yrittää esittää uudelle ihastukselleen olevansa peto petipuuhissa. Osaatte kuvitella loput.

Ja kun Suomen hallitus on etsinyt hartiat kireinä säästöjä, onko niitä löytynyt? Ei ainakaan sellaisia, joita kansa olisi kiitellyt.

Tulikohan asia selväksi, vai menikö yliyrittämiseksi? Antakaa anteeksi, aihe on läheinen. Hallituksen ja urheilijoiden lailla olen ratkaissut asiat puskemalla läpi harmaimman kiven ja kapuamalla vinoimpaan palmuun.

Vasta viime viikkoina olen oppinut, että jos mailaa puristaa liikaa, ei tule hyvää lyöntiä.

Jos sen sijaan luovuttaa, alkaa tapahtua.

Hukkasin bussikorttini. Se oli järkyttävää, olenhan sitä tyyppiä, jolla ei ole parittomia sukkia tai käsineitä, ei hukassa solmio eikä sateenvarjo.

Etsin lippua laukuista, lompakoista, kaapeista ja kenkien pohjallisten alta.

Kuukausia myöhemmin lensin Brysseliin. Koneessa oli tilaa, joten kävin pitkäkseni penkkiriville ja vaivuin uneen. Kun seisoin jo lentokenttäbussissa, lentoemäntä juoksi perään. Hän oli löytänyt istuimeltani bussikortin. (Tämän jälleen vaietkaa seurassani, Finnairin haukkujat!)

En ymmärrä, minkä vaatteen saumassa lippu oli piileskellyt, mutta jälleennäkeminen oli yhtä auvoa.

Samaan aikaan bussilipun kanssa elämästäni katosi ystävä. Muutenkin mutkikas suhde oli ajautunut sellaiseen umpisolmuun, ettei vastapuoli reagoinut viesteihin, puheluihin, kirjeisiin tai perässä juoksemiseen.

Niin, olihan siinä pientä yliyrittämistä, kun juoksin hänen perässään pitkin Esplanadia.

Lopulta ymmärsin luovuttaa. Kuukausia myöhemmin simsalabim: mutkikas suhde oli sattumalta ostanut lipun samalle lennolle. Pilvien yllä meillä oli taivaallinen mahdollisuus availla solmuja.

Entäpä tapaus pyöränavain? Viime kesänä kadotin pyöränavaimeni matkalla pyöräkellarista kotiini. Nuuskin kellarin, tutkin suurennuslasilla kulkureitin ja käänsin asunnon ympäri. Harkitsin vuokraavani jäljityskoiran yläkerran rouvalta.

Kuluneella viikolla riisuin housuja jaloistani, kun sivusaumassa tuntui jotain kovaa. Sieltä, enkä todellakaan ymmärrä mistä, kadonnut pyöränavain pulpahti esiin.

Rennompi puristusote mailasta näyttäisi pätevän myös rakkauteen. Tapasin äskettäin kaunottaren, joka oli vuosia kaivannut poikaystävää. Mutta kun varteenotettavaa kaksilahkeista ei tarttunut koukkuun, hän lakkasi onkimasta.

Yhtenä kauniina päivänä tyttö palasi lähikaupasta vessapaperipaketti kainalossaan. Kotiovella tuli vastaan kiharapäinen nuorukainen, ja nuoret vaihtoivat pari sanaa.

Seuraavana aamuna rappukäytävän ilmoitustaululla oli lappu, jossa kikkarapää toivoi tytön ottavan yhteyttä, vaikkei edes tiennyt tämän nimeä.

Jo monta vuotta nuorilla on ollut yhteiset vessapaperit.

Nyt te sanotte, että liput, ystävät, avaimet ja sulhaset voivatkin kävellä vastaan, kunhan lakkaa etsimästä, mutta raha-asiat eivät ratkea tekemättä mitään.

Ratkeavatpa!

Eläkkeellä olevan ystäväni tili oli kuun lopussa tyhjä. Hätäpäissään rouva kävi läpi takkiensa taskut. Ei kolikkoakaan.

Akuutin rahapulan jo ratkettua rouva silitti farkkujaan (kaveripiirissäni tämän tason vaatehuolto on tavallista), kun taskusta alkoi kuulua rapinaa.

Sieltä löytyi 20 euron seteli, joka oli käynyt farkkujen mukana pesukoneessa, mutta oli nyt silitysraudan jäljiltä ihanan sileä.

Ja tästä päästään takaisin Suomen talouteen. Esittämäni todisteaineiston perusteella ehdotan, että hallituksen tulisi luovuttaa. Niin säästöt löytyvät ja talousongelmat siliävät – valitettavasti ehkä vasta ensi vaalikaudella.

Siinä välissä kannattanee piipahtaa vessapaperiostoksilla. Jos ei muuta, niin sen jälkeen ainakin hallituksella pyyhkii paremmin.

 

Sami Sykkö

Sami Sykkö on vapaa kirjoittaja ja muotikommentaattori, jonka mielestä taitava räätäli on ihmiselle yhtä tärkeä kuin pätevä lääkäri.

Anna Samille palautetta: sami@samisykko.com

Samin aiemmat kolumnit löydät täältä

X